McDonnell Douglas MD-11

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Varigin MD-11 -matkustajakone

McDonnell-Douglas MD-11, nykyisin Boeing MD-11, on laajarunkoinen (matkustamossa kaksi käytävää), kolmimoottorinen, pitkän toimintamatkan lentokone. MD-11 on DC-10:n seuraaja. Koneen valmistaja oli yhdysvaltalainen McDonnell-Douglas, joka siirtyi Boeingin omistukseen 1997. Konetta valmistettiin vuosina 1990-2001 yhteensä 200 kappaletta.

MD-11 kone Finnairin väreissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun puolivälissä McDonnell Douglas alkoi kaavailla seuraajaa 1970-luvulla liikenteeseen tulleelle laajarunkoiselle, kolmimoottoriselle DC-10 -matkustajakoneelle. Suunnittelutyö alkoi vuoden 1986 lopussa, ja koneen nimeksi tuli MD-11.

Koneesta tuli edeltäjäänsä hieman pidempi (5,71 m), tehokkaampi ja modernimpi kone, mutta se perustuu silti hyvin pitkälti DC-10:n suunnitteluun. Ulkoisesti konetyypit ovat hyvin saman näköisiä. Selkein ulkoinen ero on MD-11:n wingletit, joiden tarkoituksena on parantaa lennon taloudellisuutta.

Ensilento oli tammikuussa 1990 ja ensimmäinen kone, tunnukseltaan OH-LGA (lempinimeltään Olga), luovutettiin Finnairille 7. joulukuuta 1990. Näin finnair[1] oli ensimmäinen lentoyhtiö, joka sai MD-11 koneen käyttöönsä.

Lufthansan MD-11F -rahtikone

Vuonna 1996 esiteltiin MD-11:n pitkän toimintamatkan versio MD-11ER. Markkinoille tulivat myös rahtiversio MD-11F, kombiversio MD-11C (joka kuljettaa sekä matkustajia että rahtia). Konetyypin valmistus lopetettiin 2001, jolloin koneita oli valmistettu 200 kappaletta. Konetyyppi ei koskaan saavuttanut suurta suosiota. Yksi syy tähän oli koneen suunniteltua suurempi polttoaineenkulutus ja uusien kaksimoottoristen laajarunkoisten koneiden edullisemmat käyttökustannukset. Finnair oli KLM:n jälkeen toiseksi suurin tämän konemallin käyttäjä. Parhaimmillaan Finnairin laivastossa oli 7 MD-11-konetta. Rahtikoneina ne ovat edelleen suosittuja DC-10:n tavoin suuren kantavuuden ja pitkän toimintamatkan vuoksi.

Finnairin viimeinen MD-11 reittilento AY022 lennettiin maanantaina 22.2.2010 Delhistä Helsinkiin.[2] Kapteenina toimi lennon jälkeen eläkkeelle jäänyt Jaakko Valli. Konetyypin viimeinen aikataulunmukainen matkustajaliikenteen lento oli 26. marraskuuta 2014 KLM:n lento 672 Montrealista Amsterdamiin.[3][4]

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MD-11 on 61,21 - 61,62 m pitkä moottorityypin mukaan, ja siipien kärkiväli on 51,66 m. Korkeutta on 17,6 m. Siipien pinta-ala on 338,9 m².

MD-11:lle on voinut valita Pratt & Whitneyn tai General Electricin suihkuturbiinimoottorit, joiden työntövoima on 266,9 - 276 kN/kpl. Kaikkien moottoreiden yhteenlaskettu työntövoima täydellä lentoonlähtöteholla on siis n. 80 tonnia.

Suurin lentonopeus on n. 932 km/h ja taloudellinen matkanopeus 876 km/h. Toimintamatka 298 matkustajan kuormalla on 12 633 km (MD-11F 7 242 km, MD-11C 12 392 km). MD-11ER:n toimintamatka 298 matkustajan kuormalla on 13 408 km.

MD-11:n tyhjäpaino on 130 165 kg (MD-11F 113 920 kg, MD-11C 131 035 kg, MD-11CF 131 525 kg matkustajakäytössä ja 115 380 kg rahtikäytössä). MD-11:n ja MD-11F:n suurin lentoonlähtöpaino 273 314kg, optionaalisesti 285 990 kg (MD-11C ja MD-11CF 283 700 kg). MD-11ER:n suurin lentoonlähtöpaino on 285 989 kg.

Kun matkustamo on sisustettu yhteen luokkaan, koneeseen mahtuu jopa 410 matkustajaa, ja kahdessa luokassa n. 300 matkustajaa.

MD-11-koneessa on kahden hengen lentomiehistö, kun DC-10:ssä tarvittiin lentäjän ja perämiehen lisäksi lentomekaanikko. Ohjaamo on lasiohjaamo, eli ohjaamossa on kuvaputkinäytöt (6 kpl), jotka ovat modernimpia kuin analogimittarit. Koneessa on melko kehittynyt avioniikka (elektroniikka, jolla konetta ja sen järjestelmiä hallitaan).

MD-11 (matkustajaversio) MD-11-F (rahtiversio) MD-11-C (Combi) MD-11-ER (Extended Range)
Matkustajia
(1 luokka)
410 . . .
Matkustajia
(2 luokkaa)
323 . 204 .
Suurin lentoonlähtöpaino 273 314 kg (602 555 lb) 273 314 kg (602 555 lb) 283 700 kg (620 350 lb) 285 990 kg (630 500 lb)
Lentomatka 6 821 nm (12 633 km) 3 910 nm (7 242 km) 6 691 nm (12 392 km) 7 240 nm (13 408 km)
Maksiminopeus 932 km/h (510 solmua)
Pituus 61,21 m
Siipien kärkiväli 51,66 m
Korkeus 17,60 m
Moottorit Kolme 267 kN (60 000 lbf) Pratt & Whitney PW4460s, kolme 276 kN (62 000 lbf) PW4462s, tai kolme 274 kN (61 500 lbf) General Electric CF6-80C2D1F suihkumoottoria.

Lentoreitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnairin MD-11

Konetyypillä lennetään tyypillisesti pitkiä reittejä, eivätkä konetta rajoita ETOPS-määräykset kolmimoottorisuuden ansiosta. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalta Finnair lensi konetyypillä Itä-Aasiaan. Koneen toimintamatka on niin pitkä, että sillä pääsee välilaskuitta useimpiin kohteisiin, ja yhden välilaskun avulla teoriassa kaikkialle.

Luotettavuus ja onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistusmääräänsä nähden koneita on menetetty useita. Tähän voi olla osasyynä se, että konetyyppi on ollut hieman epävakaa ohjattava varsinkin huonoissa sääolosuhteissa. Tilanne on parantunut uusien ohjelmien ja koulutuksen myötä. Teknisesti konetyyppi on ollut kuitenkin suhteellisen luotettava. Konetyyppi on ollut mukana viidessä[5] sellaisessa onnettomuudessa, joissa on kuollut ihmisiä. Tuhoisin, 229 kuolonuhria vaatinut onnettomuus tapahtui 2. syyskuuta 1998, kun Swissairin MD-11 eli lento 111 syöksyi mereen Halifaxin edustalla. Onnettomuuden syynä oli koneeseen asennetun viihdejärjestelmän sähköjohdoista aiheutunut tulipalo.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]