Hindenburg (zeppeliini)

LZ 129 Hindenburg

LZ 129 Hindenburg (Luftschiff Zeppelin #129) oli vuosina 1936–1937 liikennöinyt saksalainen ilmalaiva eli zeppeliini, joka oli tarkoitettu Atlantin ylittävään matkustajaliikenteeseen. Sisarlaivansa Graf Zeppelin II:n ohella se oli maailman suurin koskaan rakennettu ilmalaiva. Hindenburg tuhoutui onnettomuudessa sytyttyään tuleen Yhdysvalloissa Lakehurstissa New Jerseyssä 6. toukokuuta 1937. Radioselostaja Herbert Morrisonin pikalevylle tallentama radiolähetys ilmalaivan tuhosta on säilynyt.

Ilma-alus nimettiin marsalkka Paul von Hindenburgin mukaan, joka oli ollut Saksan tasavallan presidentti ennen kansallissosialistien ja Adolf Hitlerin valtaannousua.

Ilmalaiva Hindenburg

Hindenburg rakenteilla.

Hindenburg ja sen sisarlaiva LZ-130 Graf Zeppelin II ovat suurimmat koskaan rakennetut ilma-alukset. Aluksen suurin pituus oli kolminkertainen verrattuna Boeing 747 -lentokoneeseen. Hindenburg oli 245 metriä pitkä ja sen säiliön tilavuus oli 200 000 kuutiometriä. Hindenburg oli varustettu neljällä 890 kW:n dieselmoottorilla; maksiminopeus oli 135 km/h.

Alus pystyi kuljettamaan 76 matkustajaa (Atlantin ylityksillä 50) ja suurin miehistön määrä oli 61. Hindenburg maksoi rakennusaikanaan (1935) 500 000 Englannin puntaa. Ensilentonsa Hindenburg teki maaliskuussa 1936.

Hindenburg lensi vuonna 1936 Atlantin yli 17 kertaa: kymmenen kertaa Yhdysvaltoihin (Lakehurst, New Jersey) ja seitsemän kertaa Brasiliaan (Rio de Janeiro). Vuonna 1937 Hindenburg ylitti Atlantin kaksi kertaa: kerran Brasiliaan ja viimeisen kohtalokkaan lentonsa Yhdysvaltoihin. Euroopan lähtö- ja laskeutumispaikkana toimi Frankfurt.

Alun perin Hindenburgissa oli tarkoitus käyttää turvallista heliumia, mutta tuohon aikaan Yhdysvalloilla oli monopoli heliumin valmistuksessa eikä Yhdysvallat myynyt kaasua kansallissosialistiseen Saksaan. Tästä syystä Hindenburgin kaasutankeissa käytettiin helposti saatavaa, mutta syttymisherkkää vetyä.

Hindenburg lentoliikenteessä

Ilmalaivalla matkustaminen oli kallista. Menolippu maksoi siihen aikaan 400 dollaria (nykyrahassa 5 000 dollaria) ja meno-paluu maksoi 720 dollaria (nykyrahassa 9 000 dollaria).

Aluksen kyljessä oli kaksi isoa kantta. Ylemmän kannen sivulla oli salonki, jossa oli näköalapaikka ulos. Matkustajien hytit olivat salongin ja kävelykannen välissä. Jokaisessa hytissä oli pesukaappi. Saniteettitilat ja suihku olivat B-kannella jossa oli myös keittiö ja miehistönmessi.

Tupakointihuone sijaitsi myös B-kannella jonne pääsi ilmalukon kautta niin että paine pidettiin ilmalukossa korkeampana kuin sen ulkopuolella, joka esti vedyn vuotamisen sisään. Kaikki tulitikut ja sytyttimet takavarikoitiin ennen nousua.

Aluksen kantovoima tuli 200 000 kuutiometristä vetyä joka oli sijoitettu 16 säiliöön kankaisella vaipalla päällystettyjen tukikaarien sisäpuolelle. Voimanlähteenä ilmalaivassa oli 4 × Daimler-Benz DB 602 890 kW (1 200 hevosvoiman) dieselmoottorit, joiden huippunopeus oli 132 kilometriä tunnissa.

Lento Frankfurt-Lakehurst 3.–6. toukokuuta 1937

LZ 129 Hindenburg
Hindenburgin tuho
Yhteenveto
Päivämäärä	6. toukokuuta 1937
Onnettomuustyyppi	tulipalo
Tapahtumapaikka	Lakehurst, New Jersey, Yhdysvallat
Lähtöpaikka	Frankfurt am Main, Saksa
Määränpää	Lakehurst, New Jersey, Yhdysvallat
Kuolleita	36 (13 matkustajia, 22 miehistöä, 1 kenttähenkilökunta)
Lentokone
Lentokoneen malli	ilmalaiva
Lentoyhtiö	Deutsche Zeppelin-Reederei
Rekisteritunnus	D-LZ129
Matkustajia	36
Miehistöä	61
Eloonjääneitä	62

Hindenburg oli 6. toukokuuta vuonna 1937 kello 16.00 laskeutumassa kolme päivää kestäneen lennon jälkeen Lakehurstin lentokentälle New Jerseyssä. Voimakas vastatuuli hidasti lentämistä, ja tästä johtuen Hindenburg myöhästyi kymmenen tuntia. Ukkosmyrskyn ja kovan tuulen vuoksi se kierteli New Jersey rannikolla odotellen sään paranemista ennen kuin laskeutuminen voisi alkaa. Lakehurstin lentoaseman päällikkö komentajakapteeni Charles Rosendahl ilmoitti radiolla ilmalaivan päällikölle Max Preusille, että laskeutuminen voisi tapahtua. Ilmalaivan laskeutuminen sujui hitaasti mutta tasaisesti. Lähestyttäessä kiinnitysmastoa kapteeni kytki moottorit peruutusvaihteella jotta alus pysähtyisi paikoilleen. Sen jälkeen aluksesta pudotettiin painona ollutta vettä. Alus laskeutui tasaisesti 60 metriä, jonka jälkeen ankkuri heitetiin alas. Kello oli 19.25 kun kaikki oli valmista.

