Frankfurt am Mainin lentoasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Frankfurt am Mainin lentoasema
Flughafen Frankfurt am Main
IATA
FRA		 ICAO
EDDF
Terminaali 2
Terminaali 2
Sijainti Frankfurt am Main
Koordinaatit 50°02′00″N, 008°34′14″E
Tyyppi Siviili
Ylläpitäjä Fraport AG
Valmistumisvuosi 1936
Korkeus 111 m
Liikenneyhteydet
Tärkein keskus ja etäisyys Frankfurt (10 km)
Kiitotiet
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali
07L/25R[1] 4 000 60 asfaltti
07R/25L[1] 4 000 45 asfaltti
18/36[1] 4 000 45 betoni
Matkustajamäärä (2010) 53 009 221
Huomioita
Lähteet [2]
www.frankfurt-airport.de
Lentoasema ilmasta.
Terminaali 1.
Terminaali 1:n sisääntuloväylä.
Terminaali 2 ilmasta nähtynä.
Yhdyskäytävä
Lentoaseman rautatieasema.

Frankfurt am Mainin lentoasema (IATA: FRA, ICAO: EDDF) on Saksan suurin lentosema. Frankfurtin lentoasema on Euroopan kolmanneksi suurin Heathrow'n lentoaseman ja Charles de Gaullen jälkeen. Lentoterminaalien vieressä on rautatieasema, josta lähtee tiheästi junia Frankfurtiin sekä muualle Saksaan.

Sisällysluettelo

Historia[muokkaa]

Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä.

Ensimmäinen lentoasema[muokkaa]

16. marraskuuta 1909 Frankfurt am Mainissa perustettiin maailman ensimmäinen lentoyhtiö, Deutsche Luftschiffahrts-Aktiengesellschaft (DELAG). DELAG rakensi ensimmäisen lentoaseman Frankfurtiin, jota kutsutaan nimellä Airship Base at Rebstock, joka sijaitsi Bockenheimissa, kaupungin länsiosassa, ja oli pääasiassa ilmalaivojen käytössä. Lentoasema avattiin vuonna 1912, ja sitä laajennettiin Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta jo vuonna 1924 asiantuntijalausunto jo kyseenalaisti laajennukset tällä paikalla.

Kun Deutsche Luft Hansa perustettiin, alkoi siviilimatkustuksen suosio nousta nopeasti, ja pian ilmalaivat alkoivat olla liian pieniä kysyntään. Suunnitelmat uudesta ja suuremmasta lentoasemasta Frankfurtin lounaisosassa hyväksyttiin vuonna 1930, mutta eivät toteutuneet suuren laman vuoksi. Laman jälkeen vuonna 1933 hallitus elvytti suunnitelmat, ja alkoi rakentaa uutta lentoasemaa.

Toinen lentoasema[muokkaa]

LZ 129 Hindenburg Lakehurstissa
Rhein-Main Air Base Berliinin ilmasillan aikaan
Matkustajaliikennettä vuonna 1951

Frankfurt Rein-Mainin lentoasema avattiin virallisesti 8. heinäkuuta 1936. Seuraavina vuosina siitä tuli Saksan toiseksi suurin lentoasema (Tempelhofin lentoaseman jälkeen), ja oli koti kahdelle suurimmalle saksalaiselle zeppeliinille: LZ 127 Graf Zeppelinille ja LZ 129 Hindenburgille. Frankfurtista oli tarkoitus tehdä ilmalaivojen tärkein kohde Saksassa, mutta 6. toukokuuta 1937 sattuneen Hindenburgin onnettomuuden jälkeen ilmalaivakausi koki äkillisen lopun.

Toinen maailmansota[muokkaa]

Toisen maailmansodan syttymisen jälkeen kaikki ulkomaiset lentoyhtiöt lopettivat liikenteen Frankfurtiin, ja lentoliikenteen valvonta siirrettiin Luftwaffelle. 9. maaliskuuta 1940 ensimmäiset pommikoneet hyökkäsivät Ranskaan. Elokuusta marraskuuhun 1944 perustettiin keskitysleiri Walldorfiin, lentoaseman lähelle. Keskitysleirin juutalaiset naisvangit joutuivat tekemään työtä lentoasemalle. Liittoutuneet tuhosivat kiitotiejärjestelmän ilmaiskuissa vuonna 1944, ja ilmavoimat räjäytti rakennukset ja polttoainevarastot juuri ennen kuin Yhdysvaltain armeija otti lentoaseman haltuunsa 25. maaliskuuta 1945. Kun Saksa antautui, ja sota päättyi Euroopassa, Yhdysvaltain armeija alkoi rakentaa uutta tilapäistä kiitotietä. Lentoaseman eteläiseen osaan rakennettiin Rhein-Main Air Base Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohdaksi Euroopassa.

