Bosnia ja Hertsegovina

Bosnia ja Hertsegovina eli Bosnia-Hertsegovina (bosniaksi, kroaatiksi ja serbiaksi Bosna i Hercegovina, lyh. BiH; kyrillisillä kirjaimilla Босна и Херцеговина, lyh. БиХ) on valtio Balkanilla. Sen rajanaapureita ovat Kroatia, Serbia ja Montenegro. Bosnia ja Hertsegovinan valtio jakautuu kahteen poliittiseen entiteettiin: Bosnia ja Hertsegovinan federaatioon sekä Bosnian serbitasavaltaan (Republika Srpska). Erillisinä Bosnia ja Hertsegovina ovat historiallis-maantieteellisiä käsitteitä, eikä niillä nykyisin ole hallinnollista merkitystä.

[muokkaa] Historia

Bosnia ja Hertsegovina satelliittikuvassa joulukuussa 2002.

Slaavilaiset kansat asuttivat Bosnia-Hertsegovinan 600-luvulla; 800-luvulla alueen hallinta jakautui Serbian ja Kroatian kuningaskuntien kesken. 1000-luvulla alue tuli Unkarin kuningaskunnan hallintaan ja itsenäistyi omaksi kuningaskunnakseen noin vuonna 1200. Bosnia säilyi itsenäisenä vuoteen 1463, jolloin se liitettiin Ottomaanien valtakuntaan. Ottomaanien valtakunnan vallan aikana monet asukkaat kääntyivät islaminuskoon.

1800-luvun lopulla slaavilaiset nationalistiliikkeet alkoivat voimistua Bosnia-Hertsegovinassa ja vuonna 1875 maassa puhkesi kristittyjen talonpoikien kapina Turkin hallintoa vastaan. Serbian, Montenegron ja Venäjän tultua kapinallisten avuksi Turkki luovutti Berliinin sopimuksessa vuonna 1878 Bosnia-Hertsegovinan Itävalta-Unkarin hallintaan, vaikka muodollisesti alue säilyi osana Ottomaanien valtakuntaa. Vuonna 1908 Bosnia-Hertsegovina liitettiin osaksi Itävalta-Unkaria.

Serbiopiskelija Gavrilo Principin murhattua arkkiherttua Franz Ferdinandin Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914 Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle ja Eurooppa ajautui ensimmäiseen maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Bosnia-Hertsegovinasta tuli osa uutta Jugoslavian kuningaskuntaa.

Kun Jugoslavia oli joutunut Saksan miehittämäksi vuonna 1941, Bosnia-Hertsegovina alistettiin kroaattinationalistiselle Ustaša-liikkeen hallinnolle. Ustašan hallinto tappoi tuhansia serbejä, juutalaisia ja romaneja. Josip Broz Titon johtamat kommunistiset partisaanit ja monarkistiset četnikit taistelivat Ustašaa ja saksalaisia miehitysjoukkoja vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen Bosnia-Hertsegovinasta tuli yksi sosialistisen Jugoslavian liittotasavallan kuudesta tasavallasta.

Slovenian ja Kroatian erottua Jugoslaviasta vuonna 1991 myös Bosnia-Hertsegovinassa alkoivat kypsyä itsenäistymispyrkimykset. Samalla etnisten ryhmien väliset jännitteet kiristyivät. Parlamentin bosniakki- ja kroaattienemmistö julisti Bosnia-Hertsegovinan itsenäiseksi 5. huhtikuuta 1992, mutta serbit julistivat oman serbitasavaltansa perustetuksi 7. huhtikuuta, ja maa oli nopeasti verisessä sisällissodassa. Sisällissodan sekavuutta ja verisyyttä lisäsi kroaattien ja bosniakkien kääntyminen toisiaan vastaan vuonna 1993. Kaikki kolme osapuolta syyllistyivät sotarikoksiin, joista ehkä suurin oli serbiarmeijan toimeenpanema Srebrenican kaupungin noin 8000 miespuolisen asukkaan joukkoteloitus heinäkuussa 1995. Yhdistyneet kansakunnat on tuominnut Srebrenican joukkoteloituksen kansanmurhana. Sota loppui viimein 21. marraskuuta 1995 allekirjoitettuun Daytonin rauhansopimukseen. Bosnian sodassa kuoli tai katosi yhteensä 278 000 ihmistä.

[muokkaa] Politiikka

Bosnia ja Hertsegovinan poliittisesta järjestelmästä sovittiin vuonna 1995 Daytonan rauhansopimuksessa. Maa ei ole täysin itsenäinen, vaan sitä valvoo kansainvälinen yhteisö YK:n kautta. Kansainvälisen yhteisön Korkein edustaja (engl. High Representative for Bosnia and Herzegovina/Office of the High Representative (OHR) in Bosnia and Herzegovina) käyttää huomattavaa määräysvaltaa maassa. Edustajan mandaattia päätettiin 27. helmikuuta 2007 jatkaa kesäkuun loppuun 2008 asti. Maassa on lisäksi eurooppalainen sotilasjoukko EUFOR, joka korvasi NATO-johtoisen SFOR:in 2. joulukuuta 2004. Euroopan unioni päätti 7. maaliskuuta 2007 vähentää joukon vahvuutta seuraavien kolmen kuukauden aikana 6500 miehestä 2500:aan. Lisäksi maassa on eurooppalaiset poliisivoimat (European Union Police Mission).