Hindenburgin laskeutumisen aikana yleisön joukossa oli NBC:n radiotoimittaja Herbert Morrison, joka tallensi pikalevylle aluksen laskeutumista. Morrisonin selostaessa Hindenburgin rungon harjalle syttyi liekki. Yhtäkkiä koko ilmalaiva peittyi tuleen ja paksu savuseinä kohosi kymmenien metrien korkeuteen.

Tulipalo eteni ilmalaivan keulaan, ja alus vajosi perä edellä maahan. Hindenburgin keula osoitti kohti taivasta kunnes romahti maahan. Kaikki oli ohi 37 sekunnin jälkeen.

Ilmalaivassa olleista 97 ihmisestä selviytyi hengissä 62.

Onnettomuuden tutkimukset

Tutkimukset onnettomuuden syystä alkoivat välittömästi. Hindenburgin päällikkö Max Preuss uskoi, että ilmalaiva oli joutunut tuhoteon kohteeksi, sillä Zeppelin-yhtiö oli saanut uhkauskirjeitä. Hänen mukaansa matkustajien tai henkilökunnan joukossa oli joku natsihallituksen vastainen henkilö tai taho, joka oli asettanut ilmalaivaan aikapommin. Hindenburgin räjäyttämisellä olisi ollut iso symbolinen merkitys natsihallituksen vastaiselle toiminnalle.

Mitään todistettavaa näyttöä tuhoteosta ei ollut vaikka FBI oli kuulustellut matkustajia tuhon jälkeen.

Video: Universalin uutiskatsaus tuhosta 10. toukokuuta 1937

Sekä Yhdysvaltain että Saksan hallitusten asettaman tutkintakomitean mukaan kyseessä oli traaginen onnettomuus. Tutkintakomitea tuli siihen tulokseen, että sähkökipinä oli sytyttänyt vuotavan vetysäiliön.

Kipinän ja vuodon aiheuttajaa ei koskaan saatu varmasti selville. Tutkintakomitea piti todennäköisenä, että Hindenburgin lähestyessä ankkurimastoa jokin aluksen tukivaijeri olisi katkennut ja puhkaissut kaasusäiliön. Kipinän puolestaan olisi aiheuttanut Elmon tuleksi kutsuttu luonnonilmiö. Tällä tarkoitetetaan staattisen sähkön purkausta, joka yleensä ilmenee myrskyn aikana hyvin korkeiden paikkojen tuntumassa.

Kyllästeainehypoteesi

NASA:sta eläköitynyt vetytutkija Addison Bain ja kemian teknologian emeritusprofessori William D. Van Vorst Kalifornian yliopistosta julkaisivat uuden tutkimuksen 1990-luvun lopulla. Sen mukaan Hindenburgin onnettomuuden syy ei ollut vetypalo. Bain oli löytänyt Hindenburgin ulkovaipan riekaleita, joista selvisi että kangas oli vesitiivistetty sivelemällä siihen rakettipolttoainetta. Tämän mukaan koko ilmalaivan kangas olisi sivelty rakettimoottorin polttoaineella. Hindenburgin onnettomuuden syyksi esitettiin sähköstaattista purkausta, joka olisi sytyttänyt kankaan tuleen.

Uusi hypoteesi on herättänyt myös arvostelua. Myöskään Myytinmurtajat eivät saaneet pelkkää Hindenburgissa käytettyä vastaavaa kangasta palamaan riittävän nopeasti. Brittiläisen Jem Stansfieldin johtama tutkimusryhmä pitää syynä onnettomuuteen hankaussähkön purkautumista.

Tekniset tiedot

Hindenburgin ruokasali.

Hindenburgin olohuone.

• Pituus: 245 m
• Halkaisija: 41,2 m
• Kaasusäiliöiden tilavuus 200 000 m³
  • Jaettu 16 säiliöön
  • Noste 1 099 MN^lähde?
    • Kokonaisnoste N = rVg = (1,293 - 0,089) kg/m³ * 200 000 m³ * 9,81 m/s² = 2 362 248 N, jossa
      • ilman tiheys = 1,293 kg/m³
      • vedyn tiheys = 0,089 kg/m³
      • maan putoamiskiihtyvyys = 9,81 m/s²
• Moottorit: 4 × 16 sylinterisiä Daimler Benz DB 602 (LOF 6) -dieselmoottoreita, kaksi per puoli. Koneet tuottivat 4 × 1 300 hp viisi minuuttia nousun aikana ja 4 × 850 hp ajossa.
• Suurin nopeus: 130 km/h
• Hindenburgin kaikki kantavat rakenteet olivat duralumiinia.

Aiheesta muualla

• Hindenburg (LZ-129)
• Video:Hinderburgin tuhoutuminen (Internet Archive)