Stephen Hawking

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stephen Hawking
Syntynyt 8. tammikuuta 1942 (ikä 67)
Yhdistynyt kuningaskunta Oxford, Yhdistynyt kuningaskunta
Asuinpaikka Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta brittiläinen
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Cambridgen yliopisto
Tutkinnot Oxfordin yliopisto
Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Dennis Sciama
Tunnetuimmat työt mustat aukot
teoreettinen kosmologia
kvanttigravitaatio
Tunnustukset Franklin-mitali (1981)
Wolfin palkinto (fysiikka, 1988)
Asturian Prinssi -palkinto (1989)
Copley-mitali (2006)

Stephen William Hawking, CBE, FRSA, FRS (s. 8. tammikuuta 1942 Oxford, Iso-Britannia) on yksi maailman johtavista teoreettisista fyysikoista. Hän työskentelee Cambridgen yliopiston Lucas-professorina eli virassa, jossa on aiemmin työskennellyt muun muassa Isaac Newton.[1] Hawking on toiminut Cambridgen yliopiston professorina vuodesta 1977 lähtien ja matematiikan professorina vuodesta 1979 lähtien.

Suuren yleisön keskuudessa Hawking on erityisesti tunnettu hänellä vuonna 1963 todetun ALS-taudin takia. Sairaus on aiheuttanut hänelle lähes täydellisen liikuntakyvyttömyyden. Hawkingille on tehty henkitorveen avanne, minkä vuoksi hän on myös menettänyt puhekykynsä. Hän viestii pyörätuoliinsa liitetyllä puhesyntetisaattorilla, jonka avulla hän voi kirjoittaa lauseita kirjain kirjaimelta puhesyntetisoijan puhuttavaksi. ALS on ollut Hawkingilla erittäin pitkään, yli 40 vuotta. Tyypillisesti potilaat menehtyvät noin 3–5 vuoden kuluttua taudin toteamisesta.lähde?

Eräät Hawkingin kosmologiaa käsittelevät teokset ovat menestyneet hyvin, ja siten hänellä on maine myös tieteen kansantajuistajana. Hawkingin vuonna 1988 julkaisema kirja Ajan lyhyt historia oli vuoden 1995 toukokuuhun mennessä ollut Sunday Times -lehden parhaiten myytyjen kirjojen luettelon kärjessä yhteensä 237 viikkoa. Tämä rikkoi aiemman 184 viikon ennätyksen, ja ennätys kirjattiin vuonna 1998 Guinnessin ennätysten kirjaan.[2]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Perhe ja syntymä

Stephen Hawkingin vanhemmat, Frank ja Isobel Hawking, asuivat ennen hänen syntymäänsä Lontoossa, jossa Hawkingin isä työskenteli omassa lääketieteellistä tutkimusta tekevässä yrityksessä. Frank Hawking oli Isobelin tapaan opiskellut Oxfordissa, missä hän oli pääosin keskittynyt lääketieteeseen ja varsinkin trooppisiin sairauksiin. Isobel Hawking tunnetaan poliittisena kansalaistoimijana,[3][2] mutta hän työskenteli ennen Frank Hawkingin tapaamista myös muun muassa verovirkailijana ja lääketieteellisen laboratorion sihteerinä. Stephen Hawkingin vanhemmista molemmat olivat lähtöisin keskiluokkaisista perheistä.[4]

Hawkingit muuttivat Oxfordiin, koska Lontoo oli toisen maailmansodan aikaan vaarallinen paikka odottavalle äidille. Oxfordissa Isobel Hawking sai esikoisensa, Stephen Hawkingin, 8. tammikuuta 1942, tasan 300 vuotta Galileo Galilein kuoleman jälkeen.[5] Frank Hawking oli jäänyt Lontooseen, jonne Isobel palasi poikansa kanssa. Perhe asui Highgatessa Pohjois-Lontoossa, jossa Stephen aloitti koulunkäynnin. Hänellä on kaksi siskoa, Mary ja Philippa, ja yksi veli, Edward.[3]

[muokkaa] Nuoruus ja varhainen opiskeluaika

Frank Hawking sai töitä Mill Hillistä, ja perhe muutti St Albansiin, jotta matkustaminen olisi helpompaa. Tällöin nuori Stephen Hawking oli kahdeksan vuoden ikäinen. Hawking kävi koulua St Albansin tyttölukiossa (pojat hyväksyttiin 10 ikävuoteen asti). Seuraavaksi Frank Hawking halusi poikansa siirtyvän Westminsterin yksityiskouluun, sillä hänen mielestään se takaisi pojalle paremman tulevaisuuden. Vanhemmilla ei kuitenkaan ollut varaa lukukausimaksuihin, joten Stephenin olisi pitänyt saada apuraha opintojaan varten. Hawking ei kuitenkaan päässyt stipendinhakukokeisiin (engl. Scholarship examination), koska oli sairaana juuri niiden aikaan. Joka tapauksessa Hawking uskoi saaneensa paremman opetuksen St Albansissa, kuin mitä olisi ehkä saanut Westminsterissä.[2]

Westminister-haaveiden kariuduttua isä päätti lähettää poikansa St Albans School -nimiseen oppilaitokseen, joka oli sisäoppilaitos perheen kotikaupungissa. Vuonna 1952 koulussa pidettiin pääsykokeet, jotka nuori Hawking läpäisi helposti. Saman vuoden syyskuussa hänet hyväksyttiin kouluun.[6]

Hawkingin luokkatoverit suhtautuivat häneen paikoin viileästi. Hän joutui myös koulukiusatuksi lievän puhevikansa takia. Toisaalta Hawkingilla oli myös samalta luokalta ystäviä, jotka hänen tapaansa menestyivät hyvin koulussa. Hawkingin keskiarvo oli vain hiukan luokkansa keskitason yläpuolella, mutta tästä huolimatta opettajat ilmeisesti pitivät häntä älykkäänä oppilaana.[7]

Poliittisten aatteiden suhteen nuori Hawking sai paljon vaikutteita jokseenkin vasemmistolaiselta äidiltään, joka myös kuului paikalliseen liberaalijärjestöön.[8] Toinen yhteiskunnallisesti Hawkingiin vaikuttanut henkilö oli St Albans Schoolissa opettanut herra Finlay. Hänen opetustapoihinsa kuului keskustella jo kolmasluokkalaistenkin kanssa yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista, kuten ydinaseriisunnasta ja syntyvyyden säännöstelystä.[9]

Koulussa Hawkingin matematiikanopettaja sai hänet kiinnostumaan matematiikasta, ja viimeiset vuodet koulussaan hän erikoistui opiskelemaan ainetta. Hänen isänsä olisi halunnut poikansa jatkavan opiskeluja Oxfordin yliopiston University Collegessa, jossa hän oli itse opiskellut aikaisemmin. Nuori Hawking halusi tulevia yliopisto-opintojaan ajatellen ottaa pääaineikseen fysiikan, matematiikan ja matematiikan jatkokurssin. Frank Hawking toivoi kuitenkin pojastaan itsensä tavoin lääkäriä ja vaati tätä ottamaan myös kemian pääaineekseen. Niinpä loppujen lopuksi Stephen Hawking valitsi pääaineikseen matematiikan, fysiikan ja kemian. Tässä vaiheessa hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä vielä päätöksiä yliopistoa ajatellen.[10]