Berliinin ilmasilta[muokkaa]

Vuonna 1948 Neuvostoliitto esti rautatie- ja maantieyhteydet Länsi-Berliiniin, tarkoituksenaan pakottaa Länsivaltojen sallia Neuvostoliiton toimittaa Länsi-Berliiniin ruokaa ja polttoaineita, joka antaisi Neuvostoliitolle mahdollisuuden valvoa koko kaupunkia. Vastauksena länsiliittoutuneet järjestivät Berliinin Ilmasillan kuljettaakseen tarvikkeita ilmateitse Berliiniin. Lentoasemat Frankfurtissa, Hampurissa ja Hannoverissa olivat ensisijaiset tukikohdat lentokoneille. Niistä raskaimmat koneet, niin sanotut "Rusina-pommittajat" aiheuttivat Frankfurtin lentoaseman kiitotielle vahinkoa, ja pakotti Yhdysvaltain armeijaa rakentamaan toisen, rinnakkaisen kiitotien. Ilmasilta päättyi syyskuussa 1949, kun Neuvostoliitto lopetti saarron.

Lentoaseman kasvu[muokkaa]

Vuonna 1951 rajoitukset Saksan lentomatkustajille poistettiin, ja siviililentoliikenteen kysyntä alkoi jälleen kasvaa. Vuonna 1952 Frankfurtin lentoasema hoiti yli 400 000 matkustajaa, seuraavana vuonna se oli jo yli puoli miljoonaa. Frankfurtista lähti, ja Frankfurtiin laskeutui yli noin 100–120 lentokonetta päivässä. Vuonna 1955, Lufthansa vihdoin aloitti uudelleen lennot Frankfurtiin, ja samana vuonna Saksan liittotasavalta sai itsemääräämisoikeuden takaisin liittoutuneilta. Vuonna 1957 pohjoista kiitotietä laajennettiin, ensin 3 000 metriin ja sitten 3 900 metriin, jotta se soveltuisi suihkukoneille. Vuonna 1958 avattin uusi Empfangsanlage Ost (eli itäinen terminaali. Vain neljä vuotta myöhemmin oli selvää, että terminaali oli jo liian pieni kysyntään nähden. Vuonna 1961 Frankfurtissa oli jo 2,2 miljoonaa matkustajaa, ja 81 000 nousua ja laskeutumista, tehden siitä Euroopan toiseksi vilkkaimman lentoaseman Lontoon Heathrow'n jälkeen. Vuonna 1962 päätettiin rakentaa uusi, vielä suurempi terminaali, jonka kapasiteetti on 30 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1965. Eteläinen kiitotie pidennettiin 3 750-metriseksi vuonna 1964. Vuonna 1970 vihittiin käyttöön uusi lentokonehalli, johon mahtui kuusi suihkukonetta – se oli tuolloin maailman suurin lentokonehalli.

Terminal Mitte[muokkaa]

Informaationäyttö terminaalissa 1

Uusi terminaali, nimeltään Terminal Mitte (Keskusterminaali, nykyinen terminaali 1) avattiin yleisölle 14. maaliskuuta 1972. Terminaalissa oli kolme hallia (A, B ja C), 56 porttia, ja sähköinen matkatavaroidenkäsittelyjärjestelmä. Oletettiin, että matkustajakapasiteetti olisi riittävä seuraaville kolmellekymmenelle vuodelle. Muutama päivä myöhemmin vanha Empfangsanlage Ost suljettiin.

