Sypressikasvit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sypressikasvit
Välimerensypressi (Cupressus sempervirens)
Välimerensypressi (Cupressus sempervirens)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Gray[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sypressikasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sypressikasvit Commonsissa

Sypressikasvit (Cupressaceae)[2] on havupuiden laajimmalle levinnyt heimo, jonka lajeja kasvaa kaikkialla maapallolla lukuun ottamatta Etelämannerta. Heimoon kuuluu 115–142 lajia. Kaikki sypressikasvit ovat monivuotisia puuvartisia kasveja ja voivat olla puita tai pensaita. Ne ovat yleensä yksikotisia, mutta eräät lajit ovat kaksikotisia.[3][4]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinankatajan (Juniperus chinensis) neulasmaisia varhaislehtiä ja suomumaisia myöhäislehtiä.

Sypressikasvit ovat puuvartisia kasveja. Ne voivat olla pensaita tai monenkokoisia yksi- tai monirunkoisia puita.[3] Sypressikasveille ovat tyypillisiä kokonaisena lehtineen pudotettavat lyhytversot eli lyhythaarat.[5]

Lehdet voivat olla suomumaisia tai kapean neulasmaisia tai tasasoukkia.[3][4] Monilla lajeilla esiintyy suurta vaihtelua lehtien muodossa ja samalla yksilöllä voi olla useita erityyppisiä lehtiä. Useilla lajeilla esiintyy neulasmaisia tai tasasoukkia varhaislehtiä taimena ja suomumaisia myöhäislehtiä vanhemmiten. Lehtiasento voi olla vastakkainen, kierteinen tai säteittäinen. Lehtikanta on johteinen.[3]

Suurin osa suvuista on ainavihantia. Yksittäiset lehdet säilyvät tavallisesti oksilla 3–5 vuotta, mutta joissakin tapauksissa jopa 12 vuotta. Kiinanpunapuut, suosypressit ja deltasypressit ovat tavallisesti kausivihantia ja pudottavat lateraaliset versonsa ja lehtensä vuosittain.[3]

Sypressikasvien hedekävyt kasvavat yleensä yksittäin tai pienehköissä ryhmissä. Ne ovat pyöreitä tai pitkänpyöreitä ja niiden hedelehdet ovat asettuneet kierteisesti tai vastakkaisesti. Siitepölyhiukkaset ovat pyöreitä ja siivettömiä.[3] Siemenkävyt kasvavat yksittäin tai 2–5 ryhmissä. Kävyt ovat yleensä kypsänä puutuneita, mutta meheviä ja marjamaisia katajilla. Emisuomut ja peitinsuomut ovat yhteenkasvaneet. Käpysuomut ovat asettuneet kierteisesti, vastakkaisesti tai säteittäin.[3] Siemenet voivat lajista riippuen olla siivekkäitä tai siivettömiä. Sirkkalehtiä on yleensä 2–5, mutta suosypresseillä jopa yhdeksän.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinanpunapuun (Metasequoia glyptostroboides) kokonaisena lehtineen karisseita versoja.

Sypressikasveja elää pohjoisen pallonpuoliskon viileillä, lauhkeilla ja subrooppisilla alueilla sekä eteläisen pallonpuoliskon lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla. Alaheimot Callitroideae ja Athrotaxidoideae kasvavat luonnossa vain eteläisellä pallonpuoliskolla ja muut viisi alaheimoa lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla.[5] Kataja (Juniperus communis) kasvaa 71:llä pohjoisella leveysasteella Norjassa, ristisypressi (Pilgerodendron uviferum) 55:llä eteläisellä leveysasteella Chilessä ja katajalaji Juniperus indica 5 200 metrin korkeudessa Tiibetissä.

Luokittelu ja alaheimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdettömänä talvehtivia kesävihantia floridansuosypressejä (Taxodium distichum).

