Fyysikko

Kuuluisia fyysikoita: Michael Faraday, Thomas Henry Huxley, Charles Wheatstone, David Brewster ja John Tyndall.

Fyysikko on henkilö, joka tutkii tai opettaa luonnonilmiöiden toimintaa ja rakenteita. Fyysikko voi myös muuten hyödyntää työssään tietämystään luonnonilmiöistä. Tutkivien fyysikoiden tarkoituksena on löytää lainalaisuuksia ja teoreettisia selityksiä luonnossa esiintyville ilmiöille ja rakenteille, aina pienimmistä alkeishiukkasista maailmankaikkeuteen. Fyysikoiden keräämä tieto ja heidän luomansa teoriat ovat useimpien teknisten sovellusten ja laitteiden taustalla. Fyysikoilla on ollut tärkeä asema nykyisen maailmankuvan kehittämisessä. Fyysikot voidaan jakaa teoreettisiin sekä kokeellisiin fyysikoihin, riippuen siitä millä tavalla he tekevät työtään. Teoreettiset fyysikot johtavat uusia teorioita vanhojen teorioiden ja uusien, ja toistaiseksi selittämättömien, havaintojen pohjalta. Kokeellisten fyysikoiden työ on myös uusien teorioiden kehittämistä mutta se perustuu joko laboratorioissa tai luonnossa tehtäviin mittauksiin. Teoriaa muokataan niin, että se vastaa mittaustuloksia.

Historia

Fysiikan tutkiminen oli 1900-luvun alussa alkutekijöissään, kun verrataan tilannetta kemiaan. Maailmanlaajuisesti 1900-luvun alussa arvioidaan olleen 1200–1500 yliopistofyysikkoa. Fyysikoiksi lasketaan ne henkilöt, jotka ansaitsevat elantonsa fysiikan opetuksella tai fysiikan tutkimuksen kautta. Monien tieteiden tapaan fysiikkaa tutkittiin lähinnä Euroopassa sekä Yhdysvalloissa. Fysiikan tutkimuksen suurimmat maat 1900-luvun alussa olivat Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Yhdysvallat. Edellisten neljän maan fyysikoiden lukumäärä oli yhteensä 600 eli noin puolet koko maailman fyysikoista. 1900-luvun alun jälkeen fyysikoiden lukumäärä lähti nopeaan kasvuun. Tämä johtui osaltaan siitä, että fyysikoiden tärkeys huomattiin teollistuvassa maailmassa.

Fysiikan opetus Suomessa

Suomessa fyysikoksi voi opiskella suorittamalla yliopistossa filosofian maisterin tutkinnon fysiikan alalta, tai diplomi-insinöörin tutkinnon teknillisen fysiikan alalta. Muiden luonnontieteellisten alojen tapaan perustutkinnon suorittaminen etenee siten, että noin kolmessa vuodessa suoritetaan luonnontieteen kandidaatin tutkinto ja noin kahdessa vuodessa tämän jälkeen filosofian maisterin tutkinto. Uralle tyypillistä on myös filosofian lisensiaatin tai tavallisemmin filosofian tohtorin jatkotutkinnon suorittaminen, mikä on myös välttämätöntä useimpiin yliopistovirkoihin sekä Suomessa että ulkomailla. Tohtorintutkinnon suorittaminen Suomessa kestää noin neljä vuotta, mutta esimerkiksi Saksassa tohtoriksi valmistutaan yleensä kolmessa vuodessa.

Suomessa fyysikoita koulutetaan seuraavien yliopistojen matemaattis-luonnontieteellisissä tiedekunnissa:

• Helsingin yliopisto
• Turun yliopisto
• Oulun yliopisto
• Jyväskylän yliopisto
• Itä-Suomen yliopisto
• Åbo Akademi (ruotsinkielinen opetus)

Teknillistä fysiikkaa voi pääaineena opiskella Teknillisessä korkeakoulussa sekä Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Fyysikon opinnot sisältävät pääaineena olevan fysiikan lisäksi runsaasti matematiikkaa. Sivuaineen valinnan määrittää tavallisesti valmistumisen jälkeinen suuntautuminen. Esimerkiksi aineenopettajaksi suunnittelevat voivat opiskella sivuaineenaan toisen opetettavan aineen tai astrofysiikkaan perehtyvät tähtitiedettä. Myös englannin opinnot ovat tärkeitä, sillä fysiikan tutkimus on englanninkielistä.

Itse koulutus pidetään tavallisesti suomeksi, mutta usein kurssikirjat ovat englanninkielisiä. Gradutyö tai diplomityö saatetaan tehdä vielä suomeksi, mutta väitöksissä englanti on tavallisin kieli. Englannin kielen merkitys korostuu kuitenkin kaiken aikaa muun muassa ulkomaisten opiskelijoiden määrän lisääntyessä, mutta erityisesti johtuen tutkimuksen kansainvälisyydestä. Suomeksi kirjoittaessa sulkee automaattisesti pois suurimman osan mahdollisista lukijoista.

Fyysikon työ

Yliopistojen ja tutkimuslaitosten lisäksi fyysikoiksi koulutettuja henkilöitä työllistyy runsaasti teollisuuteen ja erilaisiin asiantuntijatehtäviin kuten vaikkapa sairaalafyysikoiksi. Merkittävä osa fysiikan opinnot aloittaneista valmistuu aineenopettajiksi kouluihin. Fyysikon koulutuksen antama yleinen kyky hahmottaa ja ratkaista ongelmia antaa hyvät edellytykset myös erilaisiin kaupallisiin ja hallinnollisiin tehtäviin.

Kuten muissakin kansainvälisesti harjoitettavissa tieteissä, tutkimustyö tehdään englanniksi ja julkaisut ovat englanninkielisiä.

Kuuluisimpia fyysikoita

Nimi	Maa	Elinaika	Tutkimusalue, kommentteja
Isaac Newton	Englanti	1642 – 1727	Klassinen mekaniikka
Albert Einstein	Saksa, myöhemmin Yhdysvallat	1879 – 1955	Suhteellisuusteoria
Max Planck	Saksa	1858 – 1947	Lämpösäteilyn kvanttiteoria
Niels Bohr	Tanska	1885 – 1962	Atomimalli, kvanttiteoria
Lev Landau	Azerbaidžan, Neuvostoliitto	1908 – 1968	Supranesteet, kvanttielektrodynamiikka
Richard Feynman	Yhdysvallat	1918 – 1988	Kvanttielektrodynamiikka, alkeishiukkaset

Katso myös

• Luokka:Fyysikot
• Luokka:Suomalaiset fyysikot

Aiheesta muualla

• Sinustako fyysikko? Oulun yliopiston fysiikan laitos
• Jyväskylän yliopiston fysiikan laitos