Metsäntutkimuslaitos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metlan logo

Metsäntutkimuslaitos eli Metla[1] on maa- ja metsätalousministeriön alainen valtion tutkimuslaitos, joka kehittää ratkaisuja metsien hoitoa, käyttöä, tuotteita, palveluja ja aineettomia arvoja koskeviin kysymyksiin. Metla on perustettu vuonna 1917. [2] [3]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki Metsäntutkimuslaitoksesta määrää Metlan tehtäväksi metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän hoidon ja käytön edistämisen tutkimuksen keinoin. [4] Metla tekee pääosin soveltavaa tutkimusta. Tutkimuskohteet liittyvät muun muassa puun tuottamiseen ja metsien muuhun käyttöön, metsäenergiaan, metsien vaikutukseen taa, vastaa valtakunnan metsien inventoinnista (VMI) ja valvoo puutavaran mittausta. [5] Metla vastaa käytännön metsänjalostustoiminnasta sekä kansallisesta kasvigeenivaraohjelmasta metsäpuiden osalta. [6]

Metlalla on myös oma kirjasto ja laboratoriotoimintaa.

Toimipaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joensuun Metla-talo Yliopistokadun toiselta puolelta kuvattuna.

Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) alueyksikköverkosto kattaa koko maan. Metlalla on toimipaikkoja kymmenellä paikkakunnalla (Joensuu, Kannus, Kolari, Haapastensyrjä Lopen Läyliäisissä, Parkano, Punkaharju, Rovaniemi, Suonenjoki ja Vantaa). Niiden lisäksi sillä on useissa kunnissa pienempiä toimipaikkoja. Vantaalle sijoittuvat Metlan konserninjohto, Etelä-Suomen alueyksikkö, keskuslaboratorio sekä jalostus- ja kirjastorakennukset. Muhoksen toimipaikka on lakkautettu 2010-luvulla.

Joensuun Metla-talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metla-talo oli vuonna 2004 valmistuessaan ensimmäinen suuri puusta valmistettu, kolmikerroksinen puurunkoinen toimistotalo Suomessa. Talosta on tullut kansallinen ja kansainvälinen puurakentamisen referenssikohde, ja se on saanut myös useita palkintoja.

Tutkimusmetsää Muhoksella.

Tutkimusmetsät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 valtion talousarvion nojalla vajaa 80 000 hehtaaria Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa olevia tutkimusmetsä- ja suojelualueita siirtyi Metsähallitukselle.[7] Metla jatkaa tutkimustoimintaa useilla alueilla Metsähallituksen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla.

Metsäntutkimuslaitoksen hallinnoimia suojelualueita oli noin 8 000 hehtaaria. Niihin kuuluivat muun muassa Kolin kansallispuisto, luonnonpuistoja sekä lehtojen-, soiden- ja vanhojen metsien suojelualueita. Lisäksi Metla suojeli alueita omalla päätöksellään. Metsähallitukselle siirtyneitä suojelualueita olivat muun muassa:

Henkilöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metlassa on noin 800 työntekijää. Metlassa toimii yhteensä 20 professoria metsätieteiden eri alueilla.[8].

Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitosta johti "johtaja" vuosina 1918-1962 ja 1962 alkaen "ylijohtaja". Ylijohtajalle myönnettiin professorin arvo 1962.

Olli Heikinheimo 1918-1952
Oskari Lukkala 1953-1955
Risto Sarvas 1956-1962
Erkki Kalela 1962-1964
Viljo Holopainen 1964-1979
Olavi Huikari 1980-1984
Aarne Nyyssönen 1984-1988
Eljas Pohtila 1988-2003
Kari Mielikäinen 2003-30.4.2004(va)
Hannu Raitio[9] 1.5.2004-

Julkaisusarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metla julkaisee yhdessä Suomen Metsätieteellisen Seuran kanssa kahta tieteellistä referoitua sarjajulkaisua sekä väitöskirjasarjaa, jonka julkaisemisessa ovat mukana myös yliopistot:

Metlan omat julkaisusarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päättyneitä julkaisusarjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metsäntutkimus (asiakaslehti) ISSN 1455-0393 (1997-2010) [9]
  • Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja ISSN 0358-4283 (1981-2005) [10]
  • Pihkaposti ISSN 0783-5302 (Metsäntutkimuslaitoksen henkilökunnan tiedotuslehti, 1973-1994)
  • Metsätieteellisen koelaitoksen julkaisuja (Communicationes Instituti Forestalis Fenniae, 1919-1932)
    • seuraaja: Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen julkaisuja (1929-1952)
    • seuraaja: Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja ISSN 0026-1610 [11] (1952-1988)
  • Folia Forestalia ISSN 0015-5543 (1963-1993) - Metsätieteen aikakauskirjan edeltäjä. [12]

Suomen metsävarojen kartoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnan metsien inventoinnissa inventoinnissa (VMI) kartoitetaan ja seurataan Suomen metsävaroja. Se on yksi Metlalle valtion laitoksena osoitetuista viranomaistehtävistä. Ensimmäinen inventointi tehtiin jo 1921-24 ja yhdestoista tehdään vuosina 2009-13. VMI:en perusteella on koottu tietokantoja, jotka kertovat puuston määrästä, kasvusta ja hakkuumahdollisuuksista. Metsät inventoidaan monia lähteitä käyttäen: mittausryhmien koealoilta keräämien tietojen lisäksi hyödynnetään muun muassa satelliittikuvia ja numeerisia peruskarttoja. [10]