Sypressikasvit jaetaan seitsemään alaheimoon ja 28–32 sukuun. Seuraava kaavio esittää suvut alaheimoineen ja niiden sukulaisuussuhteet.[3] Tähdellä merkittyjä sukuja eivät kaikki tutkijat hyväksy omiksi suvuikseen.[6][7]


Cupressaceae






Cunninghamhioideae

Cunninghamia – keihäskuuset[2]














Taiwanioideae

Taiwania












Athrotaxidoideae

Athrotaxis – rusopuut,[2] tasmanianpunapuut










Sequoioideae

Metasequoia – kiinanpunapuut[2]




Sequoia – punapuut[2]



Sequoiadendron – mammuttipetäjät[2]










Taxodioideae

Cryptomeria – sugit[2]




Glyptostrobus – deltasypressit[2]



Taxodium – suosypressit[2]







Callitroideae


Austrocedrus – chilentuoksusetrit[2]




Papuacedrus




Pilgerodendron – ristisypressit[2]



Libocedrus








Widdringtonia – syprikit[2]




Diselma



Fitzroya – patagoniansypressit[2]






Neocallitropsis




Callitris – sädesypressit[2]



Actinostrobus






Cupressoideae


Thuja – tuijat[2]



Thujopsis – hibatuijat[2]






Chamaecyparis – valesypressit[2]



Fokienia*






Calocedrus – tuoksusetrit[2]




Tetraclinis – atlassypressit[2]




Microbiota – tuiviot[2]



Platycladus – idäntuijat[2]








Cupressus – sypressit[2]





Callitropsis*



Hesperocyparis*




Xanthocyparis*





Juniperus – katajat[2]












Ennen 2000-luvun molekyylibiologisia geneettisiä tutkimuksia sypressikasveihin luettiin kuuluvaksi yleensä vain nykyiset alaheimot Cupressoideae ja Callitroideae. Muiden alaheimojen lajit luokiteltiin omaan heimoonsa suosypressikasvit (Taxodiaceae). Lisäksi suosypressikasvien heimoon yleensä luokiteltiin kuuluvaksi varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata), joka nykyään luokitellaan omaan yksilajiseen heimoonsa varjostinkuusikasvit (Sciadopityaceae).[3][8]

Joidenkin fossiileista kuvattujen sukujen, kuten liitukautisista kerrotumista tunnetun suvun Mesocyparis tarkkoja sukulaisuussuhteita nykyisiin sukuihin ei ole pystytty määrittämään, eikä näitä sukuja siten ole sijoitettu mihinkään alaheimoon.[9]

Cunninghamhioideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa Cunninghamhioideae on yksi nykyisin elävä suku. Tunnetut lajit esiintyvät luontaisina Aasiassa. Alaheimon kasvit ovat puita. Myöhäislehdet ovat asettuneet kierteisesti ja kääntyneet kaksirivisesti. Lehdet ovat nahkeapintaisia, jäykkiä ja pitkäsuippuisia. Käpysuomuissa on enemmän kuin kaksi käänteistä siemenaihetta. Sirkkalehtiä on kaksi.[10]

Alaheimon ainoa nykyisin elävä suku on keihäskuuset (Cunninghamia).[10] Alaheimon lähisukulaisina pidetään lisäksi jurakautisista fossiileista kuvattua sukua Elatides sekä liitukautista sukua Cunninghamiostrobus, mutta näiden tarkkoja sukulaisuussuhteita nykyisin eläviin sukuihin ei tunneta. [11]

Taiwanioideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa Taiwanioideae on yksi nykyisin elävä suku. Tunnetut edustajat kasvavat luonnonvaraisina Aasiassa. Alaheimon kasvit ovat puita. Myöhäislehdet ovat asettuneet kierteisesti. Käpysuomuissa on kaksi pystyä siemenaihetta. Sirkkalehtiä on kaksi.[10]

Alaheimon ainoa nykyisin elävä suku on Taiwania[10], johon kuuluu vain yksi nykyisin elävä laji, Taiwania cryptomerioides[11]. Varhaisliitukautisista fossiileista kuvattujen sukujen Mikasastrobus ja Parataiwania on lisäksi katsottu kuuluvan alaheimoon, vaikka kummassakin on yhdennäköisyyttä sekä Taiwanian että alaheimon Cunninghamhioideae kanssa.[11]

Athrotaxidoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa Athrotaxidoideae on yksi suku. Kaikki nykyisin elävät lajit esiintyvät luontaisina Australiassa. Alaheimon kasvit ovat puita. Lehdet ovat asettuneet kierteisesti. Kävyt kasvavat yksittäin versojen kärjissä. Käpysuomuissa on 3–6 käänteistä siemenaihetta. Sirkkalehtiä on kaksi.[10]

Alaheimon ainoa elävä suku on rusopuut eli tasmanianpunapuut (Athrotaxis).[10]

Sequoioideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mammuttipetäjä (Sequoiadendron giganteum) on yksi maailman suurikokoisimmista puista.

