Sugi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sugi
Jōmon sugi, suurin tunnettu sugi Yakushimassa, Japanissa.
Jōmon sugi, suurin tunnettu sugi Yakushimassa, Japanissa.
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Taxodioideae
Suku: Sugit Cryptomeria
Laji: japonica
Kaksiosainen nimi
Cryptomeria japonica
(L.f.) D.Don,[2] 1839
Synonyymit
  • Cryptomeria fortunei
  • Cryptomeria kawaii
  • Cryptomeria mairei
  • Cupressus japonica
  • Cupressus mairei
  • Taxodium japonicum
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sugi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sugi Commonsissa

Sugi[3] eli sugipuu[4] tai japaninsetri (Cryptomeria japonica) on sypressikasvien (Cupressaceae) heimoon kuuluva havupuulaji. Se on suuri ainavihanta puu. Sugi on suvun Cryptomeria ainoa laji, joskin Kiinassa esiintyvää muunnosta var. sinensis on joskus pidetty omana lajinaan Cryptomeria fortunei.[5]

Sugi kasvaa kotoperäisenä Japanissa ja on maan taloudellisesti ja kulttuurillisesti tärkein havupuu. Se on Japanissa myös hyvin yleinen siitepölyallergian aiheuttaja. Sugeja on kasvatettu pitkään Kiinassa, missä laji on myös levinnyt luontoon. Euroopassa sitä käytetään puistopuuna.[6]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmalla ja keskellä vanhemman puun versoja, oikealla nuoren puun versoja.

Sugi on suurikokoinen puu. Se voi kasvaa 50–65 metriä korkeaksi, mutta jää usein hieman pienemmäksi. Puun runko on yleensä hyvin suora ja saattaa kasvaa läpimitaltaan jopa kolme metriä leveäksi.[7] Nuoren puun latvus on yleensä kapeahkon kartiomainen ja levenee vanhemmiten. Rungon alaosa on yleensä oksaton vanhemmilla puilla.[8][9]

Oksat ovat yleensä vaakasuuntaisesti harittavat tai hieman riippuvat. Ne haarautuvat yleensä rungosta säteittäin. Pienemmät oksanhaarat ovat usein riippuvia.[7][9] Versot ovat eriytyneet pysyviin pitkäversoihin ja käpyjä tuottaviin lyhytversoihin. Versot ovat yleensä vihreitä ja kaljuja. Pitkäversot ovat ensimmäisenä vuotenaan vihreitä ja muuttuvat sitten ruskeiksi.[9] Talvehtivat silmut ovat pieniä ja silmusuomuttomia.[7] Kaarna on punaruskeaa tai harmahtavan ruskeaa ja säikeistä. Se hilseilee pitkittäisinä suikaleina.[7][9]

Lehdet ovat neulasmaisia, teräväkärkisiä, jäykkiä ja poikkileikkaukseltaan nelikulmaisia. Ne ovat tavallisesti 0,7–1,4 senttimetriä pitkiä, 0,8–1,2 millimetriä leveitä ja voivat olla suoria tai käyriä ja sisäänpäin versoa kohti kaartuneita. Niiden kaikilla pinnoilla on 2–8 ilmarakojuovaa. Lehtikanta on johteinen.[7][9] Lehdet ovat asettuneet kierteisesti versoihin. Nuorten puiden lehdet ovat kapeampia ja pidempiä kuin vanhempien.[8] Joillakin koristekasviksi jalostetuilla lajikkeilla on pysyvästi nuorille puille tyypilliset pitkät lehdet.[6] Sugi on ainavihanta ja yksittäiset lehdet pysyvät puussa 4–5 vuotta ennen kuin varisevat pois. Lyhytversot varisevat kokonaisina lehtineen.[7]

Sugi on yksikotinen ja erilliset hede- ja emikävyt kasvavat samassa puuyksilössä. Hedekävyt kasvavat 6–35 kävyn tertuissa lyhytversojen päädyissä ja niiden väri vaihtelee punaisesta keltaiseen. Ne ovat 2,5–5 millimetriä pitkiä ja 2–3 millimetriä leveitä.[7] Siemeniä tuottavat emikävyt kasvavat lyhytversojen kärjissä 1–6 ryhmissä. Ne ovat pyöreähköjä, yleensä 0,9–1,6 senttimetriä pitkiä ja 1–2 senttimetriä leveitä. Käpysuomuja on 20–30 ja niiden päädyssä on 4–5 terävää uloketta. Käpysuomuissa on 2–5 siementä.[7]

Pölytys tapahtuu helmi-huhtikuussa ja siemenet kypsyvät yleensä lokakuussa.[9] Tummanruskeat siemenet ovat lenninsiivellisiä, 4–6,5 millimetriä pitkiä ja 2–3,5 millimetriä leveitä. Kypsät kävyt pysyvät usein puussa vielä 1–2 vuotta siementen varistua.[7]

Sugi on sopivassa kasvuympäristössä nuorena nopeakasvuinen, mutta pitkäikäinen puu. Vanhin tunnettu vuosirenkaista laskettu ikä on 1 400 vuotta, mutta joidenkin puiden on arvioitu olevan huomattavasti vanhempia.[7]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sugia esiintyy luonnonvaraisena Japanissa Honshūn pohjoisosista Kyūshūn saarelle merenpinnasta 400 metrin korkeudelle ja eteläisessä Kiinassa Fujianin, Jiangxin, Sichuanin, Yunnanin, ja Zhejiangin maakunnissa vuoristometsissä 1 100–2 500 metrin korkeudella. Sitä käytetään myös laajalti metsänviljelyssä Kiinan muissa maakunnissa ja muualla maailmassa.[7]

