Jalopähkinäkasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jalopähkinäkasvit
Saksanjalopähkinä (Juglans regia)
Saksanjalopähkinä (Juglans regia)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fagales
Heimo: Jalopähkinäkasvit Juglandaceae
DC. ex Perleb
Synonyymit
  • Engelhardiaceae Reveal & Doweld
  • Platycaryaceae Doweld
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jalopähkinäkasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jalopähkinäkasvit Commonsissa

Jalopähkinäkasvit (Juglandaceae) on kasviheimo, joka kuuluu Fagales-lahkoon.

Jalopähkinäkasveihin kuuluu (vähintään) seitsemän sukua ja noin 50 lajia. Ne ovat kesävihantia yksikotisia puita, joita tavataan pääasiassa maan pohjoispuolen lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla. [1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalopähkinäkasvit ovat aina- tai kesävihantia puita, joiden nuorissa versoissa on pieniä, aromaattisia rauhasia. Lehtiasento on lähes vastakkainen, ja lehdet ovat kerrannaisia ja korvakkeettomia; lehdykät ovat usein sahalaitaisia. Kukinto on tavallisesti haaraton, tähkämäinen. Hedekukissa heteitä on kahdesta paljoon ja niissä on myös emiön jäänne. Emikukissa on yhdislehtinen sikiäin, joka on kärjestään yksilokeroinen; siemenaiheet sijaitsevat epätäydellisten väliseinien yläosassa ja ovat pystyjä. Hedelmä on luumarjamainen, pähkinä, samara tai muulla tavoin siivellinen; hedelmäseinän sisäkerros (endokarppi) on usein turvonnut sisäänpäin monimutkaisesti. Siemenessä on niukka endospermi tai se puuttuu kokonaan; sirkkalehdet ovat hyvin laskostuneet.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalopähkinäkasvit jaetaan kahteen alaheimoon:[3]

1. Engelhardioideae Iljinskaya[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimon kolme tai neljä sukua käsittää 14 lajia, jotka kasvavat Himalajalta Malaijien saaristoon ja Uuteen-Guineaan sekä Meksikosta Kolumbiaan ulottuvalla alueella.[4] Niiden lehtiasento on vuorottainen tai vastakkainen, ja lehdet ovat tasaparisia, lehdykät tavallisesti ehytlaitaisia. Emikukinto on norkkomainen, ja siinä on kolmiliuskaisia suojuslehtiä. Hedelmä on pähkinä, jonka seinässä on syysolujen muodostama kerros.[5]

2. Juglandoideae Eaton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimoon kuuluu viisi sukua ja 35 lajia, jotka kasvavat pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeassa vyöhykkeessä, Keski-Amerikassa ja Andeilla.[6] Euroopassa on vain yksi laji Balkanin niemimaalla. Kasviyksilöt kukkivat siten, että toiset ovat hedevaiheessa ja toiset emivaiheessa (heterodikogamia). Hedekukikkien suojuslehdet ovat liuskaisia, emikukkien liuskattomia. Pähkinän seinässä on kivisoluja.[7]

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[8]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 116. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  2. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015
  3. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015
  4. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae-Engel.gif
  5. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015
  6. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/juglandaceae.gif
  7. Stevens 2001, viittaus 10.1.2015
  8. The Plant List: Juglandaceae Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]