Junkers F 13

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Junkers F 13 starttaa Tempelhofin lentokentältä Berliinistä vuonna 1923.

Junkers F 13 oli maailman ensimmäinen kokometallinen matkustajalentokone. Alatasoisen ja yksimoottorisen Junkers F 13:n suunnitteli Hugo Junkersin omistaman Junkers-lentokonetehtaan diplomi-insinööri Otto Reuter vuonna 1919. Koneen ensilento tapahtui kesäkuussa 1919. Junkers F 13 oli hyvin suosittu matkustajakone. Vuoteen 1933 mennessä sitä rakennettiin 322 kappaletta kolmenatoista eri versiona.[1]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aero Oy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Aero Oy avasi ensimmäisen lentoreittinsä 20. maaliskuuta 1924 Helsingistä Tallinnaan, sen käyttämä kone oli Junkers F 13. Matkustajapaikkoja oli neljä. Vuosina 19241935 Aerolla oli kaikkiaan seitsemän Junkers F 13 -konetta. Niillä lennettiin Tallinnan lisäksi myös Tukholmaan. Julkisuutta Aero sai vuoden 1928 kesäkuussa, kun sen Junkers F 13 -kone, lentäjänään Gunnar Lihr, osallistui Huippuvuorilla italialaisen tutkimusmatkailijan Umberto Nobilen Italia-ilmalaivan etsintöihin. Lihr onnistui etsinnöissään löytäen ja pelastaen yhden miehistön jäsenistä.[2]

Ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa Lapissa toiminut ruotsalaisten vapaaehtoisten yksikkö Flygflottilj 19 siirsi yhden Junkers F 13kä -koneen Suomen siviili-ilma-alusrekisteriin 29. toukokuuta 1940. Siitä tuli ilmavoimien JU-120. Kone toimi sairaankuljetuskoneena, yhteyskoneena ja lopuksi Viestipataljoonan koulutuskoneena vuosina 19411947.[3]

Rajavartiolaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merivartiolaitos hankki kaksi F 13 -konetta vuonna 1932, tunnuksin LK-2 ja LK-3 sekä vuonna 1934 vielä kolmannen jonka tunnus oli LK-4.[4] Ilmavoimat käytti näitäkin koneita tiedusteluun Ahvenanmerellä talvisodan aikana.

Tekniset tiedot (F 13kä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junkers F 13

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 2
  • Matkustajia: 5
  • Kärkiväli: 17,75 m
  • Pituus: 10,25 m
  • Korkeus: 3,5 m
  • Siipipinta-ala: 43 m²
  • Tyhjäpaino: 1 560 kg
  • Lentopaino: 2 700 kg
  • Voimalaite: 6-sylinterinen, nestejäähdytteinen Mercedes D.IIIa, teho 174 hv tai 6-sylinterinen, nestejäähdytteinen Junkers L5, teho 350 hv
  • Potkuri: 2-lapainen Junkers Pak metallipotkuri

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 215 km/h
  • Matkalentonopeus: 175 km/h
  • Lakikorkeus: 5 500 m
  • Lentomatka: 950 km.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari; Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 15 − Meritoimintakoneet. Tampere: Apali, 1995. ISBN 952-5026-03-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Keskinen et al. 1995 s. 26
  2. Aero saa laajaa julkisuutta Finnair. Viitattu 30.1.2009.
  3. Keskinen et al. 1995 s. 27
  4. Autere, Pekka: 1930-luku Junkers F-13: ensimmäiset ambulanssilennot Pekka Autere. Viitattu 29.1.2009.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Junkers F 13.