Patagoniansypressi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Patagoniansypressi[1]
Fitzroya cupressoides - branch - 02.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [2]
Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Callitroideae
Suku: Patagoniansypressit Fitzroya
Laji: cupressoides
Kaksiosainen nimi
Fitzroya cupressoides
(Molina) Johnston, 1924[3]
Levinneisyyskartta
Fitzroya cupressoides range map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Patagoniansypressi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Patagoniansypressi Commonsissa

Patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides) on suurikokoinen havupuulaji sypressikasvien (Cupressaceae) heimossa. Se on sukunsa ainoa laji.[3][4] Patagoniansypressi kasvaa luonnossa Etelä-Amerikan eteläosan länsirannikon lauhkean vyöhykkeen sademetsissä. Puita hakattiin laajalti 1600-luvulta alkaen, ja niiden kasvualueen arvioidaan olevan enää 15 prosenttia alkuperäisestä. IUCN on luokitellut lajin erittäin uhanalaiseksi.[2]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patagoniansypressin oksanhaara.

Patagoniansypressi on suurikokoinen puu. Laji voi kasvaa yli 60 metriä korkeaksi ja rungon halkaisijaltaan kolmimetriseksi. Oksat ovat usein päädyistään riippuvia. Kaarna on punertavaa, säikeistä ja halkeilee suikaleina.[3]

Lehdet kasvavat oksissa säteittäin kolmen kiehkuroina. Ne ovat pitkän suomumaisia, tylppäkärkisiä, jäykkiä ja kaarevia. Lehdillä on johteinen kantaosa sekä vapaa kärkiosa, joka on noin 3,5 millimetriä pitkä.[3] Lehtien erityistuntomerkki ovat molemminpuoliset kaksi valkoista ilmarakojuovaa.[4][3]

Patagoniansypressin tiheissä oksakimpuissa on usein runsaasti pieniä käpyjä. Laji on yleensä kaksikotinen, joten hedekävyt ja emikävyt kasvavat tavallisesti eri puuyksilöissä. Myös yksikotisia yksilöitä esiintyy.[3] Hedekävyt kasvavat yksittäin lehtihangoissa lähellä versojen kärkeä. Ne muodostuvat 15–24 hedelehdestä, jotka kasvavat säteittäin kolmen kiehkuroina.[3] Siemeniä tuottavat emikävyt kasvavat yksittäin lyhyiden versojen kärjissä. Ne ovat pyöreitä, noin 6–8 millimetriä halkaisijaltaan ja koostuvat yleensä yhdeksästä käpysuomusta, jotka kasvavat säteittäin vuorottaisina kolmen kiehkuroina. Kolme alinta käpysuomua ovat steriilejä, eivätkä tuota siemeniä. Kävyt kypsyvät yhden kasvukauden aikana. Siemenet ovat munanmuotoisia ja niillä on kaksi tai kolme lenninsiipeä.[3]

Patagoniansypressi voi elää jopa yli 3 000 vuotta vanhaksi. Vanhin tunnettu puu on ollut iältään 3 622 vuotta. Laji on Etelä-Amerikan luonnonvaraisista puulajeista suurikokoisimpia, sekä toiseksi pitkäikäisin kaikista tunnetuista yksittäisistä puista.[3]

Patagoniansypressi on geneettisesti polyploidinen laji, mikä on hyvin harvinaista havupuille. Tutkitut yksilöt ovat tetraploidisia eli niillä on nelinkertainen kromosomisto. Ainoa toinen tunnettu säännöllisesti polyploidinen havupuulaji on heksaploidinen punapuu (Sequoia sempervirens) kaikkien muiden lajien ollessa diploidisia. Lajin kromosomiluku on n = 11.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patagoniansypressin käpyjä ja lehtiä.

Patagoniansypressi esiintyy Etelä-Amerikan eteläosassa Patagonian länsirannikolla eteläisen Chilen ja Argentiinan lauhkean vyöhykkeen sademetsissä merenpinnasta noin 900 metrin korkeuteen.[3]

Patagoniansypressin kannat eivät pysty uudistumaan normaalioloissa vuorten alaosissa 100–800 metrin korkeudella, vaan ainoastaan suurten luonnonmullistusten, kuten maanvyörymien raivattua metsään aukeita. Koska laji voi elää tuhansia vuosia, luonnonmullistuksia tapahtuu kuitenkin useita kertoja yhden puusukupolven aikana. Korkeammalla vuoristossa yli 800 metrin korkeudessa puu voi onnistuneesti lisääntyä myös avoimissa vanhoissa metsissä.[5]

Patagoniansypressi muodostaa harvoin puhtaan yksilajisia metsiä. Sen seuralaislajistoon kuuluu muita havupuita, kuten ristisypressi (Pilgerodendron uviferum), pilvipodokarpus (Podocarpus nubigenus) ja prinssinkuusi (Saxegothaea conspicua) sekä koppisiemenisiä puita kuten kanelo (Drimys winteri), tummaetelänpyökki (Nothofagus dombeyi) ja eukryfialaji Eucryphia cordifolia.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patagoniansypressistä valmistettuja kattopäreitä.

Patagoniansypressin puuaines on kevyttä, kestävää, suorasyistä ja helposti työstettävää. Sitä käytettiin 1600-luvulta 1900-luvun puoleenväliin päreisiin, huonekaluihin ja rakentamiseen. Puu kuitenkin harvinaistui huomattavasti laajan käytön seurauksena, ja se suojeltiin vuonna 1976. Nykyisellään lajia pidetään erittäin uhanalaisena.[2] Lajia on istutettu jonkun verran koristekasvina muualla lauhkeilla vyöhykkeillä, varsinkin Britanniaan.[3] Euroopassa puu jää yleensä kuitenkin pienemmäksi, alle 20-metriseksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) Suomen Biologian Seura Vanamon putkilokasvien nimistötoimikunta. Viitattu 29.11.2012.
  2. a b c Fitzroya cupressoides IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l Christopher J. Earle: Fitzroya cupressoides The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  4. a b c Mitchell, A. & Wilkinson, J. (suomentanut A. Kurtto): Euroopan puuopas, s. 40. Suom. Arto Kurtto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  5. a b Hyvönen & Stenroos: Patagonian kasvimaantieteesta (s. 52) Helsingin yliopisto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]