Kaliningrad

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaliningrad
(Калининград)
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Kaliningradin alue (punaisella ylävasemmalla) Venäjän kartalla, alla kaupungin sijainti alueella.
Kaliningradin alue (punaisella ylävasemmalla) Venäjän kartalla, alla kaupungin sijainti alueella.

Kaliningrad

Koordinaatit: 54.7196°N, 20.5008°EKoordinaatit: 54.7196°N, 20.5008°E

Valtio Venäjä
Alue Kaliningrad
Saanut kaupunginoikeudet 1286
Siirtyi Neuvostoliitolle/Venäjälle 1945
Königsbergistä Kaliningradiksi 1946
Hallinto
 – Pormestari Feliks Lapin
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 215,7 km²
Väkiluku (2002) 430 003
Aikavyöhyke UTC+2[1][2]
Postinumero 236010
Suuntanumero(t) +7 4012
Kotisivu: www.klgd.ru

Kaliningrad (ven. Калининград) on satamakaupunki ja Kaliningradin alueen pääkaupunki Venäjällä. Vuoteen 1946 saakka kaupunki tunnettiin saksalaisella nimellä Königsberg (liett. Karaliaučius, puol. Królewiec).[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Königsberg[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Königsbergin tuomiokirkko Kaliningradissa.

Saksalaiset ristiretkeläiset saapuivat alueelle 1200-luvun alussa.[3] Saksalainen ritarikunta perusti 1255 Pregoljajoen alajuoksulle linnoituksen ja kaupungin, jolle annettiin nimi Königsberg, ”kuninkaanvuori”.[3] Vuonna 1340 siitä tuli hansakaupunki, joka toimi kohtauspaikkana Keski-Euroopan ja Venäjän välillä.[3] Tärkein kauppatavara oli meripihka. Ritarit jatkoivat käännytystyötään Puolan suuntaan. 1500-luvulla heidän maaomaisuudestaan muodostettiin Itä-Preussin kuningaskunta, jonka pääkaupungiksi tuli Königsberg. Kaupunki sai yliopiston 1544 (Königsbergin Albertus-yliopisto).[3] 1600-luvulla muodostetun Brandenburgin ja sittemmin Preussin pääkaupungiksi tuli Berliini, joka pysyi asemassaan vuonna 1806 tapahtuneeseen Ranskan hyökkäykseen asti.[3] Sen jälkeen Königsberg toimi pääkaupunkina muutaman vuosikymmenen ennen Saksan keisarikunnan syntyä. Kaupungin eläintarha perustettiin 1896.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Versailles’n rauhassa Saksa menetti alueitaan Puolalle ja Puolan käytävä katkaisi Itä-Preussin maayhteyden muualle Saksaan. Kaupungin lentoasema avattiin 1922.[3] Toisen maailmansodan alussa Saksa miehitti Puolan länsi- ja keskiosat sekä rakennutti moottoritien Berliinistä Königsbergiin. Sodan lopulla kaupunkia pommitettiin ja asukkaita lähti joukoittain pakoon. Neuvostoliiton puna-armeija valtasi keväällä 1945 Königsbergin, jonka taisteluissa kaupunki kärsi pahoja vaurioita, esimerkiksi yliopisto ja monet kirkot tuhoutuivat. Yksi harvoista vanhan kaupungin säästyneistä kohteista oli filosofi Immanuel Kantin hautamuistomerkki.[3] Potsdamin konferenssin päätöksellä Königsberg siirtyi muun Itä-Preussin pohjoisosan myötä Neuvostoliitolle ja edelleen Venäjän neuvostotasavaltaan.

Kaliningrad[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristus Vapahtajan kirkko Kaliningradissa.

Neuvostokaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen natsiaikaisesta Adolf Hitlerin aukiosta (alk. Hansa-aukio) tehtiin Voiton aukio, jolle pystytettiin kommunistijohtaja Vladimir Leninin patsas. Kaupunki nimettiin Kaliningradiksi Neuvostoliiton muodollisena valtionpäämiehenä toimineen Mihail Kalininin kuoltua 1946.[3] Kaupunkiin jääneestä 25 000 saksalaisesta suurin osa karkotettiin 1947–1948. Pieni osa heistä hankki Neuvostoliiton kansalaisuuden ja jäi kaupunkiin.[3] Tilalle otettiin väkeä muualta maasta ja muutamassa vuodessa kaupunkiin muutti lähes 60 000 ihmistä. 1960-luvulla Königsbergin linnan jäännökset purettiin monumentaalisen, nykyisin liikekeskuksena toimivan Neuvostojen talon tieltä.

Venäläinen kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoajan jälkeen Leninin patsas siirrettiin pois Voiton aukiolta, jolle valmistui vuonna 2006 ortodoksinen Kristus Vapahtajan kirkko.

Kaliningradissa toimii Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliningradista on kotoisin jalkapallojoukkue FK Baltika Kaliningrad, joka pelaa Venäjän jalkapallon 1. divisioonassa.

Kuuluisia syntyneitä/vaikuttaneita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Königsbergissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaliningradissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 27.10.2014.
  2. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j Kerttuli Korhonen: Kaliningrad. Kaupunki, joka kielsi historiansa. Tiede, 3/2007. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]