Tämä on lupaava artikkeli.

Kemira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kemira Oyj
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: KEMIRA
Markkina-arvo Nousua 2 198 milj. euroa (31.12.2022)[1]
Perustettu 1920
Toimitusjohtaja Antti Salminen[2]
Puheenjohtaja Matti Kähkönen[3]
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toimiala kemianteollisuus
Tuotteet teollisuuskemikaalit
Liikevaihto Nousua 3 569 milj. euroa (2022)[4]
Liikevoitto Nousua 361,6 milj. euroa (2022)[4]
Tilikauden tulos Nousua 239,7 milj. euroa (2022)[1]
Henkilöstö Laskua 4 936 (2022)[4]
Kotisivu www.kemira.com

Kemira Oyj on suomalainen, globaalisti toimiva teollisuuskemikaaleja valmistava yritys. Kemiralla on yksiköitä 40 maassa ja asiakkaita yli sadassa maassa.[5] Kemira tuottaa pääasiassa paperi- ja selluteollisuuden, vedenpuhdistuksen ja öljy- ja kaivosteollisuuden tarvitsemia kemikaaleja.[6]

Markkina-arvonsa puolesta Kemira lukeutuu Helsingin pörssin suurien yhtiöiden joukkoon.[5] Vuonna 2022 Kemira kuului Suomen 25 suurimman yhtiön joukkoon.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat ja Rikkihappo Oy 1920–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy mainostaa lehdessä KE-MI-RA-sarjan kauneudenhoitotuotteita.

Kemiran historia alkaa vuonna 1920 perustetusta Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaista. Kun Saksassa sattui olemaan tarjolla koneistot rikkihappotehtaaseen, ne päätettiin ostaa ja perustaa niiden ympärille yhtiö.[8] Yhtiö vastasi suomalaisen teollisuuden, kaivostoiminnan ja lannoitetuotannon kemikaalitarpeista,[9] muun muassa rikastuttamaan Suomen köyhää maaperää[10] sekä varmistamaan ruutiomavaraisuus.[11] Yrityksestä tuli osakeyhtiö vuonna 1933. Yhtiö laajeni voimakkaasti kemian eri aloille yritysostojen ja fuusioiden kautta. Vuonna 1961 yhtiön nimeksi muutettiin Rikkihappo Oy.

Yhtiön lannoiteliiketoiminta alkoi kansainvälistyä 1960-luvun lopulla lannoiteviennillä.[10]

Kemira Oy 1971–1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 yhtiöön sulautettiin typpiteollisuutta Oulussa vuodesta 1952 harjoittanut Typpi Oy, missä yhteydessä yhtiön nimeksi muutettiin Kemira Oy. Nimeä ehdotti yhtiössä työskennellyt Toivo Lapinleimu. Jälkeenpäin on selitetty, että Kemiran nimi tulee sanoista kemia, mineraalit ja ravinteet.[12] Muun muassa Helsingin Sanomissa on esitetty, että yhtiön nimi saatiin sen aiemmin KE-MI-RA-nimellä (KEmikaalit-MIneraalit-RAvinteet) myymästä kauneudenhoitosarjasta.[13]

Toimitusjohtaja Yrjö Pessin aika (1975–1990) oli vahvaa kansainvälistymisen aikaa.[11] Esimerkiksi globaali lannoiteliiketoiminta alkoi 1980-luvulla, kun Kemira osti lannoitetehtaita Isosta-Britanniasta, Alankomaista, Belgiasta, Ranskasta ja Tanskasta. Vienti lisääntyi ja myyntikonttoreita perustettiin myös ulkomaille.[10]

Toimitusjohtaja Heimo Karisen (1991–1999) aikana Kemira päätti keskittyä sellu- ja paperikemikaaleihin, teollisuuskemikaaleihin, maaleihin ja erikoislannoitteisiin (Kemira Agro).[11] Kemira-konsernin liiketoimintarakenne uudistettiin ja liiketoimintayksiköt yhtiöitettiin.[10]

Kemira Oyj 1994–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pörssiin Kemira Oyj listautui marraskuussa 1994.[14][10]

