Stora-Enso

Wikipedia

Stora-Enso Oyj
Yritysmuoto	Julkinen osakeyhtiö
Osake	OMXH: STEAV OMXH: STERV OMXS: STE A OMXS: STE R
Perustettu	1998
Toimitusjohtaja	Jouko Karvinen
Kotipaikka	Helsinki, Suomi
Toimiala	Metsäteollisuus
Tuotteet	paino- ja hienopaperit, pakkauskartongit, puutuotteet
Liikevaihto	11 029 milj € (2008)[1]
Liikevoitto	-726,6 milj € (2008)[1]
Henkilökuntaa	31 667 (31.12.2008)[1]
Kotisivu	www.storaenso.com

Stora-Enso Oyj on ruotsalais-suomalainen metsäteollisuusyritys, joka syntyi ruotsalaisen STORA AB:n (aik. Stora Kopparbergs Bergslags AB) ja suomalaisen Enso Oyj:n yhdistyessä vuonna 1998. Stora-Enso oli vuonna 2007 Euroopan suurin ja maailman kolmanneksi suurin metsäteollisuusyhtiö sekä maailman suurin paperin- ja kartonginvalmistaja.

Stora-Ensolla on tuotantolaitoksia 18 maassa. Yhtiön suurimmat tehtaat ovat Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, ja Ranskassa. Heinäkuussa 2007 uutisoitiin Stora Enson suunnittelevan uutta paperi- ja sellutehdasta myös Venäjälle Nižni Novgorodiin^[2] Suurimpien suomalaisten tuotantolaitosten sijaintipaikat ovat Imatra, Oulu, Kemi, Anjalankoski, Varkaus, Kotka, Heinola, Sunila ja Uimaharju. Vuonna 2005 Stora-Enson ja brasilialaisen Aracruz Celulose S.A:n yhteisesti omistamalle Veracel-yhtiölle valmistui Brasiliaan maailman suurin yksilinjainen sellutehdas, jonka tuotantokyky on 900 000 tn valkaistua sellua vuodessa. Tehdas käyttää raaka-aineena eukalyptus-puuta.

Stora-Enson pääkonttori on Helsingissä Kauppatorin kupeessa Katajanokalla. Yhtiön toimitusjohtajana on toiminut maaliskuusta 2007 lähtien diplomi-insinööri Jouko Karvinen.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Toiminnan painopisteen muutokset 2000-luvulla 2.1 Pohjois-Amerikan harharetki 2.2 Saneerausohjelma Pohjoismaissa 2.3 Bioenergiapanostukset 2.4 Etelä-Amerikan suurinvestoinnit 2.4.1 Brasilia 2.4.2 Uruguay 3 Liiketoiminta-alueet[18] 4 Osakkuusyhtiöt 5 Stora-Enson omistajat[19] 6 Hallitus 7 Pääkonttori 8 Katso myös 9 Lähteet 10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Stora-Ensolla on pitkä historia – sen juuret ulottuvat yli tuhannen vuoden päähän, jolloin Keski-Ruotsissa, Falunissa alkoi kuparin louhinta. Ensimmäinen asiakirja siellä toimineen kaivosyhtiön osakeannista on vuodelta 1288. Vuonna 1347 yhtiö virallistettiin Ruotsin kuninkaan toimesta, jolloin sille valittiin kaivosmiehistä koostuva neuvosto ja se sai nimen Kopparberg. Teollisen vallankumouksen aikana tuotanto keskittyi raudan jalostamiseen. Vuosien saatossa yhtiön toiminta laajeni myös energian, sahaukseen, sellun, ja paperin tuotantoon. Vuonna 1862 yhtiön toiminnot yhdistettiin yhdeksi yhtiöksi ja sen nimeksi tuli Stora Kopparbergs Bergslags, josta tuli osakeyhtiö vuonna 1888. Merkittävä muutos yhtiön toiminnassa tapahtui vuonna 1978, jolloin rauta- ja terästeollisuudesta luovuttiin ja toiminta keskitettiin energia- ja metsäteollisuuteen.