Vuonna 2010 Suomen metsien puuston kokonaistilavuus oli 2,3 miljardia m² ja vuotuinen kasvu 103,7 miljoonaa m². Kokonaistilavuus kasvaa edelleen, sillä metsät kasvoivat huomattavasti enemmän kuin puustoa poistui luontaisten syiden tai hakkuiden takia. Metsät ovat iältään nuoria. [11]

Suomen ympäristökeskuksen mukaan inventointi tuottaa luotettavaa tietoa yleisistä luontotyypeistä, mutta harvinaisten luontotyyppien ja lahopuun määrän arvioiden osalta inventoinnissa on suuret keskivirheet. Eri aikoina tehtyjen inventointien vertailu on lisäksi epävarmaa, sillä on epäselvää, missä määrin inventointien välillä tapahtuneet muutokset ovat todellisia ja missä määrin seurausta muuttuneista luokitteluista.[12] Luonnonperintösäätiön hallituksen puheenjohtaja Pentti Linkola on todennut Metlan vääristelevän inventointitilastoja niin, että ne osoittavat puuvarojen määrän selvästi todellista suuremmaksi. Vääristelyn tarkoitus olisi Linkolan mukaan parantaa metsäteollisuuden asemaa hintaneuvotteluissa.[13]

Säädökset ja valtion tulosohjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisiä Metlan toimintaan liittyviä säädöksiä ovat

Laki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1114/1999 Laki metsäntutkimuslaitoksesta. Voimaan 1.1.2000. Kumoaa 29.7.1976 annetun lain (653/1976) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
  • 186/1988 Laki metsäntutkimuslaitoksesta annetun lain 2§:n kumoamisesta
  • 1050/85
  • 135/1983 Laki metsäntutkimuslaitoksesta annetun lain muuttamisesta
  • 653/1976 Laki metsäntutkimuslaitoksesta (Kumottu: 1114/1999)
  • 449/1929 (Kumottu: 653/1976 ) Laki metsätieteellisen tutkimuslaitoksen saattamisesta välittömästi maatalousministeriön alaiseksi

Asetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1140/1999 Asetus Metsäntutkimuslaitoksesta. Voimassa 1.1.2000 alkaen. Muutettu 22.9.2005 762/2005.
  • 1167/1997 Asetus metsäntutkimuslaitoksesta annetun asetuksen muuttamisesta
  • 901/1994 Asetus Metsäntutkimuslaitoksesta annetun asetuksen muuttamisesta
  • 374/1991 Asetus metsäntutkimuslaitoksesta (Kumottu: 1140/1999)

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Metsäntutkimuslaitoksen työjärjestys
  • 262/1993 Maa- ja metsätalousministeriön päätös metsäntutkimuslaitoksen maksullisista suoritteista

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kotus: Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2013.
  2. http://www.mmm.fi/fi/index/tutkimus/hallinnonalantutkimuslaitokset.html
  3. http://www.metla.fi/metla/tehtavat.htm
  4. Laki Metsäntutkimuslaitoksesta Finlex. Viitattu 5.8.2011.
  5. [http://www.metlihmisen hyvinvointiin, ihmisen ja luontaisten tekijöiden vaikutuksiin metsäekosysteemeihin, metsävaratietoon ja metsäsuunnitteluun. Myös metsäalan elinkeinotoiminnan merkitys yhteiskunnassa ja alan tulevaisuuden ennakointi ovat tärkeitä tutkimuskohteita. Metlalla on myös viranomaistehtäviä, jotka liittyvät lähinnä metsäsektorin tietohuoltoon. Metla muun muassa laatii Suomea koskevat metsätilastot, seuraa Suomen metsien terveydentilaa, inventoi kasvihuonekaasuja, raportoi metsätuhoista ja antaa niihin liittyvää neuvona.fi/palvelut/viranomaistehtavat.htm Metsäntutkimuslaitoksen viranomaistehtävät] Metla. Viitattu 5.8.2011.
  6. Suomen maa- ja metsätalouden kansallinen kasvigeenivaraohjelma MTT. Viitattu 5.8.2011.
  7. MMM:n tiedote 5.2.2007
  8. http://www.metla.fi/tutkimus/tieteenalat.htm
  9. http://www.metla.fi/pp/HRai/
  10. Valtakunnan metsien inventoinnin kotisivut Metsäntutkimuslaitos. Viitattu 5.8.2011.
  11. Sata miljoonaa rikki Metsälehti. Viitattu 5.8.2011.
  12. Raunio, Anne & Schulman, Anna & Kontula, Tytti (toim.): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 1, s. 24. Suomen ympäristökeskus, kesäkuu 2008. ISBN 978-952-11-3027-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.11.2008).
  13. Linkola, Pentti: Voisiko elämä voittaa, s. 31–32. Tammi, 2005.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]