Kemiran vanha pääkonttorirakennus Ruoholahdessa Helsingissä

Tauno Pihlavan toimitusjohtajakaudella (2000–2004) Kemira luopui suurelta osalta titaanioksidiliiketoiminnastaan ja alkoi sen sijaan ostaa vesi- ja paperikemiaan liittyvää liiketoimintaa. Kemiran omistajat aktivoituivat vuonna 2002, jolloin he asettivat tavoitteekseen, että Kemirasta tulee valituilla toimialoilla maailman johtava yritys.[11]

Lasse Kurkilahden toimitusjohtajakaudella (2004–2007) Kemira teki yli 30 yrityskauppaa ja se myi ydintoimintaansa kuulumattomia osia, kuten esimerkiksi kiinteistöt, joissa pääkonttori tai Oulun tutkimuskeskus toimi.[11] Kemira osti muun muassa paperi- ja sellukemiaan liittyvää liiketoimintaa.[15] Esimerkiksi vuonna 2004 lannoitetuotanto Kemira Agro Oy eriytettiin omaksi yrityksekseen, Kemira GrowHowksi,[10] ja Siilinjärven kiilletehdas myytiin Ruotsiin.[16] Norjalainen Yara osti GrowHow'n vuonna 2007 ja se toimii nykyisin nimellä Yara Suomi. Hienokemikaalit yhtiöitettiin KemFine Oy:ksi, joka myytiin pääomasijoitusyhtiö 3i:lle vuonna 2004.[17]

Vuonna 2005 Kemiran liikevaihto oli noin kaksi miljardia euroa. Yhtiö osti keväällä Finnish Chemicalsin tehtaat ja joulukuussa saksalaisen Lanxessin paperikemikaalitehtaat, mikä teki Kemirasta maailman suurimman paperikemikaalien tuottajan.[18] Kemira oli markkinajohtaja myös sellukemikaaleissa.[11]

Elokuussa 2007 Suomen valtio myi 655,6 miljoonalla eurolla 32,1 % Kemiran osakkeista kotimaisille sijoittajille, jolloin sen omistus laski 48,6 prosentista 16,5 prosenttiin. Oras Invest osti 17,1 % ja eläkevakuutusyhtiöt 14,97 % Kemiran osakkeista.[19]

Vuonna 2008 Kemira päätti keskittyä vesikemiaan ja seuraavana vuonna 75 prosenttia yrityksen liikevaihdosta tuli vesikemikaaleista, veden puhdistamisesta ja muusta vesiteknologiasta.[6] Yhtiö perusti ensimmäisen tutkimus- ja kehityskeskuksensa Kiinaan.[20]

Harri Kermisen (2008–2012) toimitusjohtajakausi meni suureksi osaksi Kurkilahden tekemiä yritysostoja integroidessa ja organisaation uudelleenjärjestämiseen.[15] Syyskuussa 2008 Kemira ja Rockwood muodostivat yhteisyrityksen, johon liitettiin sekä Kemiran että Rockwoodin titaanidioksidiliiketoiminta sekä Rockwoodin funktionaalisten lisäaineiden liiketoiminta.[21]

Kemira Oyj 2010–2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaleja ja teollisuuspinnoitteita valmistanut Tikkurila erotettiin Kemirasta maaliskuussa 2010, jolloin se jakoi valtaosan Tikkurilan osakkeista osinkona omille osakkeenomistajilleen. Kemiralle jäi vielä 14 % Tikkurilan osakekannasta,[22] jotka se myi vuonna 2011.[23] Kokkolan rikkihappotehdas myytiin Bolidenille huhtikuussa 2010, mutta Kemira jatkoi edelleen varasto- ja lastaustoimintoja.[24]

Wolfgang Büchele aloitti yhtiön toimitusjohtajana vuonna 2012. Hänen keskitti Kemiran voimat paljon vettä käyttäviin teollisuudenaloihin.[15] Kesällä 2013 Kemira osti italialaisen kemianyhtiö 3F Chimican. Kauppaan kuuluivat tuotantolaitokset Italiassa sekä yksi tuotantolaitos Yhdysvalloissa. 3F Chimican tuotteisiin kuuluivat kuiva polyakryyliamidi ja emulsiopolyakryyliamidi sekä niihin liittyvät prosessikemikaalit.[25] Joulukuussa Kemira myi koko muurahaishappoliiketoimintansa (ChemSolutions) yhdysvaltalaiselle Tamincolle. Kauppaan kuului noin 160 työntekijää ja Oulussa sijaitseva muurahaishappotehdas sekä rehunsäilöntätuotteet ja lentokenttäkiitoratojen jäänestoaineet.[26][27]