Sisäoppilaitoksen kuudetta luokkaa käydessään Hawking pääsi ensimmäistä kertaa sanomalehteen paikallisen Herts Advertiser -julkaisun tehtyä jutun hänestä ja muutamasta muusta oman tietokoneensa rakentaneesta kuudesluokkalaisesta.[11] Tähän aikaan Englannissa oli tietokoneita pääosin vain puolustusministeriössä ja joissakin yliopistoissa.[10]

[muokkaa] Opiskeluvuodet ja sairastuminen

[muokkaa] Oxford

Oxfordin University College, Stephen Hawkingin opiskelupaikka.

Maaliskuussa 1959 Hawking meni stipendinhakukokeisiin tavoitteenaan päästä opiskelemaan Oxfordiin luonnontieteitä. Pääsykokeessa tuli suorittaa kirjallisina viisi kahden ja puolen tunnin koetta, jotka jakautuivat fysiikkaan, matematiikkaan ja yleistietoon. Osa kysymyksistä ei liittynyt mitenkään aineisiin, joiden opiskelijaksi Hawking pyrki: esimerkiksi eräässä kysymyksessä oli tehtävänä eritellä juuri valtaan nousseen Fidel Castron tulevaa merkitystä maailmalle.[12] Kirjallisten kokeiden jälkeen kukin hakija haastateltiin vielä erikseen. Kokeiden jälkeen Hawking sai kutsun uuteen haastatteluun, minkä jälkeen hänet hyväksyttiin oppilaaksi ja hänelle myönnettiin stipendi.

Hawking kävi isänsä kanssa väittelyjä ja keskusteluja tulevista opinnoistaan. Hän halusi yhä opiskella lääketieteen sijasta fysiikkaa ja matematiikkaa. Myöhemmin Hawking on kuvaillut, ettei halunnut opiskella biologiaa, koska se oli hänestä ”liian kuvailevaa, eikä pureutunut riittävän syvälle perusasioihin”.[13] Frank Hawking taas ajatteli, ettei matemaatikon koulutus avannut juuri muita uravaihtoehtoja kuin opettajan ammatin. Lopulta Stephen sai tahtonsa läpi.

Luonnontieteellisissä opinnoissaan University Collegessa hän erikoistui fysiikkaan. Fysiikan ja matematiikan tehtävät olivat helppoja Hawkingille, eikä hän viitsinyt erityisemmin ahkeroida koulumenestyksensä eteen. Tähän aikaan University Collegessa vain jotkin tilaisuudet olivat pakollisia opiskelijoille, mutta muuten he saivat käyttää ajan haluamallaan tavalla.[14] Loppuarvosana muodostui pelkästään yliopiston järjestämästä loppukokeesta. Stephen Hawking itse on sanonut Oxford-ajoistaan:

»Tuohon aikaan Oxfordin ilmapiiri ei suosinut työntekoa. Opiskelijan oletettiin olevan niin loistava, että hän saattoi menestyä ponnistelematta, tai sitten hänen oli tunnustettava rajalliset kykynsä ja tyydyttävä neljännen luokan saavutuksiin. Jos paransi tuloksiaan ahkeroimalla, leimautui tylsäksi tyypiksi, ja se oli pahinta mitä Oxfordissa saattoi tapahtua.[15]»

Hawking itse kuitenkin menestyi juurikaan ponnistelematta, vaikka osallistui ensimmäisenä vuonnaan lähes pelkästään matematiikkaa käsitteleviin opintoihin. Toisaalta silloisen fysiikanopetuksen taso ei juuri poikennut siitä, mitä Hawking oli opiskellut St Albans Schoolissa.[15] Vähäisestä vaivannäöstään huolimatta hänen onnistui muun muassa voittaa pakollinen yliopiston fysiikkakilpailu toisena Oxfordin-vuotenaan.[16] Vastapainona yliopiston aiheuttamalle ikävystymiselle ja turhan helpoille kursseille Hawking alkoi harrastaa soutua joukkueensa perämiehenä. Opiskeluaikanaan Hawking joutui hankaluuksiin virkavallan kanssa maalattuaan ystäviensä seurassa paikalliseen siltaan tekstin: ”ÄÄNESTÄ LIBERAALEJA”.[17]

Vietettyään laiskottelevaa opiskelijaelämää liki kolmen vuoden ajan Oxfordissa Hawking joutui osallistumaan ratkaisevaan loppukokeeseen. Ennen koetta Hawking tajusi opiskelleensa liian vähän, eikä välttämättä pystyisi luontaisista kyvyistään huolimatta hankkimaan siitä loistopisteitä. Kuitenkin vasta loppukoe määräisi lopullisen arvosanan kolmen vuoden opiskeluista: edeltäneillä kokeilla ja kilpailuilla ei olisi merkitystä. Laskelmiensa mukaan Hawking oli käyttänyt opiskeluunsa noin tunnin päivässä kolmen vuoden ajan, minkä hän ei uskonut riittävän loppukokeeseen. Paineita lisäsi myös se, että hänen pääsynsä Cambridgeen riippui siitä, kuinka hyvän loppuarvosanan hän saisi.[18] Loppukokeessa Hawkingin taktiikkana oli keskittyä pääosin teoreettisiin kysymyksiin, jotka eivät vaatineet kovin yksityiskohtaisia tietoja. Kokeen jälkeen selvisi, että hän oli yltänyt parhaan ja toiseksi parhaan arvosanan rajamaille. Ongelmana vain oli, että Cambridgeen vaadittiin paras mahdollinen Oxfordista saatava arvosana. Hawkingin mahdollinen tulevaisuus Cambridgessa ratkaistiin suullisessa kuulustelussa. Laiskasta ja alkoholintäytteisestä opiskelijaelämästään huolimatta Hawking onnistui kuulustelussa vakuuttamaan opettajansa älykkyydestään. Lopulta hänelle myönnettiin Cambridgeen oikeuttava arvosana.[19]

[muokkaa] Cambridge

Vuonna 1962 Hawking muutti Oxfordista Cambridgeen tutkiakseen yleistä suhteellisuusteoriaa ja kosmologiaa. Tällöin hänen tuli myös valita väitöskirjansa aiheeksi joko kvanttifysiikka tai kosmologia. Hawkingin omien sanojen mukaan hänen valintaansa vaikutti muun muassa se, että hiukkasfysiikalta puuttui kunnon teoria. ”Hiukkaset vain järjestettiin luokkiin, kuten kasvit”, kertoi Hawking myöhemmin. ”Sen sijaan kosmologiassa on selkeä lähtökohta, Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria.”[20] Siispä Hawking päätyi kosmologiaan.