Alaheimossa Sequoioideae on kolme nykyisin elävää sukua. Lajeja esiintyy luontaisena pohjoisella pallonpuoliskolla. Alaheimon kasvit ovat puita. Lehdet ovat asettuneet yleensä vastakkaisesti kiinanpunapuilla ja kierteisesti muilla suvuilla. Käpysuomuissa on 2–12 siemenaihetta. Sirkkalehtiä on 2–5.[10] Kiinanpunapuut ovat kesävihantia, muut suvut ainavihantia.[12][13][14]

Alaheimon lajit elävät vaihtelevissa elinympäristöissä. Kiinanpunapuu on sopeutunut kosteaan elinympäristöön ja voi kasvaa matalan veden peittämällä maalla.[12] Punapuu (Sequoia sempervirens) kasvaa kosteissa rannikkometsissä.[13] Mammuttipetäjä kasvaa kuivissa vuoristometsissä ja on sopeutunut toistuviin metsäpaloihin.[14]

Taxodioideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa Taxodioideae on kolme nykyisin elävää sukua. Lajeja esiintyy luontaisena pohjoisella pallonpuoliskolla. Alaheimon kasvit ovat puita. Lehdet ovat asettuneet kierteisesti.[10] Sugit ovat ainavihantia, muiden sukujen lajit yleensä kausivihantia.[15][16][17] Siemenaiheet ovat pystyjä.[10] Sirkkalehtien lukumäärä vaihtelee. Niitä voi olla jopa yhdeksän.[3]

Alaheimon lajit ovat sopeutuneet kosteaan elinympäristöön. Deltasypressit ja suosypressit voivat usein kasvaa ajoittain tai pysyvästi matalan veden peittämällä maalla.[16][17]

Callitroideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leveälatvuksinen, lyhytrunkoinen Neocallitropsis pancheri.

Alaheimossa Callitroideae on kymmenen nykyisin elävää sukua. Lajeja esiintyy luontaisena eteläisellä pallonpuoliskolla. Alaheimon kasvit ovat puita tai pensaita. Lehdet ovat tavallisesti asettuneet vastakkaisesti tai säteittäisesti. Myöhäislehdet ovat yleensä johteisia ja suomumaisia.[10]

Alaheimon lajeja elää monenlaisissa elinympäristöissä. Patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides) kasvaa ylispuuna lauhkeissa sademetsissä.[18] Sädesypressit ja suvun Actinostrobus lajit ovat sopeutuneet kuiviin oloihin. Niiden kävyt ovat usein serotiinisia ja aukeavat vasta metsäpalon kuumentaessa niitä.[19][20][3]

Cupressoideae[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanmyötäisesti kasvava laakakataja (Juniperus horizontalis).

Alaheimossa Cupressoideae on noin kymmenen nykyisin elävää sukua. Suurin osa alaheimon lajeista esiintyy luontaisena pohjoisella pallonpuoliskolla. Alaheimon kasvit ovat puita tai pensaita. Lehdet ovat asettuneet vastakkaisesti tai säteittäin. Myöhäislehdet ovat yleensä johteisia ja suomumaisia.[10]

Cupressoideae on sypressikasvien alaheimoista runsaslajisin, monimuotoisin ja laajimmalle levinnyt. Sen ja koko heimon suurin suku on katajat (Juniperus), johon kuuluu noin 67 lajia.[5]

Alaheimoon pidetään kuuluvana kymmentä perinteisesti hyväksyttyä sukua.[10] Näistä suvuista sypressien (Cupressus) lajeja erotellaan joskus erillisiin sukuihin Callitropsis, Hesperocyparis ja Xanthocyparis.[6] Lisäksi perinteisesti tunnistettu suku Fokienia sisällytetään joskus valesypresseihin (Chamaecyparis), koska molekyylibiologiset tutkimukset ovat osoittaneet valesypressien suvun olevan parafyleettinen ilman Fokieniaa.[7][21]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koristekäyttöön jalostettu hernesypressin (Chamaecyparis pisifera) lajike.