Vuosien 2012-2014 aikana suljettiin parikymmentä tehdasta,[15] muun muassa Vaasan paperikemikaalitehdas loppuvuonna 2013.[28] Kemira myi Rockwoodille helmikuussa 2014 noin 39 prosentin osuutensa titaanidioksidia valmistavasta yhteisyritys Sachtleben GmbH:sta. Myöhemmin samana vuonna Rockwood myi pigmenttitoimintansa ja Porin titaanidioksiditehtaan yhdysvaltalaiselle Huntsman Corporation.[29]

Jari Rosendal aloitti toimitusjohtajana toukokuussa 2014.[30] Heinäkuussa Kemira kertoi ostavansa AkzoNobelin paperikemikaaliliiketoiminnan, jonka tuotteita käytettiin esimerkiksi paperin ja pakkauskartonkien pinnoittamiseen ja lujuuden lisäämiseen.[31]

Maaliskuussa 2016 Kemira ilmoitti rakentavansa Joutsenon tehtaaseensa uuden natriumkloraatin tuotantolinjan ja kennosalin. Investoinnin arvo oli noin 50–60 miljoonaa euroa.[32]

Kemira yhdisti vuonna 2017 kolme segmenttiä Pulp & Paper, Municipal & Industrial sekä Oil & Mining kahteen segmenttiin Pulp & Paper sekä Industry & Water.[33]

Vuonna 2018 Kemira perusti Kiinaan yhteisyrityksen Shandong Tiancheng Wanfeng Chemical Technologyn kanssa avatakseen yhteisen tehtaan Keski-Kiinan Tianchenissa. Tehdas aloitti tuotantonsa seuraavana vuonna. Kemiran osuus yhtiöstä oli 80 prosenttia.[34]

Helmikuussa 2019 Kemira kertoi kasvattavansa emulsiopolymeerien tuotantoa Alabaman Mobilessa. 60 miljoonan euron investoinnin myötä tuotantolaitoksella aletaan tuottaa biopohjaisten akryyliamideja.[35]

Kemira Oyj 2020–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Kemira juhli 100-vuotispäiväänsä lahjoittamalla 100 000 euroa Maailman terveysjärjestön keräykseen, jolla tuettiin suojavarusteiden hankintaa koronaepidemian etulinjassa toimivalle terveydenhuollon henkilöstölle.[36] Joulukuussa aloitettiin yhteistyä Danimer Scientificin kanssa.[37]

Emulsiopolymeerien ja bio-akryyliamidimonomeerin tuotanto käynnistyi Alabamassa[35] kesällä 2021,[38] syksyllä kerrottiin uuden tutkimuskeskuksen avaamisesta Shanghaissa.[20]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Kemira ilmoitti maaliskussa 2022 keskeyttävänsä toimitukset Venäjälle ja Valko-Venäjälle. Toukokuussa se kertoi poistuvansa markkinoilta kokonaan.[39] Myös toukokuussa Kemira ja Danimer Scientific kertoivat kehittävänsä yhdessä biopohjaisia päällysteitä elintarvike- ja juomateollisuuden käyttämiin paperi- ja kartonkituotteisiin.[37]

Kemiralle alettiin rakentaa uutta tutkimuskeskusta Espoon Finnooseen alkuvuonna 2023. Green Chemistry Park -konseptiksi kutsutussa hankkeessa 25 000 neliömetrin kokoiseen tilaan yhdistetään laboratorio- ja toimistotilat lähelle asuntoja ja puistoa. Sijoituksen arvo on noin 70–80 miljoonaa euroa ja rahoittajien joukossa on Kemiran lisäksi Ahlström Capital, Kirkon Eläkerahasto ja Aktia Henkilövakuutus. Rakennuksen odotettiin valmistuvan vuonna 2025.[40] Tammikuussa ostettiin suomalainen SimAnalytics-startup, jonka tuotteet liittyivät prosessiharmonian ennakointiin ja analysointiin.[41] Toukokuussa Kemira myi pääosan väriaineliiketoiminnastaan yhdysvaltalaiselle ChromaScape LLC:lle. Itselleen se jätti APAC-alueen toiminnan.[42] Toimitusjohtaja Rosendal kuoli heinäkuussa[43] ja väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimitettiin talousjohtaja Petri Castrén.[44]