Näihin aikoihin Hawkingilla alkoi esiintyä ongelmia koordinaatiossa: paikoin jopa kengännauhojen sitominen tuotti ongelmia.[20] Näitä asioita ei kuitenkaan juuri huomattu Cambridgessa. Opiskelussa ongelmana taas oli, että Hawking ei päässyt haluamansa tutkijan oppilaaksi eivätkä hänen matematiikan taitonsa enää riittäneet suhteellisuusteorian vaatimiin monimutkaisiin ja hankaliin laskutoimituksiin. Lisäksi Hawkingin opiskelu alkoi jälleen muistuttaa Oxfordin elämää. Hänen opettajansa mielestä ongelmien lähteenä oli myös se, ettei Hawking ollut löytänyt haluamaansa aihetta väitöskirjansa pohjaksi.[21]

Joululomalla kotonaan Hawking tapasi nuoren Jane Wilden, tulevan vaimonsa. He tutustuivat toisiinsa ja ystävystyivät. Joululoma toi kuitenkin Hawkingille myös huonoja uutisia, sillä kotipuolessa hänen lisääntyneet koordinaatio-ongelmansa huomattiin välittömästi. Aluksi hänen isänsä Frank Hawking, joka oli erikoistunut trooppisiin sairauksiin, epäili, että hänen poikansa oli sairastunut johonkin outoon tautiin lomallaan Lähi-idässä.[21]

Hawking oli sairaalassa kaksi viikkoa keväällä 1963. Hänellä havaittiin olevan motoneuronisairaus nimeltä amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS, myös Lou Gehrigin sairaus). Hawkingin tila heikentyi nopeasti, ja lääkärit ennustivat, ettei hän eläisi tarpeeksi kauan valmistuakseen tohtoriksi. Hänelle luvattiin elinaikaa enää kaksi vuotta.[22] Lehdistön piirissä myöhemmin liikkuneiden tietojen mukaan Hawking olisi tulokset saatuaan eristäytynyt huoneeseensa ja alkanut juoda. Hawking on kuitenkin itse kiistänyt kirjoitukset ankarasta juopottelusta liioitteluna.[22] Joka tapauksessa Hawking masentui syvästi. Hän on kuitenkin kertonut, että nähtyään samassa sairaalassa kuolemaa tekevän leukemiapotilaan hän ymmärsi, että joillain muilla meni vielä häntäkin huonommin.[22]

Olotilan vakautuessa Hawking alkoi taas työstää väitöstyötään ohjaajansa Dennis Sciaman ohjaamana. Hawkingin isä oli pyytänyt Sciamalta, että Hawking voisi väitellä tohtoriksi nopeammin kuin asetetussa kolmessa vuodessa, mutta yliopiston säännöt kielsivät tämän. Hawking ei omien sanojensa mukaan nähnyt syytä nähdä vaivaa tohtorintutkinnon eteen. Jane Wilde sai hänet kuitenkin piristymään masennuksensa jälkeen.[23]

Hawkingin sairaus eteni nopeasti, ja pian hän alkoi tarvita kävelykeppiä pystyäkseen liikkumaan. Hawking pystyi kaikesta huolimatta vakiinnuttamaan itselleen maineen lupaavana tulevaisuuden fyysikkona. Hän sai kosmologipiireissä huomiota osoittaessaan matemaattisesti, että maailmankuulun tutkijan Fred Hoylen uusin teoria oli väärässä. Hawking ja Hoyle kävivät aiheesta väittelyjä, joiden lopputuloksena Hawkingin kanta osoittautui oikeaksi ja teoria todistettiin vääräksi.[24] Sairaus jatkoi kuitenkin leviämistään, ja pian Hawkingin puheesta oli hankala saada selvää. Samalla hän kuitenkin lisäsi työskentelemistä, ja väitöskirja eteni nopeammin. Hawking myös kihlautui Jane Wilden kanssa ja meni tämän kanssa naimisiin vuonna 1965.

Hawking sai uutta puhtia väitöskirjansa tekoon kuultuaan Lontoossa pidetyillä luennoilla mustista aukoista ja niiden mahdollisesti sisältämistä singulariteeteista. Tämän jälkeen Hawking alkoi kehitellä aiheeseen liittyvää omaa teoriaansa, jonka hän otti mukaan väitöskirjaansa. Hawking väitteli tohtoriksi vuonna 1966 ja sai pian tämän jälkeen stipendin, jonka turvin hän sai työpaikan Gonville and Caius Collegesta, Cambridgen yliopistosta. Aluksi hän työskenteli tutkijana, mutta myöhemmin hänestä tuli collegen professori.

[muokkaa] Aikuisikä

Stephen Hawking painottomassa tilassa.

Hawking liittyi Institute of Astronomyn henkilökuntaan vuonna 1968. Oltuaan viisi vuotta virassa hän siirtyi Cambridgen yliopiston sovelletun matematiikan ja teoreettisen fysiikan laitokseen. Hawkingista tuli Cambridgen yliopiston gravitaatiofysiikan professori vuonna 1977, ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai Lucas-professuurin. Vuosina 1965–1970 Hawking tutki singulariteettia yleisen suhteellisuusteorian avulla ja laati tämän tuloksena uudenlaisen matemaattisen mallin, jonka avulla singulariteetteja voidaan tutkia. Hawking teki lukuisia tutkimuksia Roger Penrosen kanssa, joka oli tuohon aikaan Lontoossa Birkbeck Collegessa. Vuodesta 1970 eteenpäin Hawking alkoi soveltaa keksintöjään mustiin aukkoihin.

Samaan aikaan Hawkingin sairaus paheni entisestään, ja hän joutui vaihtamaan kävelykeppinsä kainalosauvoihin. Myös hänen puheensa muuttui entistä epäselvemmäksi. Cambridgessa Hawking alkoi saavuttaa mainetta tutkijana, ja joissain piireissä hänestä puhuttiin jo ”uutena Einsteinina”.[25] Hawking sai myös lapsen vaimonsa Janen kanssa, mutta koska Hawking itse ei voinut sairautensa takia osallistua kotitöihin, jäivät ne kokonaisuudessaan hänen vaimonsa hoidettavaksi. Hänen vaimonsa onkin kuvaillut myöhemmin ensimmäisiä avioliittovuosia:

»Avioliittoon mennessäni tiesin, että luopuisin omasta urastani. Meidän perheessämme voitiin luoda vain yksi ura, ja se oli Stephenin. Silti nuo ensimmäiset vuodet olivat vaikeita ja turhauttavia. Tunsin olevani pelkkä orjuutettu piika samalla kun Stephen sai kaikki häikäisevät palkinnot.[26]»

Hawkingin tutkimukset mustista aukoista johtivat merkittävään löytöön vuonna 1970. Käyttämällä kvanttiteoriaa ja yleistä suhteellisuusteoriaa mustien aukkojen ominaisuuksien tutkimiseen Hawking pystyi osoittamaan, että mustat aukot tuottavat säteilyä. Tätä säteilyä kutsutaan nykyään Hawkingin säteilyksi.