Vuonna 1987 Enso-Gutzeit Oy osti Varkauden metsäteollisuuden A. Ahlström Osakeyhtiöltä. Enso-Gutzeit Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n fuusiolla vuonna 1996 luotiin Euroopan suurimpiin kuuluva, integroitunut metsäyhtiö Enso Oy. Vuonna 1998 Enso Oy ja Stora Ab fuusioitiin ja syntyi paperiteollisuusyhtiö Stora-Enso Oyj.^[3]

[muokkaa] Toiminnan painopisteen muutokset 2000-luvulla

[muokkaa] Pohjois-Amerikan harharetki

Stora Enso osti yhdysvaltalaisen Consolidated Papersin 4,9 miljardilla eurolla keväällä 2000. Kaupan piti olla vahva päänavaus Pohjois-Amerikan markkinoille. Pian kuitenkin paljastui markkinoiden ylikapasiteetti, ja Stora-Enson maksama hinta osoittautui vahvasti ylimitoitetuksi. Vetäytyessään markkinoilta Stora-Enso myi syyskuussa 2007 tehtaat yhdysvaltalaiselle NewPage-yhtiölle, joka on Cerberus Capitalin tytäryhtiö. Kauppahinta oli 1,8 miljardia euroa. Kauppaan sisältyi seitsemän tuotantolaitosta Yhdysvalloissa ja yksi Kanadassa.^[4]

[muokkaa] Saneerausohjelma Pohjoismaissa

Stora Enso ilmoitti lokakuussa 2007 sulkevansa Summan paperitehtaan Haminassa sekä lopettavansa selluntuotannon Kemijärvellä ja Norrsundetissa Ruotsissa. Lisäksi yhtiö ilmoitti pysäyttävänsä yhden paperikoneen Anjalankoskella.^[5]

Ruukki Group tarjoutui ostamaan Kemijärven tehtaan joulukuussa 2007 sellun ja bioenergian tuotantoon.^[6] Stora-Enso hylkäsi Ruukin tarjouksen, koska se ei halunnut kilpailijoita, jotka voisivat häiritä sen puunhankintaa. Stora Enson sai ostotarjouksen myös saneerausohjelmaan kuuluvasta Norrsundetin sellutehtaasta Ruotsissa.^[7] Kemijärvelle tehtaan tiloihin tuli lopulta Stora Enson ja valtion tukemana noin 100 henkeä työllistävä Arktos Groupi Oy:n (alkujaan Anaika Group) konepaja ja liimapalkkitehdas. Summan tehtaan osti 40 miljoonalla eurolla Google.

Imatran tehtaalla ilmoitettiin suljettavan kartonkilinja vuoteen 2010 mennessä sekä suuria supistuksia tulevan myös Varkauden ja Enon yksikköihin, mikä tietää yli 500 työpaikan menetystä Suomessa.^[8]

[muokkaa] Bioenergiapanostukset

Saneerausohjelman vastapainona Stora Enso on investoinut muun muassa Varkaudessa bioenergiaan.^[9] Stora Enso ja Neste Oil rakensivat paikkakunnalle biopolttoainetehtaan, joka jalostaa puumassasta biodieseliä.^[9]

[muokkaa] Etelä-Amerikan suurinvestoinnit

Stora-Enso on tehnyt 2000-luvulla Etelä-Amerikassa useita mittavia maa- ja puuviljelmäostoja sekä sellutehdasinvestoinnin yhteisyritys Veracelin kautta.^[10][11] Etelä-Amerikassa yritys on kohdannut monia uudenlaisia ongelmia, erityisesti maakiistoihin liittyen.^[10] Stora Enso on pyrkinyt ratkaisemaan ongelmia avoimen vuoropuhelun kautta kriitikoidensa kanssa. ^[11] Länsimaiset ympäristöjärjestöt kuten WWF ovat vaatineet lähinnä huolehtimaan paikallisista ympäristöasioista sekä työoloista. ^[12]

[muokkaa] Brasilia

Stora-Ensolla on Brasiliassa Aracruzin kanssa yhteistehdas Veracel. Sekä Aracruz että Veracel ovat olleet 2000-luvulla otsikoissa monien erilaisten kiistojen myötä.^[10] Yhtiöiden on väitetty rikkovan muun muassa työaikalakeja ja ympäristönormeja. Stora Enson mukaan Veracel on toiminut kaikkien Brasilian lakien ja asetusten mukaan. ^[13]