Japanin kanta on luokiteltu muunnokseksi Cryptomeria japonica var. japonica, kun taas Kiinassa esiintyvä kanta on luokiteltu muunnokseksi Cryptomeria japonica var. sinensis.[9] Kiinan kanta on luokiteltu joissakin lähteissä myös omaksi lajikseen Cryptomeria fortunei. Sugin uskotaan yleensä olevan kotoperäinen Japanissa ja kaikkien Kiinan sugipopulaatioiden uskotaan olevan alunperin lähtöisin ihmisten Japanista tuomista puista.[7][6][10]

Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sugi viihtyy syvissä, ravinteikkaissa ja hyvin vettä läpäisevissä maannoksissa. Laji sietää hyvin hapanta maaperää ja jonkin verran emäksistä maata, mutta sairastuu herkästi kloroosiin kasvaessaan ohuessa maaperässä kalkkipitoisella maalla. Sen luontaisella elinalueella sataa 1 500–2 500 millimetriä vuodessa ja vuoden keskilämpötila on 10–18 °C[8] Sugi harvoin muodostaa lajipuhtaita metsiä luonnossa ja sen kanssa samoissa metsissä kasvaa usein muitakin havupuita, kuten momipihtaa (Abies firma) ja japaninsypressiä (Chamaecyparis obtusa).[7]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Istutettua sugimetsää Réunionilla.

Sugi on Japanissa taloudellisesti tärkein puu. Sen puuaines on lahonkestävää, pehmeää ja helposti työstettävää. Pintapuu on vaaleaa ja sydänpuu punaruskeaa tai mustanruskeaa. Puuta käytetään monenlaiseen rakentamiseen, sisustukseen, huonekaluihin sekä paperin valmistukseen. Istutusmetsistä saatua sugin puutavaraa käytetään laajalti myös muualla maailmassa, varsinkin Kiinassa ja Intiassa.[7][8]

Puun kaarnasta on saatu nahan parkitsemiseen käytettyjä tanniineja. Puusta on myös tislattu eteerisiä öljyjä, joita on käytetty hajusteina ja lääkitsemiseen. Lisäksi puun osia on käytetty suitsukkeena.[8]

Nopeakasvuista ja hyvin tuulta kestävää sugia on käytetty laajalti maailmalla uudelleenmetsitysohjelmissa istutuspuuna, peltojen reunojen suojapuuna sekä koristepuuna.[8] Joillakin alueilla sugimetsien istutus on havaittu osittain virheeksi. Azoreilla on todettu sugin valtaavan tilaa kotoperäisiltä kasvilajeilta ja lisäksi joidenkin paikallisten lintulajien menestyvän huonosti sugimetsissä.[11]

Koristepuuna sugi on yleinen puistoissa ja puutarhoissa sekä itäisessä Aasiassa että muualla lauhkeilla vyöhykkeillä. Eurooppaan se tuotiin 1800-luvulla.[10] Se kestää hyvin maaperän pakkautumista ja menestyy kaupunkioloissa.[8] Lajista on jalostettu useita koristekäyttöön tarkoitettuja lajikkeita. Sitä kasvatetaan myös bonsaina.[6]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kayano ōsugi shimenawa-köysi ympärillään Kagassa, Japanissa.

Sugia on pitkään arvostettu Japanissa paitsi hyötypuuna, myös ulkonäkönsä ja pitkäikäisyytensä vuoksi. Sugeja on usein istutettu temppelien läheisyyteen. Lisäksi eräitä hyvin vanhoja, suuria yksilöitä on pidetty pyhinä. Kuuluisia vanhoja sugeja ovat mm. Kayano ōsugi sekä Jōmon sugi Yakushiman saarella, jossa kasvaa useita hyvin vanhoja yksilöitä.[7]

Sugi on myös yleinen siitepölyallergian aiheuttaja Japanissa.[10][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Christopher J. Earle: Cryptomeria japonica The Gymnosperm Database. 2012. (englanniksi)
  • Liguo Fu, Yong-fu Yu & Robert R. Mill: Cryptomeria japonica Flora of China. eFloras.org. (englanniksi)
  • Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 50. Suom. Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  • Cryptomeria japonica AgroForestryTree Database. 2011. World Agroforestry Center. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cryptomeria japonica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cryptomeria japonica (TSN 501832) Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)
  3. Ella Räty: Viljelykasvien nimistö, s. 51. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  4. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 14.11.2012.
  5. Fu, Yu & Mill: Cryptomeria japonica var. sinensis Flora of China. (englanniksi)
  6. a b c d Mitchell & Wilkinson, Euroopan puuopas.
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p Earle, The Gymnosperm Database, viitattu 14.11.2012.
  8. a b c d e f g AgroForestryTree Database, viitattu 14.11.2012.
  9. a b c d e f g Fu, Yu & Mill, Flora of China, viitattu 14.11.2012.
  10. a b c Kew Royal Botanical Gardens: Japanese Cedar Cryptomeria japonica (englanniksi)
  11. Azores temperate mixed forests (Current Status) WWF. Viitattu 14.11.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]