Hawking ja hänen ensimmäinen vaimonsa, Jane Wilde, silloinen Hawking, erosivat vuonna 1991. Eron syynä olivat Hawkingin saama kuuluisuus sekä Hawkingin sairauden vaikeutuminen. Suhteeseen oli tätä ennen syntynyt kolme lasta. Neljä vuotta eron jälkeen Hawking meni naimisiin hoitajansa Elaine Masonin kanssa. Masonin ensimmäinen aviomies, David Mason, oli suunnitellut ensimmäisen version Hawkingin puhesyntetisaattorista. Lokakuussa vuonna 2006 Hawking haki eroa 11 vuotta kestäneestä avioliitosta.[27]

Syntymäpäivänään 8. tammikuuta 2007 Hawking ilmoitti menevänsä vuoden 2007 aikana painottomuuslennolle harjoitellakseen vuonna 2009 järjestettävää avaruuslentoa varten. Lento suoritetaan Virgin Galactic -yhtiön aluksella. Miljardööri Richard Branson on luvannut maksaa kaikki lennon kustannukset.[28]

[muokkaa] Tutkimustyö

Hawkingin keskeisimpiä tutkimusaloja ovat kosmologia, kvanttigravitaatio ja säieteoria. Hänen tärkeimmät työnsä käsittelevät mustien aukkojen ja termodynamiikan välistä suhdetta.

[muokkaa] Mustat aukot ja singulariteetit

Taiteilijan näkemys mustasta aukosta. Juuri mustia aukkoja käsittelevillä tutkimuksillaan Hawking nousi maailmanmaineeseen, ja hänen mukaansa on nimetty Hawkingin säteilyksi kutsuttu ilmiö.

Hawkingin uran alkuvuosina tiedepiireissä vallitsi epäselvyys mustien aukkojen suhteen. Mustien aukkojen olemassaolon teoreettinen mahdollisuus oli jo tiedossa, mutta useimmat tieteilijät eivät pitäneet niitä todella olemassaolevina.[29] Mustien aukkojen singulariteettien ääretöntä massaa ei vielä pidetty yleisesti ongelmana. 1960-luvulla taas kosmologipiireissä puhuttiin, että itse kaikkeus voisi käyttäytyä käänteisen mustan aukon tavoin.[30]

Vuonna 1971 Hawking ja Sir Roger Penrose osoittivat, että kaikkeuden on täytynyt olla jossain vaiheessa singulariteetti, mikäli yleinen suhteellisuusteoria pätee. Tällaista näkemystä tähtitieteilijät olivat vastustaneet vielä 1940- ja 1950-luvuilla,[31] eli ennen kuin varsinainen alkuräjähdysteoria oli saanut yleistä kannatusta. Myöhemmin Hawking on pyrkinyt kumoamaan oman teoriansa (muun muassa kirjassaan Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa) käyttämällä imaginaariaikaa: singulariteetti muuttuu samankaltaiseksi pisteeksi kuin mikä hyvänsä muu piste aika-avaruudessa, ja näin voidaan päästä osin eroon ongelmista, joita singulariteetti aiheuttaisi maailmankaikkeuden alussa.

Hawking kiinnostui mustista aukoista erityisesti tajutessaan, että hänen ja Penrosen laskentamenetelmiä olisi mahdollista soveltaa niihin. Samaan aikaan Hawkingin kanssa mustien aukkojen olemusta pohti myös Yhdysvalloissa toimiva Jakob Bekenstein, jonka kanssa Hawking joutui riitoihin. Kiista koski sitä, kuinka termodynamiikkaa tulisi soveltaa mustiin aukkoihin: Hawking käytti termodynamiikkaa pelkkänä ajattelumallinaan, kun taas Bekenstein sovelsi sitä suoraan mustiin aukkoihin.

Hawkingin mustia aukkoja koskeva työ mutkistui huomattavasti, sillä pitkälle edenneen sairautensa takia hän ei voinut enää käyttää kynää ja paperia laskelmissaan. Hawking joutuikin tekemään monimutkaiset laskelmat päässään.[32] Monet työtovereista ovatkin kuvanneet hänellä olevan erittäin hyvä muisti. Esimerkiksi erään kertoman mukaan Hawking saattoi muistaa jo vuosia sitten lukemassaan kirjassa olevan pienen virheen sekä kyseisen sivunumeron.[33]

Mustia aukkoja koskevissa tutkimuksissaan Hawking päätti lähestyä ongelmia uudella tavalla. Hän yritti yhdistää laskuissaan sekä kvanttifysiikkaa että suhteellisuusteoriaa.[34] Tätä vaativaa tehtävää hankaloitti Hawkingin kyvyttömyys käyttää apuvälineitä laskuissaan. Vuonna 1974 Hawking laski, että mustat aukot lähettävät ainetta ympäristöönsä, mikä vie aukoilta energiaa niin paljon, että ne saattavat lakata olemasta. Tulos oli mullistava, ja Hawking piti sitä itsekin aluksi pähkähulluna.[34] Tämä Hawkingin teoreettisesti laskema niin sanottu Hawkingin säteily on sitä voimakkaampaa, mitä pienempi aukon massa on. Lopulta mustan aukon massa lähenee nollaa, Hawkingin säteily voimistuu entisestään, ja aukko näyttää räjähtävän. Ajatus oli uusi, ja se herätti nopeasti julkistamisensa jälkeen vastustusta. Teoria nousi nopeasti puheenaiheeksi ympäri maailmaa fyysikoiden keskuudessa.

Hawkingin säteily voidaan selittää virtuaalihiukkasten avulla. Nämä virtuaalihiukkaset ovat hiukkasia, joita on kvanttiteorian mukaan kaikkialla. Ne ovat hiukkas-antihiukkas-pareja, jotka kumoavat toistensa vaikutuksen heti syntymänsä jälkeen, mikä johtaa molempien hiukkasten tuhoutumiseen. Virtuaalihiukkasten joutuessa mustan aukon läheisyyteen, toinen virtuaalihiukkaspareista saattaa pudota mustaan aukkoon, jolloin hiukkasparin toinen osapuoli jää yksin. Jäljelle jäänyt hiukkanen saattaa päätyä myös mustaan aukkoon, tai liikkua pois sen läheisyydestä.