Veracel on myös saanut tunnustusta ainutlaatuisesta puuviljelmäkonseptistaan. Veracel on esimerkiksi mukana WWF:n ”uuden sukupolven plantaasit” -projektissa jonka päämääränä on tunnistaa ja edistää parhaita toimintatapoja plantaaseihin liittyen. Vain puolet Veracelin hankituista maa-alueista käytetään eukalyptuksen tuotantoon ja loput maa-alueista käytetään alkuperäiskasvillisuuden suojeluun ja ennallistamiseen. ^[14] Veracelin puuviljelmät on myös sertifioitu FSC-standardin mukaan, joka varmistaa, että puuviljelmien hoidossa on otettu huomioon ympäristönsuojelu ja paikallisen väestön edut. ^{[15] [16]}

[muokkaa] Uruguay

Toukokuussa 2009 Stora-Enson ja chileläinen Araucon kerrottiin ostavan Uruguaysta metsää yli 100 000 hehtaaria. Myyjänä on espanjalainen Grupo ENCE. Kaupan arvo on noin 250 miljoonaa euroa, josta Stora Enson osuus on puolet. Kaupalla turvataan raaka-aine yhtiöiden Uruguayhyn suunnittelemalle sellutehtaalle, josta ei kuitenkaan ole vielä rakentamispäätöstä. Maakaupan myötä Stora-Ensosta ja Araucosta tulee yhdessä Uruguayn suurin yksityinen maanomistaja ja yksi suurimmista puuviljelmien omistajista.^[17]

[muokkaa] Liiketoiminta-alueet^[18]

Stora-Enson liiketoiminta on syksystä 2007 lähtien järjestetty seitsemään alueeseen:

• hienopaperi
• aikakauslehtipaperi
• sanomalehtipaperi
• kuluttajapakkauskartonki
• teollisuuspakkaukset
• tukkuritoiminta
• puutuotteet

[muokkaa] Osakkuusyhtiöt

• Enocell Oy, 100%
• Sunila Oy, 100%
• Efora Oy, 51 %

[muokkaa] Stora-Enson omistajat^[19]

• Suomen valtio 12,3 % osakkeista ja 25 % äänistä
• Knut ja Alice Wallenberg -säätiö 7,4 % osakkeista ja 24 % äänistä
• Kansaneläkelaitos 3,4 % osakkeista ja 10 % äänistä
• Varma 1,5 % osakkeista ja 2 % äänistä
• Marianne ja Marcus Wallenbergin-säätiö 0,6 % osakkeista ja 2 % äänistä
• Ilmarinen 1% osakkeista ja 1,6 % äänistä
• MP-yhtiöt (Werner von Seydlitz) 0,7 % osakkeista ja 1,5 % äänistä
• Henki-Sampo 0,4 % osakkeista ja 1,4 % äänistä

[muokkaa] Hallitus

• Claes Dahlbäck, puheenjohtaja joulukuusta 1998 alkaen
• Ilkka Niemi, varapuheenjohtaja maaliskuusta 2005 alkaen
• Gunnar Brock, riippumaton jäsen maaliskuusta 2005 alkaen
• Dominique Hériard Dubreuil, riippumaton jäsen maaliskuusta 2006 alkaen
• Birgitta Kantola, riippumaton jäsen maaliskuusta 2005 alkaen
• Juha Rantanen, riippumaton jäsen maaliskuusta 2008 alkaen
• Jan Sjöqvist, riippumaton jäsen joulukuusta 1998 alkaen
• Matti Vuoria, riippumaton jäsen maaliskuusta 2005 alkaen
• Marcus Wallenberg, riippumaton jäsen maaliskuusta 1998 alkaen^[20]

[muokkaa] Pääkonttori

Arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli Stora-Enson pääkonttorirakennuksen Helsingissä Enso Gutzeit Oy:n pääkonttoriksi. Se otettiin käyttöön vuonna 1961. Stora-Enso ilmoitti Helsingin pääkonttorin myyntiaikeesta saksalaiselle Deka Immobilien GmbH:lle noin 30 miljoonalla eurolla. Yhtiö kirjaa kaupasta noin 2 miljoonan euron myyntivoiton toisen neljänneksen tulokseen. Stora Enso vuokraa rakennuksen WestInvest InterSelectiltä, joka on yksi Deka Groupin rahastoista. Stora Enso siirtää myöhemmin pääkonttorinsa sopivampiin vuokratiloihin pääkaupunkiseudulla.^[21]

[muokkaa] Katso myös

• Kemijärven ja Summan selluloosatehtaiden sekä Anjalankosken paperikoneen lakkauttaminen

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stora-Enso Wikimedia Commonsissa.
• Stora-Enso Oyj