Kolmas kiitotie[muokkaa]

Kolmannen kiitotien suunnittelu alkoi vuonna 1973. Hanke synnytti paljon vastalauseita asukkaiden ja ympäristönsuojelijoiden toimesta. Mielenosoitukset eivät kuitenkaan estäneet kolmannen kiitotien rakentamista. Protestit jatkuivat kiitotien avaamisen jälkeen vuonna 1984, ja vuonna 1987 asemies tappoi kaksi poliisia. Koska kolmas kiitotie kulkee pohjois–eteläsuunnassa, toisin kuin kaksi aikaisempaa jotka kulkevat itä-länsisuunnassa, kolmannen kiitotien käyttöä on rajoitettu.

Terminaali 2[muokkaa]

Terminaali 2 (Marraskuussa 2004)

Vuonna 1990 aloitettiin uuden terminaalin rakennustyöt, koska huomattiin että Terminal Mitten kapasiteetti ei riittäisi. Uusi terminaali Terminal Mittestä itään, paikkaan jossa Empfangsanlage Ost oli ollut. Terminaalin avaaminen vuonna 1994 kasvatti lentoaseman matkustajakapasiteetin 54:ään miljoonaan vuosittaiseen matkustajaan.

Toinen rautatieasema[muokkaa]

Vuonna 1999 avattiin toinen rautatieasema, lähinnä pitkän matkan InterCity Express-junille avattiin Terminaali 1:n lähellä osanaKöln-Frankfurt suurnopeusjunarataa. Samaan aikaan paikallisjunat keskitettiin nykyiselle metroasemalle, joka uudelleennimettiin Frankfurt Airport Regional Stationiksi (suora suom.Frankfurtin lentoaseman alueellinen asema).

2000-luku[muokkaa]

Kaksi Lufthansan A380:a Frankfurtissa (2010)
Neljännen kiitotien rakennustyöt (Kesäkuu 2009)

30. joulukuuta 2005 Rhein-Main Air Base (Rein-Mainin tukikohta) suljettiin, ja Yhdysvaltain ilmavoimien toiminnot siirtyivät Rammsteinin lentotukikohtaan. Omaisuus luovutettiin takaisin Fraportille, jonka avulla lentoasema rakentaa uuden matkustajaterminaalin.

Vuosina 2005–2007 rakennettiin suuri Airbus A380-huoltohalli, koska Lufthansa halusi sijoittaa hallin tulevalle A380-laivastolleen Frankfurtiin. Taloudellisista syistä vain puolet hangaarista on tähän mennessä rakennettu. Molempiin terminaaleihin tehtiin peruskorjauksia A380:n vuoksi, mm. asennettiin kolmannet matkustajasillat useille porteille. Lufthansan ensimmäinen A380 saapui kesäkuussa 2010, ja kastettiin Frankfurt am Mainiksi.

20. lokakuuta 2011 otettiin käyttöön lentoaseman neljäs kiitotie.


Terminaalit[muokkaa]

Frankfurtin lentoasemalla on kaksi suurta matkustajaterminaalia, ja yksi pienempi, First Class Terminal, joka on vain Lufthansan käytössä. Toisin kuin muilla kansainvälisillä lentoasemilla, terminaalien toiminnot on ryhmitelty lentoyhtiöittäin, eikä kohteen mukaan (kotimaan lennot ja ulkomaan lennot)

Terminaali 1[muokkaa]

Terminaali 1 on suurempi ja vanhempi kahdesta terminaalista. Se on jaettu halleihin A, B, C ja Z, ja sen vuosittainen matkustajakapasiteetti on noin 50 miljoonaa matkustajaa. Terminaali on 420 metriä pitkä. Terminaalia 1 käyttää ensisijaisesti Lufthansa, Lufthansan osakkuusyhtiöt (Swiss International Air Lines, Austrian Airlines ja Brussels Airlines), sekä Star Alliance-yhteistyökumppanit (esim. Air Canada, Air China, All Nippon Airways, Scandinavian Airlines, Singapore Airlines, Turkish Airlines ja United Airlines). 20. lokakuuta 2012 800 metriä pitkä laajennus länteen, nimeltään Pier-A-Plus aloitti toimintansa. Uusi laajennusosa palvelee yksinomaan Lufthansaa, ja Star Alliance-yhteistyökumppaneita. Se tarjoaa enemmän matkustajasiltoja laajarunkokoneiden, esim. Airbus A380:n käyttöön, ja mahdollistaa Lufthansan keskittää kaikki Yhdysvaltain lentonsa kahteen A-halliin. [3]

Terminaali 1 on toiminnallisesti jaettu kolmeen tasoon; lähtöselvitysaulat ja lähtevät lennot ylimmällä tasolla, saapuvat lennot ja matkatavaroiden luovutus maanpinnan tasolla, ja rautatie- ja metroasemat, sekä monitasoinen pysäköinti maan alla. Linja-autoasema sijaitsee saapuvien tasolla.

