Dubrovnik

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dubrovnik
Ragusa
Dubrovnikin kaupunkia. Etualalla vanhakaupunki.
Dubrovnikin kaupunkia. Etualalla vanhakaupunki.
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Dubrovnik

Koordinaatit: 42°38′0″N, 18°06′0″EKoordinaatit: 42°38′0″N, 18°06′0″E

Valtio Kroatia
Piirikunta Dubrovnik-Neretva
Hallinto
 – Pormestari Andro Vlahušić (CPP)
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 21,35 km²
Väkiluku (2011) 42 641
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 20000
Suuntanumero(t) 020

Dubrovnik (italiaksi Ragusa) on Kroatian eteläkärjessä, Dubrovnik-Neretvan läänissä sijaitseva kaupunki. Se on yksi Adrianmeren rannikon merkittävimmistä matkailukohteista. Lisäksi siellä on kansallisesti tärkeä merisatama. Vuonna 2011 kaupungin väkiluku oli 42 641[1]. Kaupunki lähiympäristöineen on ekslaavina erillään muusta Kroatiasta, mantereen puolelta Bosnia-Hertsegovinan ympäröimänä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dubrovnik perustettiin yhdistämällä kaksi pientä kaupunkia: Laus (nimi tulee latinan kiveä tarkoittavasta sanasta), joka oli pieni, Epidaurumin kaupungin pakolaisille suojaa tarjonnut saari Dalmatian rannikon edustalla, sekä Dubrava (nimi tulee slaavilaisesta tammea tarkoittavasta sanasta dub), joka oli slaavilaisten maahanmuuttajien asutustaajama metsäisen Srđin kukkulan alarinteessä. Kaupungit yhdistettiin täyttämällä maalla niitä erottanut vesikaistale, josta tuli nykyään nimillä Placa ja Stradun tunnettu kaupungin keskuskatu.

Kaupunki linnoitettiin ja kaksi satamaa rakennettiin kannaksen kummallekin puolen. Sen merikauppa kasvoi, sillä se oli keskiajalla ainoa itäisen Adrianmeren kaupunkivaltio, joka veti vertoja Venetsialle. Varallisuutensa ja taitavan diplomatiansa tukemana latinalais-slaavilainen Ragusa-Dubrovnik saavutti merkittävän kehitystason 1400- ja 1500-luvuilla.

Kaupunkia johdettiin aristokraattisesti, ja avioituminen eri yhteiskuntaluokkien – joita oli kolme – jäsenten kesken oli jyrkästi kiellettyä. Nimellinen valtionpäämies oli ruhtinas (Knez), tai Venetsian yliherruuden aikana rehtori. Todellinen valta oli kuitenkin kahden aateliston pitämän neuvoston (Vijeće) käsissä.

Dubrovnikin hallinto oli joiltakin osin hyvin vapaamielinen: Se lakkautti orjakaupan vuonna 1418 ja oli ensimmäinen valtio, joka tunnusti vastamuodostuneen Yhdysvaltojen itsenäisyyden.lähde? Kaupungin vanhassa lipussa on sana Libertas (vapaus), ja Lovrijenacin linnoituksen sisäänkäyntiin, joka on aivan kaupunginmuurien ulkopuolella, on kaiverrettu teksti Non bene pro toto libertas venditur auro, joka tarkoittaa: "Vapautta ei myydä minkäänlaisesta kullasta".

Vuonna 1667 Dubrovnikkia koetteli maanjäristys, joka tuhosi melkein koko kaupungin lukuunottamatta muutamaa palatsia ja kirkkorakennusta vanhasta kaupungista. Alue kuitenkin jälleenrakennettiin nopeasti.[2]

Kroatian sodan aikana Dubrovnikia piiritettiin lokakuusta 1991 toukokuuhun 1992 (katso Dubrovnikin piiritys). Erityisesti arvokas vanhakaupunki kärsi suuria vaurioita. Kroatian Punainen Risti arvioi piirityksessä kuolleen 114 siviiliä.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dubrovnik oli yksi kroatian kielen ja Kroatian kirjallisuuden kehityksen keskuksista sekä lukuisten runoilijoiden ja näytelmäkirjailijoiden kuten Ivan Gundulićin ja Marin Držićin koti. Merkittäviä olivat myös taidemaalarit Lovro ja Vicko Dobričević ja tiedemiehet kuten Ruđer Josip Bošković ja Marin Getaldić.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dubrovnikin asukkaat lainaavat mielellään ylpeänä irlantilaista näytelmäkirjailijaa George Bernard Shaw'ta, joka vieraili kaupungissa vuonna 1929 ja kirjoitti: "Jos haluat nähdä taivaan maan päällä, tule Dubrovnikiin."

Kaupungin suojelupyhimys on Pyhä Blasius (Sveti Vlaho), jonka patsaita on nähtävissä ympäri kaupunkia. Hänen merkityksensä on vastaava kuin Pyhä Markus -evankelistan merkitys Venetsialle. Vanhakaupunki on yksi Unescon suojelemista maailmanperintökohteista.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. CROATIA: Dubrovnik-Neretva Citypopulation
  2. Karen Torme Olson ja Sanja Bazulic Olson: Frommer's Croatia, 3. painos, s. 59. Frommer's, 2010. ISBN 9780470541289. (englanniksi)
  3. http://whc.unesco.org/en/list/95

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pilvi Torsti: Sankarimatkailija Adrianmeren rannikolla (Like 2007)
  • Pilvi Torsti: Sankarimatkailijan Slovenia, Kroatia & Bosnia ja Hertsegovina (Taifuuni 2002, toinen uudistettu painos Like 2007)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]