Kemiran pää- ja toimitusjohtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo Kemiran pää- ja toimitusjohtajista:[45]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tuotantolaitoksia on muun muassa Oulussa, Porissa, Sastamalassa, Joutsenossa, Kuusankoskella ja Harjavallassa.[46] Konsernin pääkonttori sijaitsee Helsingin Salmisaaressa[47] ja tutkimuskeskukset Espoossa, Shanghaissa ja Atlantassa.[48]

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2023 Kemiran hallitukseen kuului puheenjohtaja Matti Kähkösen ja varapuheenjohtaja Annika Paasikiven lisäksi Tina Sejersgård Fanø, Werner Fuhrmann, Timo Lappalainen, Kristian Pullola, Fernanda Lopes Larsen ja Michael Staffas.[3]

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemiran tehdasaluetta Oulussa

Yhtiöllä on selkeä kasvollinen omistaja, Paasikiven suku, joka on myös Tikkurilan ja Uponorin merkittävä omistaja.[5] Yhtiön suurimmat osakkeenomistajat syyskuussa 2023 olivat:[49]

  1. Oras Invest Oy (Paasikiven suvun sijoitusyhtiö)
  2. Solidium Oy (Suomen valtion kokonaan omistama yhtiö)
  3. Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
  4. Nordea-rahastot
  5. Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen
  6. Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo

Hallintarekisterissä olevien osakkeenomistajien osuus oli 34,22 prosenttia.

Liiketoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2008 lähtien Kemiran strategia on keskittynyt veden- ja kuitujenkäsittelyn kemiaan.lähde?

Yhtiön organisaatiossa on kaksi segmenttiä: Pulp & Paper ja Industry & Water.[50]

Vuonna 2018 Kemira jätti neljänneksi eniten patenttihakemuksia Suomessa, 29 kappaletta.[51]

Pulp & Paper[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulp & Paper -segmenttituottaa paperi- ja selluteollisuuden tarvitsemia kemikaaleja ja se toimii maailmanlaajuisesti. Se jakaantuu edelleen kolmeen asiakassegmenttiin:lähde?

  • Pulp,
  • Printing & Writing,
  • Packaging, Board ja Tissue.

Kemira valmistaa muun muassa natriumkloraattia, josta valmistetaan sellutehtaissa sellun valkaisuun käytettävää klooridioksidia.[32]

Industry & Water[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Industry & Water -segmentti tuottaa kemikaaleja sekä palveluita kunnalliseen sekä teolliseen vedenkäsittelyyn, ja sen kolme asiakassegmenttiä ovat vedenkäsittely, öljy ja kaasu sekä muut.lähde?

Industry & Water -segmentti toimii maailmanlaajuisesti niin vedenkäsittelyn kuin liuskekiven vesisärötyksenkin parissa.lähde? Valtaosa Suomen vedenpuhdistuksessa käytettävistä ferrisulfaatista ja ferrosulfaatista tehdään Kemiran Porin-tehtaalla.[52]

Yhtiö valmistaa vedenkäsittelykemikaalejaan esimerkiksi Ison-Britannian Bradsfordissa, Ellesmere Portissa, Goolessa ja Teesportissa.[53]

Markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemira kuuluu vesikemian alan suurimpien yritysten joukkoon. Vuonna 2010 sen kilpailijoita olivat yhdysvaltalaiset Nalco, Ashland ja GE Water ja Kiinassa toimivat, yleensä yhtä kemikaalia valmistavat kilpailijat.[6] Vuonna 2019 sen suurimpia kilpailijoita olivat Ecolab, Nouryon, SNF, Solenis ja Solvay.[54] Kemiran valtteja ovat vesikemikaalien laaja valikoima ja pyrkimys ratkaista asiakkaan ongelmat kokonaisuutena.[6] Sen asiakkaat toimivat paljon vettä käyttävillä teollisuudenaloilla. Yhtiö on keskittynyt massa- ja paperiteollisuuteen, vedenkäsittelyyn ja energiateollisuuteen.[55] Käytännössä Kemira on mukana juomaveden valmistamisessa, teollisuuden prosessivesien puhdistamisessa ja uudelleen käytössä.[6]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 2015 Kemira valittiin sijoittajien muodostamaan pohjoismaiseen indeksiin, joka arvioi ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Carbon Disclosure Leadership -indeksiä ylläpiti 882 sijoittajasta koostuva Carbon Disclosure Project eli CDP, joka on auttaa sijoittajia arvioimaan yhtiöiden ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Kemira sai arvioinnissa 99 pistettä sadasta.[56]
  • Yritysten vastuullisuutta globaaleissa toimitusketjuissa mittaava EcoVadis arvioi vuonna 2015, että Kemira kuului sen arvioimien toimittajien joukossa kultatasolle, eli parhaaseen viiteen prosenttiin sekä kaikkien arvioitavien joukossa että kemiansektorin toimijoissa. Kemira on yltänyt kultatasolle myös vuosina 2016–2019. Vuonna 2019 se kuului parhaan prosentin joukkoon.[57] 2020-luvulla Kemira on saavuttanut kolmesti platinatason.[58]
  • Vuonna 2017 ruotsalainen analyysi- ja konsulttiyhtiö Regi valitsi Kemiran Suomen parhaaksi yhtiöksi suurten yhtiöiden kategoriassa. Regin sijoittajasuhdetutkimuksessa yritysten talousviestintää arvioidaan 24 kriteerillä.[59]
  • Vuonna 2019 Kemira voitti Euroopan kemianteollisuuden Cefic-järjestön Environmental Responsibility -palkinnon tuotteistettuaan ferrosulfaattijätteen juoma- ja jäteveden käsittelyn raaka-aineeksi.[60]

Yhteiskuntavastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemira tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2045 mennessä, käyttämättä Päästökompensaatioita. Vuoteen 2030 mennessä se aikoo vähentää päästöjä 30 prosenttia vuoteen 2018 verrattuna. Päästöjä vähennetään muun muassa käyttämällä päästöttömiä energialähteitä ja nostamalla energiatehokkuutta. Yhtiö on kehittänyt biopohjaisia tuotteita ja lisännyt kierrätettyjen ja uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä.[61] Tieteeseen perustuviin ilmastotavoitteisiin sitouduttiin vuonna 2022.[62]