Virtuaalihiukkasparin käyttäytymistä mustan aukon läheisyydessä voidaan tarkastella myös toiselta suunnalta. Mikäli mustaan aukkoon putoaa antihiukkanen, sitä voidaan pitää mustan aukon vaikutuskentästä poistuvana tavallisena hiukkasena, mikä on selitettävissä antihiukkasen erikoispiirteiden avulla.[35] Kun loogisesti katsoen ”väärin” kulkeva hiukkanen saavuttaa pisteen, jossa virtuaalihiukkanen vaikuttaa syntyneen, painovoimakenttä laittaa sen kulkemaan ajassa eteenpäin, jolloin se poistuu tavallisena hiukkasena mustan aukon läheisyydestä.[35] Näin aikamatkustus toteutuu äärimmäisen pienessä mittakaavassa.

[muokkaa] Kvanttiteorian soveltaminen alkuräjähdykseen

Hawkingin tutkimukset mustien aukkojen parissa olivat olleet uraauurtavia myös siksi, että ne olivat pystyneet yhdistelemään suhteellisuusteoriaa ja kvanttiteoriaa. Esimerkiksi pelkästään yleisen suhteellisuusteorian mukaan mustan aukon pinta-ala ei voisi pienentyä, toisin kuin mitä Hawkingin laskelmat osoittivat. Yhdisteltyään kahta tieteen perusteoriaa Hawking alkoi tutkia kvanttiteorian soveltamista myös maailmankaikkeuden alkuun.

Kvanttiteorian ja suhteellisuusteorian yhdistäminen on ollut yksi nykyaikaisen tieteen suurimmista haasteista. Hawking ei kuitenkaan lähtenyt yrittämään teorioiden yhdistämistä, vaan tyytyi joidenkin osa-alueiden käsittelyyn. 1980-luvun alussa hän päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan ajalla ei mahdollisesti ole alkua.[36]

[muokkaa] Braanit

Planeetat kiertävät haamubraanista heijastuvaa painovoimaa.

Hawking on tutkimuksissaan ottanut kantaa myös braaneihin. Esimerkiksi kirjassaan Hawking 2003 hän on omistanut braaneille oman luvun.

Braani (tunnetaan myös nimellä p-braani) on teoreettisessa fysiikassa käytetty teoria, jonka mukaan maailmankaikkeutemme olisi yhden braanin pinnalla ja braaneja voisi olla useita. Teorian avulla on voitu laajentaa säieteoriaa ja M-teoriaa. Braanit keksi Paul Townsend Cambridgen teoreettisen matematiikan ja -fysiikan laitokselta.[37]

Braaneissa merkintä p tarkoittaa ulottuvuuksia. 0-braani olisi siis nollaulotteinen braani, 1-braani säie, 2-braani pinta eli membraani, 3-braani avaruus ja 4-braani aika-avaruus. Tunnettu maailmankaikkeutemme on M-teoriassa yleisesti 10-braani tai 11-braani,[38] vaikkakin neljästä perusulottuvuudesta (korkeus, leveys, syvyys ja aika) eriävät ulottuvuudet ovat käpertyneet hyvin pieniksi, mahdollisesti äärettömiksi toruksiksi.

Pääsääntöisesti kaikki voimat käyttäytyvät braanissa aivan kuten tavanomaisessa, neliulotteisessa maailmassa. Poikkeuksen tähän tekee painovoima, jonka vaikutus voi ulottua myös lisäulottuvuuksiin ja sitä kautta toisiin braaneihin. Tämän tiedon avulla on voitu selittää pimeän aineen olemassaolo siten, että pimeä aine olisikin todellisuudessa viereisen haamubraanin kappaleen painovoima joka ulottuisi lisäulottuvuuksiin.[39]

Braaneihin liittyen Hawking on muun muassa käsitellyt ajatusmallia, jossa braania voitaisiin kuvata kuplana ja sen sisältämää tilaa viidentenä ulottuvuutena. Tässä mallissa braanin pinnalla oleva ulottuvuus voidaan kokea laajenevaksi samalla kun itse kupla pullistuu ilmapallon tavoin.[40] Hawking on myös pohtinut kysymystä siitä, että ovatko ihmiset ainoastaan braanille lankeavia varjoja, ja että todelliset tapahtumat olisivatkin kuvatun ”kuplan” sisällä.[41] Kysymykseen siitä, mitä braanien ulkopuolella mahdollisesti olisi, Hawking esittää kirjassaan Hawking 2003 kolme mahdollisuutta. Ensimmäisen mukaan ulkopuolella ei ole mitään, eikä edes tyhjää avaruutta. Toisen mahdollisuuden mukaan braani liittyy toiseen braaniin, mutta matemaattisesti asia on sama kuin tyhjä ulkopuoli.[42] Kolmannen mallin mukaan braani itse on avaruudessa, joka poikkeaa ”kuplan” sisäosasta. Siten myös useampien braanien määrä on mahdollinen, samoin kuin braanien väliset törmäyksetkin – onkin esitetty, että alkuräjähdys voisi johtua juuri tällaisesta törmäyksestä.[42]

[muokkaa] Aikamatkustus

Pääartikkeli: Aikamatkustus

Hawking on myös jonkin verran käsitellyt ja ottanut kantaa aikamatkailuun ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin. Aihetta hän on käsitellyt sekä kirjassaan Ajan lyhyt historia että Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, jossa hän toteaa: ”Fyysikoista vain me muutamat höyrypäät olemme uskaltautuneet ryhtyä näin arveluttavaan puuhaan [aikamatkustuksen käsittelyyn].”[43]

Hawking on kuitenkin yksi monista aikamatkustukseen kriittisesti suhtautuvista tutkijoista. Teoksissaan Hawking ei kuitenkaan suoraan kiellä aikamatkustuksen mahdollisuutta, mutta pitää sitä hyvin epätodennäköisenä. Hänen laskujensa mukaan todennäköisyys sille, että ihminen pystyy matkaamaan menneisyyteen ja murhaamaan isoisänsä, olisi yhden suhde kymmenen potenssiin miljoona triljoonaa triljoonaa triljoonaa.[44]

[muokkaa] Hawking tietokirjailijana

Hawking tunnetaan myös tieteen yleistajuistajana, erityisesti maineikkaista tietokirjoistaan. Näistä on suomennettu Ajan lyhyt historia (1988), Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa (2001), Leonard Mlodinowin kanssa kirjoitettu Ajan lyhyempi historia (2005) sekä tytär Lucy Hawkingin kanssa kirjoitettu nuortenkirja Avain maailmankaikkeuteen (2007). Suomentamatta on vuonna 1993 ilmestynyt kirjoituskokoelma Black Holes and Baby Universes and Other Essays. Hawkingin kirjoittamia oppikirjoja ovat George Ellisin kanssa työstetty The Large Scale Structure of Spacetime (1973) sekä Werner Israelin kanssa tehdyt General Relativity: An Einsteinian Centenary Survey (1979) ja 300 Years of Gravity (1987).[45]

Varsinkin Ajan lyhyt historia on noussut suureen suosioon. Se on saatavilla neljälläkymmenellä eri kielellä, joiden kokonaispainos ylittää yhdeksän miljoonaa kappaletta.[46] Uudistetun painoksen alkusanoissa Hawking kirjoittaakin, että maailmassa on yksi Ajan lyhyt historia -kirja jokaista 750 ihmistä varten.[46]

Toinen Hawkingin suomennettu teos, Hawking 2003 keskittyy kertomaan tieteen uusista suuntauksista ja linjoista Ajan lyhyen historian jälkeen. Kirjassa Hawking käsittelee nykyaikaisia maailmankaikkeuden luonnetta hahmottavia teorioita, kuten supersäikeitä, braaneja, kvanttifysiikkaa ja M-teoriaa.