Maa koostuu kahdesta poliittisesta kokonaisuudesta, Bosnia ja Hertsegovinan federaatiosta (51 prosenttia maasta) ja Serbien tasavallasta (49 prosenttia). Tämän lisäksi federaatio on jaettu kymmeneen kantoniin. Federaatiolla ja serbitasavallalla on omat parlamenttinsa, presidenttinsä ja hallituksensa sekä kantoneilla kansanedustajistot ja hallintonsa. Maassa on yhteensä 700 vaaleilla valittua edustajaa ja yli 140 ministeriä. Hallintojärjestelmän ylläpitoon kuluu noin 60 prosenttia valtion budjetista.^[1]

Keskushallituksen parlamentissa (Parlementarna Skupština Bosne i Hercegovine) on kaksi kamaria. Ylähuoneessa eli Kansojen talossa (Dom Naroda Bosne i Hercegovine) on 15 jäsentä: viisi jokaisesta kansallisuudesta. Sen jäsenet nimittävät serbitasavallan ja federaation parlamentit. Kansojen talo varmistaa, ettei mikään laki tule säädetyksi ilman, että kaikki ryhmät hyväksyisivät sen.

Edustajainhuoneessa (Predstavnički Dom, Zastupnički Dom eli Представнички Дом) on 42 jäsentä, jotka valitaan suhteellisella listavaalilla. Edustajista 28 tulee federaatiosta ja 14 serbitasavallasta. Edustajien kausi on neljä vuotta. 1. lokakuuta 2006 pidetyissä vaaleissa edustajainhuoneeseen valittiin edustajia 12 puolueesta.

Valtionpäämiehenä toimii yksi kolmijäsenisen presidenttineuvoston jäsenistä kahdeksan kuukautta kerrallaan. Jokainen jäsen edustaa eri kansallisuutta. Presidentit valitaan suoralla vaalilla nelivuotiskausiksi. Serbien presidentti valitaan serbitasavallasta sekä bosniakkien ja kroaattien presidentit federaatiosta.

Bosnia-Hertsegovinan parlamentti vahvisti 9. helmikuuta 2007, neljä kuukautta vaalien jälkeen, maan pääministeriksi 4. tammikuuta virkaansa astuneen Nikola Špirićin, joka on serbien Itsenäisten sosiaalidemokraattien (Савез независних социјалдемократа) edustaja. Maan hallitukseen kuuluu vuosien 1992–1995 sodat päättäneen sopimuksen mukaisesti edustajia maan kolmesta suurimmasta etnisestä ryhmästä.^[2] Serbejä edustaneen Špirićin hallitus oli ensimmäinen maassa ilman kansainvälistä valvontaa toiminut sitten 1992–1995 sodan. Hän erosi lokakuun 2007 lopulla vastalauseeksi Korkean edustajan Miroslav Lajčákin vaatimuksille vahvistaa keskushallitusta ja ajaa läpi uudistukset, jotka mahdollistaisivat maan pääsyn Euroopan unioniin. Serbian mielestä vallan siirto keskusvallalle johtaisi muslimien ylivaltaan maassa.^[3]

[muokkaa] Osat

Bosnia ja Hertsegovina on Bosnia ja Hertsegovinan federaation sekä Bosnian serbitasavallan liittovaltio. Osien välinen raja on 1080 kilometrin pituinen Inter-Entity Boundary Line (IEBL, "entiteettien välinen rajalinja"), joka perustuu marraskuun 1995 rintamalinjoihin ja johon on tehty muutoksia Sarajevon ympäristössä ja maan länsiosassa. Rajaa ei vartioida, ja sen ylittäminen on vapaata.

Bosnia ja Hertsegovinan federaatio on jaettu kymmeneen kantoniin ja 79 kuntaan. Serbitasavalta on jaettu 63 kuntaan.

[muokkaa] Talous

Bosnia ja Hertsegovinan valuutta ”konvertibilna marka” (vaihdettava markka) otettiin käyttöön vuonna 1996; se oli alkuun sidottu Saksan markkaan suhteessa 1:1. Euron käyttöönoton jälkeen se on sidottu kiinteällä kurssilla euroon.

Bosnia ja Hertsegovinan taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rauta, bauksiitti, mangaani, kupari, kromi ja puu. Muita luonnovaroja ovat alumiini, lyijy ja sinkki. ^[4]Merkittävimmät vientituotteet ovat tekstiilit ja puutavara.

[muokkaa] Väestöjakauma

Väestö on tapana lähinnä uskonnollisin perustein ryhmitellä bosniakeiksi, serbeiksi ja kroaateiksi. Kielellisesti tasavallan väestö ei todellisuudessa ole jaettavissa näihin kolmeen pääryhmään, vaan kieli on käytännössä yhteinen: serbokroaatti. Siinä esiintyy käyttäjien välillä murretasoisia eroja, jotka ovat osittain jopa suurempia kansanryhmien sisällä kuin välillä.

Bosniakeiksi kutsutaan tasavallan serbokroaateista niitä, jotka ovat muslimeja tai polveutuvat näistä. Serbeiksi on 1900-luvulla ryhdytty kutsumaan niitä bosnialaisia, jotka tunnustavat ortodoksista kristinuskoa – eikä heidän yhteisönsä ole ollut kovin valmis tekemään tästä poikkeusta. Kroaateiksi puolestaan on 1900-luvulla ryhdytty kutsumaan niitä, jotka polveutuvat katolilaisista.

Vuoden 1991 väestölaskennassa Bosnia-Hertsegovinan väestöstä 44 prosenttia oli bosniakkeja, 31 prosenttia serbejä, 17 prosenttia kroaatteja; 6 prosenttia ilmoitti olevansa "jugoslaaveja". Vuonna 2000 arvioitiin väestöstä olleen 48 prosenttia bosniakkeja, 37,1 prosenttia serbejä, 14,3 prosenttia kroaatteja ja 0,6 prosenttia muita. Nykyäänkin bosniakit ovat uskonnoltaan pääosin muslimeita, kroaatit katolilaisia ja serbit ortodoksikristittyjä.