Monet sypressikasvit ovat taloudellisesti arvokkaita puutavaran lähteinä tai koristekasveina. Useat sypressit, valesypressit ja katajat ovat tärkeitä koristepuita, joista on jalostettu tuhansia lajikkeita koristekäyttöön.[3]

Monien heimon lajien sydänpuu on hyvin lahonkestävää ja soveltuu käytettäväksi ulkorakenteisiin ja -kalusteisiin sekä erityisesti maaperän kanssa kosketuksissa oleviin rakenteisiin, kuten aitojen tolppiin. Monien heimon lajien puuainesta arvostetaan myös sen tuoksun vuoksi. Sypressikasvien puuta käytetään monipuolisesti rakentamiseen, katteisiin, kalusteisiin ja esineisiin lyijykynistä ruumisarkkuihin.[3]

Useilla heimon edustajilla on perinteisesti ollut kulttuurillista merkitystä ihmisille. Sugi (Cryptomeria japonica) on Japanin kansallispuu. Neljä Japanin Edo-kauden Kison viidestä pyhästä puusta, joita saatiin kaataa vain ylhäisön käyttöön, on sypressikasveja.[3][22][23] Meksikonsuosypressi (Taxodium mucronatum) on Meksikon kansallispuu.[17] Jättituija (Thuja plicata) on ollut erittäin tärkeä Pohjois-Amerikan luoteisrannikon alkuperäisasukkaille, jotka perinteisesti valmistivat puun eri osista talonsa, veneensä, käyttöesineitä ja vaatteita.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christopher J. Earle: Cupressaceae The Gymnosperm Database. 25.12.2010. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cupressaceae (TSN 18042) Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 10.9.2012.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p Christopher J. Earle: Cupressaceae The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  4. a b Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  5. a b c Stevens, P. F. (2001–): Angiosperm Phylogeny Website Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  6. a b Christopher J. Earle: Cupressus The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  7. a b Christopher J. Earle: Chamaecyparis The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  8. Christopher J. Earle: Sciadopityaceae The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  9. E. E. McIver, K. R. Aulenback: Morphology and relationships of Mesocyparis umbonata sp.nov.: fossil Cupressaceae from the Late Cretaceous of Alberta, Canada. Canadian Journal of Botany, 1994, 72. vsk, nro 3, s. 273–295. doi:10.1139/b94-037. (englanniksi)
  10. a b c d e f g h i j k l Paul A. Gadek, Deryn L. Alpers, Margaret M. Heslewood & Christopher J. Quinn: Relationships within Cupressaceae sensu lato: a combined morphological and molecular approach. American Journal of Botany, 2000, 87. vsk, nro 7, s. 1044–1057. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  11. a b c John Grimshaw: Tree of the Year: Taiwania cryptomerioides (PDF) (Osio Phylogeny and Systematics) International Dendrology Society. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  12. a b Christopher J. Earle: Metasequoia glytpostroboides The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  13. a b Christopher J. Earle: Sequoia sempervirens The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  14. a b Christopher J. Earle: Sequoiadendron giganteum The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  15. Christopher J. Earle: Cryptomeria japonica The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  16. a b Christopher J. Earle: Glyptostrobus pensilis The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  17. a b c Christopher J. Earle: Taxodium The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  18. Christopher J. Earle: Fitzroya cupressoides The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  19. Christopher J. Earle: Callitris The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  20. Christopher J. Earle: Actinostrobus The Gymnosperm Database. 2012. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
  21. Mao Kangshan, Hao Gang, Liu Jianquan, R. P. Adams & R. I. Milne: Diversification and biogeography of Juniperus (Cupressaceae): variable diversification rates and multiple intercontinental dispersals. New Phytologist, 2010, 188. vsk, nro 1, s. 254–272. doi:10.1111/j.1469-8137.2010.03351.x. (englanniksi)
  22. Christopher J. Earle: Thuja standishii The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 10.9.2012. (englanniksi)
  23. Chamaecyparis pisifera - hernesypressi Arboretum Mustila. Viitattu 10.9.2012.