[muokkaa] Hawkingin näkemykset ihmiskunnan tulevaisuudesta

Hawking Ranskan kansalliskirjastossa pitämässään lehdistötilaisuudessa 2006.

»Parin vuosikymmenen kuluttua kaupasta voi saada tuhannella dollarilla tietokoneen, joka vastaa monipuolisuudessaan ihmisen aivoja. Rinnakkaiset suorittimet käsittelevät tietoja aivojen tapaan ja saavat tietokoneen toimimaan kuin sillä olisi älyä ja tietoisuutta.»
(Stephen Hawking vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaan Hawking 2003.)

Stephen Hawking on myös käsitellyt ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Kirjassaan Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa hän on omistanut kokonaisen luvun ihmiskunnan tulevaisuuden pohdiskeluun.

Luvun alussa Hawking toteaa muun muassa, että jos kasvu väkiluvun ja sähkönkulutuksen suhteen jatkuisi nykyvauhdilla, ”vuonna 2600 ihmiset seisoisivat maapallolla kylki kyljessä ja tuotettu sähköteho saisi koko planeetan hehkumaan punaisena”.[47] Siispä Hawking toteaa, ettei kasvu voi jatkua loputtomiin, ja antaa yhdeksi vaihtoehdoksi koko ihmiskunnan tuhoavan ydinsodan. Toisaalta hän myös huomauttaa:

»Olen kuitenkin optimisti enkä usko, että ihmiskunta potkaisee tyhjää juuri kun se on päässyt niin pitkälle, että kaikki alkaa käydä todella mielenkiintoiseksi.»

Ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiessaan Hawking on käsitellyt geenimanipulaatiota ja sen soveltamista ihmisiin. Hawking ei pidä ihmisen geenimuuntelua hyvänä asiana.[48] Joka tapauksessa hän kuitenkin arvelee, että melko varmasti jossakin vaiheessa myös ihmisten geeneihin kajotaan keinotekoisesti. ”Vain koko maapallon kattava täydellinen diktatuuri voisi estää sen”, kirjoittaa Hawking Hawking 2003 -kirjassaan.[48] Kirjassaan hän ottaa puheeksi myös tietokoneiden lisääntyvän tehon ja toteaa, että tietokoneille on mahdollista kehittää keinotekoisesti ihmisenkaltaista älykkyyttä.[49] Tästä Hawking jatkaa päättelemällä, että älykkäät tietokoneet pystyisivät myös suunnittelemaan vielä älykkäämpiä koneita. Ihmisten älykkyyden kehittymisestä Hawking taas toteaa, että pään koko synnytyksessä muodostaa rajan aivojen kehitykselle, mutta kasvattamalla sikiöitä laboratorioissa tämä ongelma voitaisiin kiertää.[50]

Ihmiskunnan kehittymisen lisäksi Hawking on eri otteissa käsitellyt tähtienvälistä matkustamista ja uusille planeetoille siirtymistä. Nasan 50-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Hawking esitti näkemyksen, jonka mukaan 0,25 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta tulisi suunnata Maan ulkopuolisten asuttamismahdollisuuksien kartoitukseen. Miehitetylle Mars-lennolle hän esittää toteuttamisajaksi viimeistään 2025. Pidemmän aikavälin tavoitteeksi hän haluaisi asettaa Aurinkokunnan ulkopuolelle suuntautuvan miehitetyn lennon 200–500 vuoden sisällä.[51]

Hawking on käsitellyt kysymystä siitä, että jos älykästä elämää on kehittynyt muualla maailmankaikkeudessa, miksi esimerkiksi maapallolla ei ole jo vierailtu. Toisen hänen selityksensä mukaan mahdollinen älykkäämpi sivilisaatio ei juuri piittaisi itseään vähemmän älykkäästä ihmiskunnasta, samaan tapaan kuin ihmiset eivät juuri huomaa jaloissaan pyöriviä hyönteisiä ja matoja.[52] Asiallisempana selityksenä Hawking pitää sitä, ettei muille planeetoille liene kehittynyt älyllistä elämää. Hawking on huomauttanut, ettei evoluutio välttämättä johda väistämättömästi älyn syntymiseen, ja ettei älykkyys loppujen lopuksi anna eloonjäämiskamppailussa kovin suurta etulyöntiasemaa. Kirjassa Hawking 2003 Hawking toteaakin: ” – – älystä ei kenties ole ratkaisevaa etua eliölajien välisessä olemassaolokamppailussa. Bakteereilla menee hyvin ilman älyäkin, ja ne jäävät jäljelle, kun tämä niin kutsuttu älykäs laji on tuhonnut itsensä ydinpommeilla. Voimme siis löytää galakseista alkeellista elämää, mutta tuskin itsemme kaltaisia olentoja.”[52]

[muokkaa] Hawkingin näkemykset uskonnosta

Hawkingin St Albans Schoolin aikaisten nuoruudenystävien tiedetään eräässä vaiheessa kiinnostuneen suuresti kristinuskosta ja myöhemmin okkultismista.[53] Hawkingin ei kuitenkaan tiedetä jakaneen ystäviensä näkemyksiä, ja myöhemmin hänen on kuvattu tarkkailleen uskoon ja Jumalaan liittyviä keskusteluja ”älyllisistä korkeuksista”. Tosin St Albans Schoolin kolmannella luokalla koulu palkitsi Hawkingin teologiassa.[53] Kristinuskoa enemmän Hawkingia kiinnosti ystäväpiirissään uskonnollisen suuntauksen jälkeen jalansijaa saanut okkultismi. Pääosin tämä johtui siitä, että kokeiden mahdollisuus oli uskontoa suurempi.[53]

Hawkingin ei tiedetä osoittaneen uskonnollista ajattelua myöskään silloin, kun hänen ALS-tautinsa todettiin. Elämäkerrassa White & Gribbin 1992 Michael White ja John Gribbin kuvaavat tätä vaihetta kirjoittaen:

»Oli luonnollista, ettei hänen mielestään elämällä ollut enää tarkoitusta. Mitäpä millään oli väliä, jos hän kuitenkin kuolisi muutaman vuoden kuluttua? Hawking ei ollut koskaan tuntenut vetoa uskontoon eikä hän uskonut kuolemanjälkeiseen elämään, joten sieltäkään ei löytynyt tukea. Hän eläisi aikansa ja kuolisi pois. Siinä kaikki.[54]»

Aikuisiällä Hawkingia on kuvattu sanoen, ettei hän ole varsinainen ateisti, vaan hän ei välttämättä vain pysty sovittamaan Jumalaa todellisuuskäsitykseensä.[55] Hawkingin ensimmäinen vaimo Jane oli saanut kristillisen kasvatuksen, minkä johdosta avioparin uskonnolliset näkemykset poikkesivat suuresti toisistaan.

