Douglas DC-7

Douglas DC-7
Tyyppi	liikennelentokone
Valmistaja	Douglas Aircraft Company
Ensilento	toukokuussa 1953
Status	noin 40 yksilöä käytössä
Valmistusvuodet	1953-1958
Valmistusmäärä	338
Kehitetty mallista	Douglas DC-6

Douglas DC-7 on viimeisiä mäntämoottorein varustettuja suuria liikennekoneita. Se laskettiin markkinoille vain muutamia vuosia ennen Douglas DC-8 ja Boeing 707-koneita. Nelisenkymmentä kaiken kaikkiaan 338 koneesta on edelleen käytössä.

Historia

Konetyyppiä suunniteltiin alun perin USAAF:n käyttöön nimellä C-74 Globemaster. Toinen maailmansota ehti kuitenkin päättyä, ja C-74-koneita valmistui vain 14 kappaletta. Niiden merkittävin käyttöaika oli Berliinin ilmasilta.

Douglas jatkoi rungon kehittämistä siviililiikenteeseen sopivaksi, ja DC-7 teki ensilennon 1953. DC-7 oli Douglasin koneista ensimmäinen, joka kykeni lentämään välilaskutta Lontoosta New Yorkiin tai vaihtoehtoisesti Yhdysvaltain rannikolta toiselle. Kilpailevan Boeingin mallistossa vastaava kone oli Boeing 377.

Suomen ilma-alusrekisterissä ei ole ollut yhtään DC-7 -konetta.

Tietoja

Yleistiedot

DC7:n ohjaamo

• Miehistö: 3-4
• Matkustajakapasiteetti: 99–105 matkustajaa
• Pituus: 37 m
• Kärkiväli: 42 m
• Korkeus: 10,5 m
• Siipipinta-ala 152 m²
• Tyhjäpaino: 33 005 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 65 000 kg
• Moottorit: 4× Wright R-3350-18EA1 Turbo-Compound tähtimoottorit, 3 400 hp (2 535 kW) kukin

Suorituskyky

• Suurin nopeus: 653 km/h
• Matkalentonopeus: 570 km/h
• Lentomatka:
  • 7A: 7 410 km
  • 7C: 9 070 km
• Lakikorkeus 7 600 m
• Nousunopeus: 318 m/min
• Siipikuormitus: 427,6 kg/m²
• Teho/painosuhde: 160 W/kg

Aiheesta muualla

• Boeing McDonnell Douglas: DC-7
• Airliners.net: DC-7
• The Douglas Globemaster, Globemaster II, & Cargomaster

Douglasin ja McDonnell Douglasin matkustajakoneet