Tuivio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuivio
Microbiota decussata 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Mäntymäiset Pinales
Heimo: Sypressikasvit Cupressaceae
Alaheimo: Cupressoideae
Suku: Tuiviot Microbiota
Laji: decussata
Kaksiosainen nimi
Microbiota decussata
Kom., 1923[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tuivio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tuivio Commonsissa

Tuivio (Microbiota decussata) on sypressikasvien heimoon kuuluva ainavihreä matala pensas. Tuivio kasvaa luonnonvaraisena ja on kotoperäinen Sihote-Alinin vuoristossa Venäjän kaukoidässä, mistä se löydettiin vasta 1920-luvulla. Se on suvun Microbiota ainoa laji. Geneettisten tutkimusten perusteella sen lähin sukulaislaji on idäntuija (Platycladus orientalis).

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuivion versoja lehtineen.

Tuivio on matala, leveähkö ja kasvutavaltaan suikertava havupensas. Se kasvaa yleensä 20–30 senttimetriä korkeaksi, joskus lähes metrin korkuiseksi. Suomumaiset lehdet ovat 2–4 mm pitkiä. Lehdet muuttuvat väritykseltään kuparinruskeiksi talvella ja vihertyvät uudelleen keväällä. Kävyt ovat 2–3 mm pitkiä, ja ne ovat pienimpiä havupuiden kävyistä. Siivettömät siemenet ovat 2 mm pitkiä, ja kävyissä on yleensä vain yksi siemen, harvoin kaksi.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuivio kasvaa luonnonvaraisena Venäjän kaukoidässä Sihote-Alinin vuoristossa Primorjen aluepiirissä. Lajia esiintyy lähes merenpinnankorkeudelta yli 1 300 metriin. Se viihtyy hyvin vettä läpäisevillä maaperillä, ja kestää hyvin pakkasta, jopa -40 C° asti.[2]

Tuivio kasvaa sekä harvassa alppiniityillä, usein pensassembran (Pinus pumila) tai koreanrohtokatajan (Juniperus sabina var. davurica) kanssa, että vuoristometsien aluskasvillisuudessa. Näiden metsien valtapuulajeja ovat usein ajaninkuusi (Picea jezoensis), koreansembra (Pinus koraiensis), ohotanpihta (Abies nephrolepis), amurinpihlaja (Sorbus amurensis), kiinanvaahtera (Acer ukurunduense), kivikoivu (Betula ermanii) sekä sahalininleppä (Alnus maximoviczii).[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuivio ruskeassa talvivärityksessään.

Tuivio on talvenkestävä koristekasvi, jota voidaan käyttää esimerkiksi peittokasvina. Yksi kasvi voi levitä nopeasti neliömetrin alueelle. Suomessa se menestyy maan eteläosissa ja voi pohjoisempanakin talvehtia lumen alla.[3] Puutarhakasvina se on yleensä helppohoitoinen ja menestyy monenlaisilla kasvupaikoilla.[4]

Tuivion käytön historia on verrattain lyhyt. Laji löydettiin ja kuvailtiin tieteellisesti vasta 1920-luvulla, Neuvostoliiton ulkopuolelle sitä tuotiin ensimmäistä kertaa vasta 1960-luvulla. Nykyisin se on yleinen koristekasvi kaikkialla maailman viileän vyöhykkeen alueilla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Microbiota decussata IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e Christopher J. Earle: Microbiota decussata The Gymnosperm Database. 2011. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  3. Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
  4. Microbiota decussata - tuivio Arboretum Mustila. Viitattu 24.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]