Jane Hawking on kuvannut, että ALS-tauti ja siitä seurannut halvautuminen ”on vaikuttanut hänen [Stephen Hawkingin] maailmankuvaansa niin paljon, ettei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää hänen näkemystään Jumalasta tai hänen suhdettaan Jumalaan”.[55] Hawking on itse taas todennut, että ”maailmankaikkeuden alkua tutkiessani liikun uskonnon ja luonnontieteen rajamailla, mutta yritän pysytellä luonnontieteiden puolella rajaa. Mahdollisesti Jumala toimii tavalla, jota ei voi kuvata luonnonlakien avulla. Siinä tapauksessa kyse on vain itse kunkin henkilökohtaisesta uskosta.”[55]

Yksi uskontoon ja tieteeseen liittyvä ajatus, josta Hawking aikanaan riiteli vaimonsa Janen kanssa oli Hawkingin suosima niin sanottu ”reunattomuusmalli”, jossa maailmankaikkeus on Hawkingin sanojen mukaan ”yksinkertaisesti vain olemassa”, eikä siten vaatisi syntyhetkeä tai erillistä luomista.[55] Esimerkiksi kristityksi kääntynyt tutkija Don Page, eräs Hawkingin ystävistä, on kuitenkin sanonut, ettei ”reunattomuusmalli” sulje Jumalan olemassaolon mahdollisuutta ulkopuolelleen.[55]

[muokkaa] Hawkingin vedonlyönnit

Hawking tunnetaan varsinkin tutkijapiirien ulkopuolella myös useista vedonlyönneistään. Tunnetuimmat vedonlyönnit käsittelevät mustia aukkoja, ja osapuolina niissä ovat pääosin Hawking itse, sekä Kip Thorne ja John Preskill.

Yksi tunnetuimmista Hawkingin vedoista oli vuonna 1975 Kip Thornen kanssa lyöty veto Cygnus X-1 -kohteen luonteesta. Hawking löi vetoa sen puolesta, ettei Cygnus X-1 olisi musta aukko.[56] Hän kuvaili jälkeenpäin vetoaan sanoen, että kyseessä oli ”eräänlainen vakuutus”.[57] Mikäli mustia aukkoja ei olisi olemassa, voittaisi Hawking vetonsa. Tosin tällöin hänen tutkimuksensa mustien aukkojen parissa olisivat olleet täysin turhia. Sen sijaan Cygnus X-1:n varmistuminen mustaksi aukoksi todistaisi niiden olemassaolon, jolloin hän antaisi asian johdosta mieluusti lahjan Thornelle.[57] Vuonna 1990 Hawking tunnusti hävinneensä vedon[58] ja tilasi korvauksena Thornelle Penthouse-lehden vuoden ajaksi.

Toinen tunnettu veto lyötiin Hawkingin, Thornen ja Preskillin välillä. Aiheena oli informaation mahdollinen katoaminen mustaan aukkoon.[59] Tässä vedossa Thorne ja Hawking asettuivat samalle kannalle Preskillia vastaan. 2004 Hawking tunnusti hävinneensä vedon, vaikkakaan Thorne ei yhtynyt häneen, eikä vedon lopputulosta voida vielä katsoa tieteellisesti vahvistetuksi.

Hawking löi vetoa Thornen ja Preskillin kanssa myös siitä, että kosminen sensuuri eli se, ettei singulariteetteja voi nähdä, pätee aina.[60][61] Hawking hävisi vedon, sillä tutkijat löysivät matemaattisia ratkaisuja, joiden mukaan tietynlainen singulariteetti olisi mahdollista nähdä hyvin kaukaa.

[muokkaa] Stephen Hawking populaarikulttuurissa

Hawking on tunnettu julkisuuden hahmo, jota kohtaan tiedotusvälineet osoittavat kiinnostusta. Tieteellisen työn lisäksi myös hänen yksityiselämänsä on ollut viestimien uutisaiheena. Hänen tiedetään kuitenkin suhtautuvan yksityiselämänsä käsittelyyn kielteisesti. Hawking haluaa olla tunnettu ensisijaisesti tutkijana ja tietokirjailijana.[62]

Viihteessä Stephen Hawkingin hahmo on esiintynyt muun muassa Simpsoneissa, Futuramassa,[63] Disaster-elokuvassa, Dilbert-sarjakuvassa sekä Star Trekissä holokannen pokerivastustajana.[64] Elokuvateollisuuden puolella Hawking on ollut myös käsikirjoittamassa vuonna 2008 julkaistavaa Beyond the Horizon -elokuvaa.[65] Hawking myös esittää itseään samassa elokuvassa.[65]

[muokkaa] Huomionosoitukset

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Suomennetut teokset

  • Hawking, Stephen W.: Ajan lyhyt historia. (The illustrated A brief history of time, 1996.) Tarkistettu ja täydennetty, kuvitettu laitos. Suomentanut Risto Varteva. 5. painos 2005. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-19440-9.
  • Hawking, Stephen W. & Mlodinow, Leonard: Ajan lyhyempi historia. (A briefer history of time, 2005.) Suomentanut Arja Hokkanen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33523-9.
  • Hawking, Stephen W. & Hawking, Lucy & Galfard, Christophe: Avain maailmankaikkeuteen. (George’s secret key to the universe, 2007.) Kuvittanut Garry Parsons. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33819-3.

[muokkaa] Suomentamattomia teoksia

  • Hawking, Stephen W.: Black holes and baby universes and other essays. London & New York: Bantam Books, 1993. ISBN 0-553-09523-4.
  • Hawking, Stephen W. (toim.): On the shoulders of giants: The great works of physics and astronomy. Edited, with commentary, by Stephen Hawking. London & Philadelphia: Running Press, 2002. ISBN 0-7624-1348-4.

[muokkaa] Lähteet

  • Hawking, Stephen W.: Ajan lyhyt historia. (The illustrated A brief history of time, 1996.) Tarkistettu ja täydennetty, kuvitettu laitos. Suom. Risto Varteva. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-19440-9.
  • White, Michael & Gribbin, John: Stephen Hawking: Tiedemiehen elämä. (Stephen Hawking: A life in science, 1993). Suom. Risto Varteva. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18117-X.

