Douglas DC-2

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Douglas DC-2
Douglas DC-2 Uiver.jpg
Tyyppi liikennelentokone, kuljetuskone
Valmistaja Douglas Aircraft Company
Ensilento 11. toukokuuta 1934
Esitelty 18. toukokuuta 1934
Valmistusmäärä 156 kpl
Kehitetty mallista Douglas DC-1
Muunnelmat Douglas DC-3

Douglas DC-2 (Douglas Commercial 2) oli 14-paikkainen kaksimoottorinen matkustajalentokone, jonka valmistuksen Douglas Aircraft Company aloitti vuonna 1934. Se oli tehtaan vastaus Boeing 247-matkustajakoneelle. Vuonna 1936 Douglas alkoi valmistaa suurempaa versiota, Douglas DC-3:a.

1930-luvun alussa matkustajakoneet olivat puurunkoisia, mutta kasvava liikenne ja matkustajakoneiden turvallisuusvaatimukset saivat tehtaat suunnittelemaan kokometallisia koneita. United Airlines oli varannut Boeing 247-konemallin yksinoikeudella itselleen. Tämän vuoksi Transcontinental and Western Air pyysi lentokonetehtaita suunnittelemaan sille kolmimoottorisen metallirunkoisen koneen. Douglas vastasi tähän aluksi kaksimoottorisella 12--paikkaisella DC-1-koneella. Tämä prototyypiksi jäänyt kone ei kelvannut sellaisenaan, joten Douglas kasvatti konetta hieman ja vaihtoi moottorit tehokkaimpiin. Tästä syntyi Douglas DC-2-kone.[1]

TWA tilasi 20 DC-2-konetta, joissa oli 14 matkustajapaikkaa. Euroopassa konetta osti KLM, LOT, Swissair, CLS ja LAPE. Eurooppaan myydyt koneet koottiin Fokkerilla Hollannissa (vastaavasti Fokkerin Yhdysvaltoihin myymiä koneita koottiin Fordin tehtaissa.)

DC-2-konetta rakennettiin 156 kappaletta.

DC-2-koneet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen järjesti Ruotsissa kansalaiskeräyksen, jonka tuotolla lahjoitettiin Suomen ilmavoimille DC-2-kone, joka sai rekisteritunnuksen DO-1 sekä nimen Hanssin-Jukka. Kone palveli kuljetuskoneena talvi- ja jatkosodassa. Talvisodassa koneella suoritettiin yksi pommituslento, joka jouduttiin keskeyttämään toiseen moottoriin tulleen vian takia. Kreivi von Rosen toimi tällä koneen ainoalla pommituslennolla ohjaajana.[2] DO-1 oli Ilmavoimien käytössä 1. kesäkuuta 1955 saakka, jonka jälkeen se toimi Hämeenlinnassa kahvilana vuosina 1959–1981.[3] Kone on nykyään Sotamuseon omistuksessa, sijoituspaikkanaan Keski-Suomen ilmailumuseo, ja sen entisöinti on aloitettu.[4]

Aero tilasi maaliskuussa 1941 Saksasta kaksi Douglas DC-2 konetta, jotka saksalaiset olivat saaneet haltuunsa Tšekkoslovakian miehityksen yhteydessä. Koneet, joille annettiin nimet Sisu (sn 1562) (ensin OH-DLB, myöhemmin uudelleenrekisteröitynä OH-LDB) ja Voima (OH-LDA), tuotiin Suomeen huhtikuussa, ja ne aloittivat liikenteen kesäkuussa 1941. Aeron lentäjien kieltäydyttyä enää lentämästä huonokuntoisilla koneilla, ne ostettiin ilmavoimille 18. maaliskuuta 1949 ja muunnettiin sopiviksi ilmakuvauskäyttöön. Ilmavoimissa koneet saivat rekisteritunnukset ja ne nimettiin uudelleen: Voima sai tunnuksen DO-2 ja nimen Isoo-Antti, Sisu puolestaan sai tunnuksen DO-3 ja nimen Pikku-Lassi. DO-2 ja DO-3 varustettiin alkuperäisten moottorien käyttöiän loputtua Bristol Mercury XV -voimalaitteilla.[3]

DO-3 vaurioitui Malmin kentällä 7. helmikuuta 1951 nousussa sattuneen moottoririkon vuoksi.[3] Kone myytiin romuksi pakkolaskun jälkeen. Romukauppias teki koneen rungosta leikkimökin lapsilleen, ja se siirrettiin Löparön saareen Helsingistä itään, josta se luovutettiin Suomen ilmailumuseolle vuonna 1986.[5][3]

DO-2 lensi tyypin viimeisen lennon Ilmavoimissa 9. huhtikuuta 1956.[3]

Vuonna 2011 Pikku-Lassin (DO-3) runko siirrettiin Keski-Suomen Ilmailumuseoon Luonetjärvelle, jossa siitä otettiin varaosia näyttelykuntoiseksi kunnostettavaan Hanssin-Jukkaan (DO-1). Rungon loppuosan käytöstä ei ole tietoa. Runko siirrettiin Ilmasotakoulun Killalle, ei Keski-Suomen Ilmailumuseoon.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 2-3
  • Kapasiteetti: 14 matkustajaa
  • Pituus: 19,1 m
  • Kärkiväli: 25,9 m
  • Korkeus: 4,8 m
  • Siipipinta-ala: 87,3 m²
  • Tyhjäpaino: 5 650 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 8 420 kg
  • Voimalaitteet: Kaksi Wright Cyclone GR-F53 9-sylinteristä 730 hv tähtimoottoria

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin nopeus: 338 km/h 2 000 metrissä
  • Toimintasäde: 1 750 km
  • Lakikorkeus: 6 930 m
  • Nousunopeus: 310 m/min

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Enderby: Blitz, 1997. ISBN 1-85605-375-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rumerman, Judy: Douglas Aircraft Builds the DC-1 and DC-2 centennialofflight.gov. U.S. Centennial of Flight Commission. Viitattu 28.6.2011. (englanniksi)
  2. Heinonen 1992 s. 133
  3. a b c d e Heinonen 1992 s. 134
  4. Ilmavoimien ensimmäinen kuljetuskone entisöidään Yle.fi. 15.6.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 15.6.2010.
  5. Douglas DC-2-115 (runko) Helsinki: Suomen Ilmailumuseosäätiö. Viitattu 22.1.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Douglas DC-2.