Arboretum

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Von Gimborn Arboretum Alankomaiden keskiosassa Doornin pikkukaupungissa

Arboretum (lat. arbor, "puu") eli puulajipuisto on yleisnimitys viheralueesta, johon on kerätty systemaattisesti tai satunnaisesti yleensä yhtä kasvisukua tai heimoa laajempi kokoelma puuvartisia kasveja. Arboretum voi olla hoidettu, jolloin se muistuttaa puutarhaa, tai se voi olla hoitamaton, luonnontilainen puisto. Arboretum voi olla yksityisen, yhteisön tai jonkin kaupallisen tahon omistama näyte- ja kasvitarha.

Arboretumeihin liittyy kokeilu-, tutkimus- ja tiedotusluonne: puulajipuistossa halutaan kokeilla ja esitellä eri puolille maailmaan tehtyjen siemenkeruumatkojen ja kasvivaihtojen selviytymismahdollisuuksia. Toisaalta pienillä metsikköistutuksilla voidaan tutkia puulajien soveltumista metsänkasvatukseen ja -jalostukseen sekä opettaa ja tutkia puutarhan hoitoa. Edelleen puulajipuistoilla halutaan esitellä dendrologisesti kiinnostavaa lajistoa ja herättää laajempaa kiinnostusta kasvilajiston runsautta kohtaan.

Suomen arboretumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakestilän arboretum Limingassa

Ilmaston ja väestön jakautumisen seurauksena Suomen puulajipuistoista määrällisesti suurin osa sijaitsee Etelä-Suomessa. Suomessa on noin 30–40 merkittävää arboretumia.

Suomessa menestyvät kasvit ovat tyypillisesti bioklimaattisesti Suomea muistuttavien alueiden yleensä luonnonvaraisia lajeja. Suomessa menestyviä puuvartisten kasvien kasvikantoja löytyy pääasiassa boreaaliselta vyöhykkeeltä ja sitä vastaavilta vuoristovyöhykkeiltä.[1] Merkittävä osa lajeista on kotoisin Siperiasta, Pohjois-Amerikasta (esimerkiksi Brittiläinen Kolumbia ja Kalliovuorten alue) ja Itä-Aasiasta (Japanin pohjoisosat, Kiinan koillis- ja luoteisosat, Korea, Kuriilit, Sahalin ja Mantšuria). Toisaalta arboretumeiden paikallinen topografia ja mikroilmasto voivat tarjota edellytyksiä eksoottisempien kasvien menestymiseen esimerkiksi lehtimetsäalueelta. Euroopan eteläisimmistä osista tuodut lajit eivät Suomessa juurikaan menesty harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Suuri osa Suomen arboretumeista on jonkin julkisen tahon kuten Metsäntutkimuslaitoksen, Metsähallituksen, yliopistojen tai maatalous- ja metsäoppilaitosten ympärille perustettuja tai niiden hallinnoimia puutarhoja ja puistoja. Toisaalta merkittävä osa Suomen arboretumeista on vanhoilla kartanoilla, joiden yhteyteen on perustettu laajoja dendrologisesti kiinnostavia istutusalueita. Suurimpaan osaa Suomen julkisista arboretumeista on vapaa pääsy, tai pääsymaksu on nimellinen sisältäen oppaan ja esittelyn alueen lajistosta. Osa arboretumeista, erityisesti yliopistojen hallinnoimat puistot, on varustettu nimikyltein ja opastauluin - osassa nimikyltit puuttuvat tai ovat vajaita.

Arboretumien lajistoa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia arboretumeista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaisia arboretumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvitieteellisiä puutarhoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaisia arboretumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alanko, P., Fagerstedt, K., Kauppila, A. & Mustiala, V.: Suomalaisia puulajipuistoja. Dendrologian Seura - Dendrologiska Sällskapet r.y., 2004. ISBN 951-96557-2-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  2. Bergianska.seVälkommen till Bergianska botaniska trädgården! (ruotsiksi)
  3. Göteborgs Botaniska Trädgård (ruotsiksi)
  4. Botanisk Have & Museum (tanskaksi)
  5. Naturhistorisk Museum (norjaksi)
  6. Tallinna Botaanikaaed
  7. Tartu Ülikooli Botaanikaaed
  8. Universitetsmuseet Tromsø (norjaksi)
  9. Uppsala universitet (ruotsiksi)
  10. Arboretum Norr (ruotsiksi)
  11. Helsingin yliopiston Metsäekologian laitos
  12. Skov & Landskab (tanskaksi)
  13. Skov & Landskab Det grønlandske arboret. (tanskaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]