Satelliittikuvan mukaan terminaalissa 1 on 50 matkustajasilloin varustettua porttia (25 A-hallissa, 18 B-hallissa ja 11 C-hallissa). Frankfurtin lentoaseman verkkosivujen mukaan terminaalissa on yhteensä 103 porttia (sisältää ns. "stand-portit", joilla ei ole matkustajasiltaa, vaan matkustajat siirtyvät linja-autoilla kauempana olevaan lentokoneeseen).

Terminaali 2[muokkaa]

Terminaali 2 avattiin vuonna 1994, ja se on jaettu kahteen halliin, D ja E. Jatkuva halli terminaalien 1C ja 2D välillä tarjoaa suoran, (muttei julkisen) pääsyn terminaalista toiseen. Terminaali 2:n vuosittainen matkustajakapasiteetti on n. 15 miljoonaa matkustajaa. Terminaalia käyttä pääasiassa Oneworld-lentoyhtiöt (esim. Air Berlin, Finnair, Japan Airlines), ja SkyTeam-lentoyhtiöt (esim. Air France, Delta Airlines jaKLM).

Terminaali 2:ssa on kahdeksan matkustajasillallista porttia, ja 34 'standia', yhteensä 42 porttia.

Lentoyhtiöt ja kohteet terminaaleittain[muokkaa]

1A[muokkaa]

  • Adria Airways (Ljubljana, Wien)
  • Austrian Airlines (Wien)
  • Cirrus Airlines (Billund)
  • Croatia Airlines (Dubrovnik, Split, Zagreb)
  • LOT Polish Airlines (Gdansk, Krakova, Poznan, Varsova, Wroclaw)
  • Lufthansa (Abu Dhabi, Abuja, Accra, Addis Ababa, Alexandria, Algier, Almaty, Amman, Amsterdam, Ashgabat, Asmara, Ateena, Atlanta, Bahrain, Baku, Bangalore, Bangkok-Suvarnabhumi, Barcelona, Basel/Mulhouse, Peking, Beirut, Belgrad, Berliini-Tegel, Bilbao, Birmingham, Bologna, Boston, Bryssel, Bukarest-Otopeni, Budapest, Buenos Aires-Ezeiza, Kairo, Kapkaupunki, Caracas, Casablanca, Chennai, Chicago-O'Hare, Kööpenhamina, Dallas/Fort Worth, Dammam, Delhi, Denver, Detroit, Doha, Dubai, Dublin, Düsseldorf, Edinburgh, Jekaterinburg, Faro, Firenze, Geneve, Göteborg-Landvetter, Guangzhou, Hampuri, Hannover, Helsinki, Hof-Plauen, Hongkong, Houston-Intercontinental, Hyderabad, Istanbul-Atatürk, Jakarta, Jeddah, Johannesburg, Karachi, Katowice, Kazan, Khartoum, Kiova-Boryspil, Kolkata, Kuala Lumpur, Kuwait, Lagos, Larnaca, Leipzig/Halle, Linz, Lisbon, Lontoo-City, Lontoo-Heathrow, Los Angeles, Madrid, Manchester, Manila, Marseille, Mexico City, Miami, Milano-Linate, Milano-Malpensa, Minsk, Moskova-Sheremetyevo, Münster/Osnabrück, Mumbai, München, Muscat, Nagoya-Centrair, New York-JFK, Newark, Nizza, Nizhniy Novgorod, Nürnberg, Oslo, Osaka-Kansai, Paderborn, Palma de Mallorca, Pariisi-Charles de Gaulle, Perm, Philadelphia, Portland (OR), Porto, Poznan, Praha, Riika, Rimini, Riad, Roooma-Leonardo da Vinci, Rostov, Rzeszów, Pietari, Samara, San Francisco, Sanaa, São Paulo-Guarulhos, Soul-Incheon, Shanghai-Pudong, Singapore, Split, Stavanger, Tukholma-Arlanda, Stuttgart, Tallinna, Teheran-Mehrabad, Tel Aviv, Tokio-Narita, Toulouse, Toronto-Pearson, Tripoli, Tunis, Torino, Ufa, Vancouver, Verona, Wien, Vilna, Varsova, Washington-Dulles, Zagreb, Zürich)
  • Luxair (Luxemburg)
  • Scandinavian Airlines System (Kööpenhamina, Göteborg-Landvetter, Oslo-Gardermoen, Tukholma-Arlanda)
  • Spanair (Madrid)
  • Swiss International Air Lines (Zürich)