Kemira tarkkailee myös yhteistyökumppaneidensa vastuullisuutta. It-kumppaneiltaan se selvittää niiden EcoVadis-tulokset.[63]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Kemira Oyj:n virallinen tilinpäätös 2022 (PDF) Kemira Oyj. Viitattu 16.10.2023.
  2. ↑ Kemira valitsi Antti Salmisen uudeksi toimitus­johtajakseen Helsingin Sanomat. 19.12.2023. Viitattu 22.12.2023.
  3. ↑ a b Hallitus - Kemira.com www.kemira.com. Viitattu 16.10.2023.
  4. ↑ a b c Kemira Oyj Kauppalehti. 16.10.2023. Viitattu 16.10.2023.
  5. ↑ a b c Kuukauden osake: Kemira osakeliitto.fi. Osakesäästäjien Keskusliitto. Arkistoitu 27.2.2019. Viitattu 27.2.2019.
  6. ↑ a b c d e Kemiran vanhat synnit ja uusi ura: Yritys veden varassa Suomen Kuvalehti. 26.7.2010. Viitattu 4.2.2019.
  7. ↑ Talouselämä: TE500 Talouselämä. 9.6.2022. Viitattu 19.10.2023.
  8. ↑ Vuorineuvos Wäinö Tammenoksa (1870–1943) kansallisbiografia.fi. Viitattu 18.10.2023.
  9. ↑ Suomi oli suojavarustebisneksessä Euroopan huipulla – näin kannattava yritys myytiin, Vaasan tehdas suljettiin ja tuotanto siirrettiin ulkomaille www.iltalehti.fi. Viitattu 18.10.2023.
  10. ↑ a b c d e f Yara Suomen historia Yara Suomi. Viitattu 4.2.2019.
  11. ↑ a b c d e f Nro: 36, 03/2006 Suomen Kuvalehti. Viitattu 4.2.2019.
  12. ↑ Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1.
  13. ↑ Valtiosta tuli Helsingin pörssin suurin omistaja – hallituksesta toiseen on kiistelty, mitä miljardiomaisuudelle pitäisi tehdä hs.fi. 15.5.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2019.
  14. ↑ Kemiran noteeraus alkoi hs.fi. 11.11.1994. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2019.
  15. ↑ a b c d Rosendal haluaa Kemiraan työrauhan hs.fi. 19.8.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2019.
  16. ↑ Niemi, Kauko: Kemira GrowHow myy Siilinjärven kiilletehtaansa Ruotsiin Tekniikka & Talous. 22.12.2004. Viitattu 23.4.2014.
  17. ↑ Kemira Fine Chemicals muuttuu KemFine Oy:ksi KP24. 12.10.2004. Arkistoitu 25.1.2019. Viitattu 24.1.2019.
  18. ↑ Kemira ohittaa Ciban ostamalla Lanxessin hs.fi. 21.12.2005. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.2.2019.
  19. ↑ Valtio myi ison potin Kemiran osakkeita Ilta-Sanomat. 29.8.2007. Viitattu 23.6.2020.
  20. ↑ a b Kemiamedian toimitus: Kemiralle uusi tutkimuskeskus Shanghaihin Kemiamedia. 4.10.2021. Viitattu 18.10.2023.
  21. ↑ Kemira perustaa yhteisyrityksen Saksaan Ilta-Sanomat. 1.9.2008. Viitattu 23.6.2020.
  22. ↑ Kemira myy Tikkurilan osakkeensa yle.fi. 30.3.2011 (päiv. 6.6.2012). Yle Uutiset. Viitattu 7.8.2012.
  23. ↑ Kemira myy osuutensa Tikkurilasta hs.fi. 31.3.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2019.
  24. ↑ Jarmo Seppälä: Kemira myy Kokkolan rikkihappotehtaan Bolidenille Tekniikkatalous. Viitattu 23.6.2020.
  25. ↑ Kemira teki kaupat italialaisesta kemianyhtiöstä is.fi. 1.7.2013. Taloussanomat. Viitattu 24.1.2019.
  26. ↑ Kemira myy muurahaishappotuotantonsa Yhdysvaltoihin hs.fi. 23.12.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2019.
  27. ↑ Kemira irtautuu muurahaishaposta - kuittaa 140 miljoonaa euroa Talouselämä. Viitattu 23.6.2020.
  28. ↑ Rintamaa, Tuomo: Kemiran tehdas laitettiin kiinni Vaasassa yle.fi. 31.12.2013. Yle Uutiset. Viitattu 23.4.2014.
  29. ↑ Kankare, Matti: Hirmu isku Porille – Kemiran entiselle osto- ja myyntitehtaalle luettiin lopetuspäätös Talouselämä. Viitattu 24.1.2019.
  30. ↑ Outotecin Jari Rosendal Kemiran toimitusjohtajaksi Taloussanomat. 7.1.2014. Viitattu 23.4.2014.
  31. ↑ Kemira ostaa Akzo Nobelin paperikemikaalit hs.fi. 8.7.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2019.
  32. ↑ a b Kemira investoi 50–60 miljoonaa Joutsenoon hs.fi. 29.3.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.1.2019.
  33. ↑ Tuula Laatikainen: Kemira hakee miljoonasäästöjä rakennemuutoksella Kauppalehti. Viitattu 23.6.2020.
