AirBaltic

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
AirBaltic logo.svg
AirBaltic
IATA: BT – ICAO: BTI
Kutsukoodi AIRBALTIC
Perustettu 1995
Solmukohdat Latvian lippu Riika
Liettuan lippu Vilna
Viron lippu Tallinna
Emoyhtiö A/S Air Baltic Corporation
Kotipaikka Latvian lippu Riika, Latvia
Kanta-asiakasohjelma Baltic Miles
Avainhenkilö(t) Martin Gauss (toimitusjohtaja)
www.airbaltic.com

A/S Air Baltic Corporation, lyhennettynä AirBaltic tai airBaltic (IATA: BT, ICAO: BTI), on Latvian kansallinen lentoyhtiö, joka on perustettu vuonna 1995. Yhtiön pääkonttori on Riiassa, suurin osa lennoista operoidaan Riian lentoasemalta. Kohteita yhtiöllä on 67 ja sen laivasto koostuu 25 lentokoneesta, joiden lisäksi sillä on kahdeksan konetta tilauksessa. Latvian valtio omistaa yhtiön osakkeista 53 prosenttia, toimitusjohtaja Bertolt Flick 47 prosenttia[1].

AirBalticin muita solmukohtia ovat Vilnan kansainvälinen lentoasema ja Tallinnan Lennart Meri -lentoasema. Lisäksi yhtiö ilmoitti 23. syyskuuta 2010 perustavansa uuden solmukohdan Oulun lentoasemalle.[2][3] Yhtiöllä oli aiemmin tiivistä yhteistyötä Scandinavian Airlines System -lentoyhtiön kanssa, muun muassa kanta-asiakasohjelman muodossa. AirBaltic työllistää noin 790 ihmistä.

Historia ja nykyhetki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 airBaltic sai ensimmäisen Avro RJ70 -koneensa. Samana vuonna airBaltic liittyi SAS:n EuroBonus-yhteistyöhön. Vuonna 1997 aloitettiin rahtitoiminnot ja vuonna 1998 yhtiön laivastoon liittyi Fokker 50 -konetyyppi. Vuonna 1999 tällä konetyypillä korvattiin Saab 340 -koneet.

Ensimmäiset Boeing 737-500 -koneet liittyivät airBalticin laivastoon vuonna 2003. 1. kesäkuuta 2004 airBaltic aloitti toiminnot Liettuan pääkaupungin Vilnan lentoasemalla, josta se alkoi lentää viiteen kohteeseen. Lokakuussa 2004 lentoyhtiö alkoi käyttää nimestään muotoa airBaltic.

Lähitulevaisuudessa airBalticin 30 koneen (nykyisin 19 konetta) laivasto tulee koostumaan Boeing 737-500-, -300- ja -400-koneista. Joulukuussa 2006 airBalticille saapuivat ensimmäiset Boeing 737-300 -koneet.

Tammikuussa 2007 airBalticin reittiverkko kattoi 34 kohdetta Riiasta, 12 Vilnasta ja kaksi Kaliningradista. Vuoteen 2009 tultaessa on liikenne Vilnassa huomattavasti vähentynyt, sillä yhtiö lentää Vilnasta enää kolmeen kohteeseen. Yhtiö on vuonna 2009 aloittanut useita välilaskullisia reittejä, joiden avulla se on luonut uudet reitit Linköping–Bergen, Linköping–Stavanger, Tampere–Kuopio, Turku–Oulu sekä Turku–Tallinna.

Yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja on saksalainen liikemies Bertolt Flick. Muun johtoryhmän muodostaa Laila Odina (COO) ja Martins Antonovics (CFO).[4]

Yhtiön tilanne kesäkuussa 2011 on, että se on joutumassa konkurssiin, sillä viiden ensimmäisen kuukauden aikana sen tappio olivat lähes 26 miljoonaa euroa. Väitteitä vararikkouhasta on liikkunut pitkään. Tilanteen syynä talousministeri Artis Kampars pitää sitä, että yrityksestä siirretään rahaa sen oheistoimintoja hoitaviin yrityksiin, joiden omistajia ei tiedetä. Yhtiö on yhtenä epäiltynä rikostutkinassa, jossa tutkinnan kohteina on myös korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen toimia. Epällään muun muassa, että yhtiön johtaja Bertolt Flick olisi solminut poliitikko Ainas Slesersin kanssa "fiktiivisiä sopimuksia", joissa piti olla mainostilan ostosta mutta todellisuudessa rahoitettiin Sleserin vaalikampanjointia.[1]

Kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boeing 737-500
AirBalticin Fokker F50
Kaupunki Kohteet
Riika Ålesund, Almaty, Amsterdam, Ateena, Baku, Barcelona, Bergen, Berliini-Tegel, Billund, Bryssel, Chisinau, Dubai, Dublin, Düsseldorf, Dushanbe, Frankfurt, Gdansk, Geneve, Göteborg-Landvetter, Hampuri, Hannover, Helsinki, Hurghada [talvisin], Istanbul-Atatürk, Jerevan, Kaliningrad, Kaunas, Kiova-Boryspil, Kööpenhamina, Linköping, Lontoo-Gatwick, Milano-Malpensa, Minsk, Moskova-Sheremetyevo, München, Nizza, Odessa, Oslo-Gardermoen, Palanga, Pariisi-Charles de Gaulle, Pietari, Pihkova, Rooma-Leonardo da Vinci, Sharm el-Sheikh [kausittainen], Simferopol, Stavanger, Tallinna, Tartto, Tashkent, Tbilisi, Tel Aviv, Tromssa, Tukholma-Arlanda, Turku, Varsova, Venetsia-Marco Polo, Vilna, Wien, Zürich
Vilna Amsterdam, Berliini-Tegel, Kööpenhamina, Lontoo-Gatwick, München, Pariisi-Charles de Gaulle, Riika, Rooma-Leonardo da Vinci, Tallinna
Tallinna Riika, Tukholma-Arlanda, Turku, Vilna
Turku Riika
Tukholma Riika

Laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

airBalticin laivasto 10.2.2014[5]
Konetyyppi Laivastossa Matkustajia Huomioita
Boeing 737-300 8 149 Kuusi koneista varustettu wingleteillä.
Boeing 737-500 5 120–126
Q400 NextGen 12 76 kaksimoottorinen potkuriturbiinikone
AirBaltic Boeing 737-500 turbine.jpg

AirBaltic on tilannut kaikkiaan 8 Bombardier Dash 8 Q400 -tyyppistä konetta. Helmikuussa 2010 sen laivaston keski-ikä oli 16,1 vuotta.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaja Kunnas, Latvian talousministeri: AirBaltic konkurssin partaalla, Helsingin Sanomat 11.6..2011 sivu B 5
  2. Solmukohdasta syntyi iso ilo Kaleva. 23.9.2010. Oulu: Kaleva Oy. Viitattu 23.9.2010.
  3. AirBaltic valitsi Oulun liikenteensä solmukohdaksi Helsingin Sanomat. 23.9.2010. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 26.9.2010.
  4. airBaltic Management airBaltic. Viitattu 8.8.2011.
  5. https://www.airbaltic.com/fi/laivasto
  6. Airfleets: "Fleet age Air Baltic." www.airfleets.net. Viitattu 8.2.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yritykseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.