1B[muokkaa]

1C[muokkaa]

2D[muokkaa]

2E[muokkaa]

Liikennetilasto[muokkaa]

Vilkkaimmat reitit Frankfurtin lentoasemalla (2010) [4]
Sijoitus Lentoasema Lähteviä matkustajia Lentoyhtiöt
1 Saksan lippu Berliini-Tegel 802 000 Lufthansa, Air Berlin
2 Saksan lippu Hampuri 745 100 Lufthansa, Air Berlin
3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo-Heathrow 639 500 British Airways, Lufthansa
4 Yhdysvaltain lippu New York-JFK 638 261 Delta, Lufthansa, Singapore Airlines
5 Itävallan lippu Wien 484 200 Adria Airways, Austrian Airlines, Lufthansa, Niki
6 Saksan lippu München 475 100 Lufthansa
7 Espanjan lippu Madrid 459 400 Iberia, LAN Airlines, Lufthansa, Spanair
8 Yhdysvaltain lippu Chicago-O'Hare 451 700 American Airlines, Lufthansa, United Airlines
9 Ranskan lippu Pariisi-Charles de Gaulle 448 200 Air France, Lufthansa
10 Singaporen lippu Singapore 429 500 Lufthansa, Qantas, Singapore Airlines
11 Puolan lippu Varsova-Chopin 378 500 Lufthansa, LOT Polish Airlines
12 Turkin lippu Istanbul-Atatürk 353 900 Condor, Lufthansa, Turkish Airlines
13 Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Dubai 337 700 Condor, Emirates, Lufthansa
14 Yhdysvaltain lippu Washington-Dulles 334 900 Lufthansa, United Airlines
15 Thaimaan lippu Bangkok-Suvarnabhumi 330 900 Lufthansa, Thai Airways

Katso myös[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  1. ↑ a b c Frankfurt Airport Boeing. Viitattu 7.6.2013. (englanniksi)
  2. ↑ ”AD 2 EDDF Frankfurt Main”, Luftfahrthandbuch Deutschland / AIP Germany, s. 1-4–1-5. Langen: DFS Deutsche Flugsicherung GmbH, 8.4.2010. Julkaisun verkkoversio, vaatii maksuttoman rekisteröitymisen (viitattu 15.7.2010).
  3. ↑ http://www.fraport.com/content/fraport-ag/en/press_center/news_releases/frankfurt-airport-opens-pier-a-plus-as-scheduled.html
  4. ↑ DeStatis: Luftverkehr auf allen Flugplätzen 2010, Chapters 4+5

Aiheesta muualla[muokkaa]

Saksan lippu
Saksan lentoasemat

Augsburg • Karlsruhe–Baden-Baden • Bindlacher-Berg • Berlin-Schönefeld • Berlin-Tegel • Berliini–Brandenburg • Bitburg • Borkum • Braunschweig • Bremen • Bremerhaven • Köln/Bonn • Dortmund • Dresden • Düsseldorf • Düsseldorf-Mönchengladbach • Emden • Erfurt • Frankfurt am Main • Frankfurt-Egelsbach • Frankfurt-Hahn • Hampuri • Hannover • Heide-Büsum • Uetersen • Helgoland • Heringsdorf • Hof-Plauen • Ingolstadt-Manching • Kassel-Calden • Kiel • Leipzig-Altenburg • Leipzig-Halle • Lyypekki • Mannheim • Memmingen • Münster-Osnabrück • München • Nürnberg • Paderborn-Lippstadt • Rostock • Saarbrücken • Siegerland • Stuttgart • Weeze • Sylt • Zweibrücken

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Frankfurt_am_Mainin_lentoasema&oldid=13308925