  34. ↑ Hannamiina Tanninen: Kemira odottaa jatkossakin kovaa kasvua Kiinasta: ”En usko, että moni suomalainen yritys on pystynyt samaan” Kauppalehti. 7.10.2019. Viitattu 18.10.2023.
  35. ↑ a b Antti Järvenpää: Kemira investoi Alabamaan Kauppalehti. 8.2.2019. Viitattu 18.10.2023.
  36. ↑ Kemira täyttää sata vuotta tänään 26.3.2020 www.kemianteollisuus.fi. Viitattu 23.6.2020.
  37. ↑ a b Sofia Virtanen: Tavoitteena täysin biopohjaisten päällysteiden kaupallistaminen 500 miljoonan markkinalle – Kemira laajentaa yhteistyötään amerikkalaisen Danimerin kanssa Tekniikka&Talous. 4.5.2022. Viitattu 18.10.2023.
  38. ↑ Kemiran laajennusinvestointi valmis Pohjois-Amerikassa Kemira. Viitattu 18.10.2023.
  39. ↑ Yritykset | Kemira lähtee Venäjältä kokonaan Helsingin Sanomat. 6.5.2022. Viitattu 18.10.2023.
  40. ↑ Kemiralle rakennetaan uusi tutkimuskeskus Rakennuslehti. 9.1.2023. Viitattu 18.10.2023.
  41. ↑ Jukka Lehtinen: Kemira ostaa start-upin Kauppalehti. 18.10.2023. Viitattu 18.10.2023.
  42. ↑ Kemira myi valtaosan väriainetoiminnastaan yhdysvaltalaiselle yritykselle Kemiamedia. 9.5.2023. Viitattu 18.10.2023.
  43. ↑ Muistokirjoitus | Jari Rosendal 1965–2023 Helsingin Sanomat. 5.9.2023. Viitattu 16.10.2023.
  44. ↑ Kemiran toimitusjohtaja Jari Rosendal on kuollut Yle Uutiset. 1.8.2023. Viitattu 16.10.2023.
  45. ↑ Kemiran historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
  46. ↑ Yhteystiedot (ks. tuotantolaitokset) kemira.com. Kemira Oyj. Arkistoitu 18.4.2014. Viitattu 23.4.2014.
  47. ↑ Kemiran pääkonttorin uudet yhteystiedot kemira.com. Kemira Oyj. Viitattu 24.1.2019.
  48. ↑ Mustonen, Antti: Kemira petrasi - tehostusohjelma etenee Arvopaperi. Viitattu 24.1.2019.
  49. ↑ Osakkeenomistajat kemira.com. Kemira Oyj. Viitattu 16.10.2023.
  50. ↑ Sijoittajat Kemira. Viitattu 18.10.2023.
  51. ↑ PRH - Domestic companies with the highest number of applications www.prh.fi. Viitattu 17.6.2020.
  52. ↑ Suomalaisten juomavettä puhdistetaan kaatopaikkajätteellä – Kemira joutui uuteen tilanteeseen pigmenttitehtaan palon takia yle.fi. Yle Uutiset. Viitattu 27.2.2019.
  53. ↑ Kemira laajensi vedenkäsittelykemikaalien tuotantokapasiteettia Isossa-Britanniassa vesitalous.fi. Ympäristöviestintä YVT Oy. Viitattu 18.10.2023.
  54. ↑ Kohdemarkkinat ja Kemiran yleiskatsaus kemira.com. Kemira Oyj. Viitattu 27.2.2019.
  55. ↑ Konserni Kemira. Viitattu 18.10.2023.
  56. ↑ Kemira sai tunnustusta ympäristöraportoinnistaan Kemianteollisuus. Viitattu 24.1.2019.
  57. ↑ Kemira rated as top 1 per cent for sustainability by global rating platform EcoVadis www.pulpapernews.com. Viitattu 23.6.2020. (ruotsiksi)
  58. ↑ Kemira achieves EcoVadis Platinum level for the third consecutive year with an improved score of 80/100 Kemira. Viitattu 19.10.2023. (englanniksi)
  59. ↑ Kemiralle ja Huhtamäelle menestystä sijoittajasuhdetutkimuksessa Kemianteollisuus. Viitattu 31.1.2019.
  60. ↑ Promaint-lehti: Kemira palkittiin kierrätettyjen sivutuotteiden hyödyntämisestä juoma- ja jäteveden käsittelytuotteiden raaka-aineena promaintlehti.fi. Viitattu 19.10.2023.
  61. ↑ Rosa Lampela: Selvitimme: Tällaisia ovat Nesteen, Finnairin, Fortumin, Kemiran, Outokummun, SSAB:n ja Stora Enson ilmastotoimet Tekniikka&Talous. 20.10.2021. Viitattu 18.10.2023.
  62. ↑ Jorma Erkkilä: Kemira asettaa uuden kunnianhimoisen ilmastotavoitteen SalkunRakentaja. 15.6.2022. Viitattu 18.10.2023.
  63. ↑ Toni Stubin: It-ala heräsi yritysvastuuseen – näkyy jo tarjouspyynnöissä Ruotsissa Tivi. 18.10.2023. Viitattu 18.10.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppälä, Eeva: Leipää ja ruutia. Kemira Oy 1920–1945. Kemira, 1995. ISBN 9789519717302.
  • Seppälä, Eeva: Lujalla maalla. Kemira Oy 1945–1980. Kemira, 1999. ISBN 951-97173-4-X.
  • Parpola, Antti: Muodonmuutos. Kertomus Kemirasta ja Suomesta 1975–2010. Kemira, 2010. ISBN 978-951-97173-6-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kemira&oldid=22203192”