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ University of Cambridge – Permanent Staff Cambridgen yliopisto. Viitattu 15.11.2006. (englanniksi)
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 J. O'Connor & E. F. Robertson: Stephen William Hawking School of Mathematical and Computational Sciences University of St Andrews. Viitattu 10.8.2007. (englanniksi)
  3. ↑ 3,0 3,1 Stephen Hawking NNDB. Viitattu 10.8.2007. (englanniksi)
  4. ↑ White & Gribbin 1992, s. 15.
  5. ↑ TV1: Prisma: Hawkingin paradoksi, 25.11., klo. 14:10.
  6. ↑ White & Gribbin 1992, s. 17
  7. ↑ White & Gribbin 1992, s. 18.
  8. ↑ White & Gribbin 1992, s. 22.
  9. ↑ White & Gribbin 1992, s. 19.
  10. ↑ 10,0 10,1 White & Gribbin 1992, s. 26.
  11. ↑ White & Gribbin 1992, s. 27.
  12. ↑ White & Gribbin 1992, s. 45.
  13. ↑ White & Gribbin 1992, s. 45.
  14. ↑ White & Gribbin 1992, s. 49.
  15. ↑ 15,0 15,1 White & Gribbin 1992, s. 50.
  16. ↑ White & Gribbin 1992, s. 52.
  17. ↑ White & Gribbin 1992, s. 54.
  18. ↑ White & Gribbin 1992, s. 55.
  19. ↑ White & Gribbin 1992, s. 56.
  20. ↑ 20,0 20,1 White & Gribbin 1992, s. 58.
  21. ↑ 21,0 21,1 White & Gribbin 1992, s. 59.
  22. ↑ 22,0 22,1 22,2 White & Gribbin 1992, s. 61–62.
  23. ↑ White & Gribbin 1992, s. 63.
  24. ↑ White & Gribbin 1992, s. 66–67.
  25. ↑ White & Gribbin 1992, s. 91.
  26. ↑ White & Gribbin 1992, s. 92.
  27. ↑ David Sapsted: Hawking and second wife agree to divorce 21.10.2006. Telegraph.co.uk. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
  28. ↑ Roger Highfield: Stephen Hawking plans to see space Telegraph.co.uk. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
  29. ↑ White & Gribbin 1992, s. 75.
  30. ↑ White & Gribbin 1992, s. 76.
  31. ↑ White & Gribbin 1992, s. 77.
  32. ↑ White & Gribbin 1992, s. 114.
  33. ↑ White & Gribbin 1992, s. 114.
  34. ↑ 34,0 34,1 White & Gribbin 1992, s. 118.
  35. ↑ 35,0 35,1 Ajan lyhyt historia s. 209–210.
  36. ↑ White & Gribbin 1992, s. 159.
  37. ↑ Hawking 2003, s. 55.
  38. ↑ Hawking 2003, s. 178.
  39. ↑ Hawking 2003, s. 185.
  40. ↑ Hawking 2003, s. 195.
  41. ↑ Hawking 2003, s. 197–198.
  42. ↑ 42,0 42,1 Hawking 2003, s. 199.
  43. ↑ Hawking 2003, s. 135.
  44. ↑ Hawking 2003, s. 153.
  45. ↑ Ajan lyhyt historia, tarkistetun ja täydennetyn sekä kuvitetun laitoksen sisäkansiteksti.
  46. ↑ 46,0 46,1 Ajan lyhyt historia, tarkistetun ja täydennetyn sekä kuvitetun laitoksen sisäkansiteksti sekä Hawkingin alkusanat.
  47. ↑ Hawking 2003, s. 159.
  48. ↑ 48,0 48,1 Hawking 2003, s. 165
  49. ↑ Hawking 2003, s. 167.
  50. ↑ Hawking 2003, s. 168.
  51. ↑ http://www.tekniikkatalous.fi/tk/avaruus/article78022.ece
  52. ↑ 52,0 52,1 Hawking 2003, s. 171.
  53. ↑ 53,0 53,1 53,2 White & Gribbin 1992, s. 22–23.
  54. ↑ White & Gribbin 1992, s. 62.
  55. ↑ 55,0 55,1 55,2 55,3 55,4 White & Gribbin 1992, s. 150–156.
  56. ↑ Voittaessaan vedon Hawking saisi Private Eye -lehden neljä vuosikertaa. Viite: Ajan lyhyt historia s. 124.
  57. ↑ 57,0 57,1 White & Gribbin 1992, s. 127.
  58. ↑ ”Vaikka tietomme Cygnus X-1:n luonteesta eivät ole vuoden 1975 jälkeen paljonkaan tarkentuneet, mahdollisista muista mustista aukoista on saatu uskottavia viitteitä niin runsaasti, että olen myöntänyt hävinneeni vedon.” Viite: Ajan lyhyt historia s. 124.
  59. ↑ Esko Keski-Vakkuri: Esitelmä mustista aukoista (Kirkkonummen Komeetan esitelmä mustista aukoista) Viitattu 24.3.2008.
  60. ↑ Penrose: ”Jumala kammoksuu alastonta singulariteettia”. Hawking selittää Penrosen tarkoittavan tällä, että ”painovoimaluhistumisen aiheuttamia singulariteetteja voi esiintyä vain mustien aukkojen tapaisissa paikoissa, jotka ovat katseilta säädyllisesti piilossa tapahtumahorisontin takana.” Viite: Ajan lyhyt historia s. 114.
  61. ↑ Hawking: ”[heikko kosminen sensuuri] estää mustan aukon ulkopuolista havaitsijaa näkemästä, mitä singulariteetin aiheuttamasta ennustettavuuden katoamisesta seuraa, mutta se ei sensuroi mitään mustaan aukkoon putoavalta onnettomalta astronautilta.”
    ”Kosmisen sensuurin vahva muoto väittää, että singulariteetti on joko pelkästään tulevaisuudessa (kuten painovoimaluhistumisen singulariteetit) tai pelkästään menneisyydessä (kuten alkuräjähdyksen singulariteetti).” Viite: Ajan lyhyt historia s. 114-115.
  62. ↑ White & Gribbin 1992, s. 8.
  63. ↑ Basile, Nancy: Stephen Hawking on ”The Simpsons” about.com. Viitattu 26.2.2007. (englanniksi)
  64. ↑ Stephen Hawking: Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. (The universe in a nutshell, 2001.) Suomentanut Risto Varteva. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28400-9.
  65. ↑ 65,0 65,1 The Internet Movie Database: Full cast and crew for Beyond the Horizon (2008) Viitattu 25.3.2008. (englanniksi)

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Filkin, David: Stephen Hawkingin maailmankaikkeus. (Stephen Hawking’s universe, 1998.) Suomennos: Risto Varteva. Perustuu BBC -televisioyhtiön tiedesarjaan. Helsinki: Helsinki Media, 1998. ISBN 951-32-0575-4.
  • McEvoy, J. P & Zarate, Oscar: Stephen Hawking vasta-alkaville ja edistyville. (Stephen Hawking for beginners, 1995.) Suomentanut Jukka Vallisto. Helsinki: Jalava, 1997.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma Stephen Hawking -sitaatteja.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking
Henkilökohtaiset työkalut