Ragusan tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ragusan tasavalta
13581808
Republic of Dubrovnik Flag.png   Dubrovnik grb.svg
Ragusan lippu Ragusan vaakuna
Ragusa.png
Ragusan tasavalta vuonna 1426
Valtiomuoto Tasavalta
Pääkaupunki Dubrovnik
Uskonnot Katolisuus
Yleisimmät kielet latina, dalmaatti, italia
Edeltäjä(t) Flag of Palaeologus Emperor.svg Bysantin valtakunta
Flag of Most Serene Republic of Venice.svg Venetsia
Seuraaja(t) Ranskan lippu Ranska
Motto Non bene pro toto libertas venditur auro[1]

Ragusan tasavalta oli nykyisessä Dubrovnikin kaupungissa vuosina 1358-1808 sijainnut valtio. Sen kukoistusaika oli 1400-1500-luvuilla, jolloin se oli Venetsiaan verrattava merimahti. Napoléon Bonaparten joukot valloittivat sen vuonna 1808 eikä se enää saanut asemaansa itsenäisenä valtiona takaisin Napoleonin kukistuttua, vaan se päätyi Itävallan haltuun. Vuonna 1808 tasavallassa asui noin 30 000 henkilöä joista 5000 asui kaupungin muurien sisäpuolella[2].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dubrovnikin kaupunki perustettiin 600-luvulla, kun Epidaurumista slaavien ja avaarien hyökkäyksistä selvinneet lähtivät etsimään turvallisempaa paikkaa asutukselleen[3]. Roomalaiset perustivat Lausaksi kutsumansa kaupungin saarelle tai niemimaalle kun taas mannerta ryhtyivät asuttamaan kroaatit. Kroaatien ja roomalaisten asutukset sulautuivat yhteen 1100-luvun paikkeilla. Vuosina 886 ja 887 kaupunkia piirittivät saraseenit, mutta Bysantin hallitsija Basileios I pelasti sen väliintulollaan. Bysantin heikentyessä Venetsia alkoi nähdä Ragusan kasvavan merimahdin uhkana ja teki epäonnistuneen valloitusyrityksen vuonna 984. 1180-1190-luvuilla Ragusa teki kauppasopimukset Bosnian, Serbian ja Bysantin kanssa saaden vapaat kaupankäyntioikeudet niiden alueilla. Vuonna 1189 tehty kauppasopimus Bosnian kuninkaan Ban Kulin kanssa on ensimmäinen asiakirja, jossa kaupungista käytetään nimeä Dubrovnik[4]. Venetsia valloitti kaupungin Neljännen ristiretken aikana vuonna 1205. Ragusa säilytti suhteellisen itsenäisyyden, mutta joutui maksamaan veroa Venetsialle vuoteen 1358, jolloin Unkarin kuningas Ludvig I Suuri pakotti Venetsian luovuttamaan kaupungin Unkarille. Ragusasta tuli muodollisesti osa Unkaria, mutta käytännössä se hallitsi itsenäisesti. Vuonna 1458 Ragusasta tuli Osmannien vasallivaltio, ja sen piti maksaa vuosittain lahjuksia heille. Ragusa sai lukuisia etuoikeuksia kaupankäyntiinsä, ja sen laivat saattoivat esimerkiksi kulkea Mustallemerelle joka oli suljettu muilta valtioilta.

Amerikan löytyminen aiheutti kriisin välimeren kaupaunkäynissä ja sekä Venetsian että Ragusan talousmahdit alkoivat hiipua. Vuonna 1667 kaupungissa tapahtui voimakas maanjäristys, joka tuhosi suuren osan kaupungin goottilaistyylisestä arkkitehtuurista. Tilalle rakennettiin barokkityylisiä rakennuksia. Vuonna 1684 Osmannit luopuivat vallasta Ragusassa Itävallan hyväksi 500 dukaatin vuosittaista vuokraa vastaan.


Napoleonin sotien alettua alkoi Ragusan toinen, lyhyehkö kukoistuskausi. Koska Ragusa oli puolueeton, se saattoi turvallisesti käyttää kauppalaivastoaan kaupankäynnissä välimerellä. Tasavalta joutui kuitenkin konfliktiin Venäjän kanssa, joka aloitti kaupungin piirityksen. Piiritys loppui vuonna 1806, jolloin kaupunki antautui Ranskan joukoille. Virallisesti tasavalta lakkautettiin vuonna 1808, jolloin siitä tuli osa Ranskan Italian kuningaskunta (Napoleon)/Illyrian provinssien aluetta.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ragusan tasavallan johdossa oli muodollisesti herttua, mutta todellinen valta oli yläluokan neuvostoilla. Viralliseen yläluokkaan kuului vain muutama suku, eikä siihen päästetty uusia jäseniä ennen vuoden 1667 maanjäristystä. Yläluokka oli tästä syystä melko sisäsiittoinen. Ylaluokka oli keskenään riidoissa ja vuonna 1808 se oli jakautunut kahteen luokkaan, jotka olivat Salamankezi (Salamanquinos) ja Sorbonezi (Sorboneses). Salamankezit kannattivat ehdotonta vallan keskittämistä, kun taas Sorbonezit olivat liberaalimpia. Virallinne kieli oli vuoteen 1472 asti latina, jolloin se vaihdettiin dalmaatiksi. Tavallinen kansa käytti italiaa ja kroaattia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Augusto Arthaber, Dizionario comparato di proverbi e modi proverbiali in sette lingue, ISBN 88-203-0214-4 [1]
  2. David Rheubottom, Age, marriage, and politics in fifteenth-century Ragusa, ISBN 0-19-823412-0 [2]
  3. The History of Dubronovik
  4. Peter Sugar, Southeastern Europe Under Ottoman Rule, 1354-1804, ISBN 0-295-96033-7 [3]
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.