Stephen Hawking

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stephen William Hawking
Stephen Hawking.StarChild.jpg
Syntynyt 8. tammikuuta 1942 (ikä 72)
Oxford, Yhdistynyt kuningaskunta
Asuinpaikka Yhdistynyt kuningaskunta
Kansallisuus britti
Tutkimusala fysiikka
Instituutti Cambridgen yliopisto
Tutkinnot Oxfordin yliopisto
Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Dennis Sciama
Tunnetuimmat työt mustat aukot
teoreettinen kosmologia
kvanttigravitaatio
Tunnustukset Franklin-mitali (1981)
Wolfin palkinto (fysiikka, 1988)
Asturian ruhtinaan palkinto (1989)
Copley-mitali (2006)
Allekirjoitus Allekirjoitus

Stephen William Hawking, CBE, FRSA, FRS (s. 8. tammikuuta 1942 Oxford, Iso-Britannia) on teoreettinen fyysikko ja kosmologi.[1]

Suuren yleisön keskuudessa Hawking on erityisesti tunnettu hänellä vuonna 1963 todetun ALS-taudin takia. Sairaus on aiheuttanut hänelle lähes täydellisen liikuntakyvyttömyyden. Hawkingille on tehty henkitorveen avanne, minkä vuoksi hän on myös menettänyt puhekykynsä. Hän viestii pyörätuoliinsa liitetyllä puhesyntetisaattorilla, jonka avulla hän voi kirjoittaa lauseita kirjain kirjaimelta laitteen puhuttaviksi. Hawking on poikkeuksellinen ALS-potilas kahdessakin suhteessa: hän sairastui ALSiin jo 21-vuotiaana ja tauti on ollut hänellä erittäin pitkään, nyt jo 50 vuotta. Tyypillisesti ALSiin sairastutaan 40–60-vuotiaana ja potilaat menehtyvät 3–5 vuoden kuluttua taudin toteamisesta.[2]

Eräät Hawkingin kosmologiaa käsittelevät teokset ovat menestyneet hyvin. Tästä hänellä on maine myös tieteen kansantajuistajana. Hawkingin vuonna 1988 julkaisema kirja Ajan lyhyt historia oli vuoden 1995 toukokuuhun mennessä ollut Sunday Times -lehden parhaiten myytyjen kirjojen luettelon kärjessä yhteensä 237 viikkoa, mikä rikkoi aiemman 184 viikon ennätyksen. Ennätys kirjattiin vuonna 1998 Guinnessin ennätysten kirjaan.[3]

Hawking työskenteli Cambridgen yliopiston Lucas-professorina virassa, jossa on aiemmin työskennellyt muun muassa Isaac Newton.[4] Hän toimi Cambridgen yliopiston professorina vuodesta 1977 ja matematiikan professorina vuodesta 1979 lähtien. Hän jäi eläkkeelle syksyllä 2009.[5] Hawkingin sairaus etenee edelleen, ja hänen terveydentilansa on niin heikko, ettei hän voinut osallistua 70-vuotiaana syntymäpäiväjuhlallisuuksiinsa.[6]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe ja syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stephen Hawkingin vanhemmat Frank ja Isobel Hawking asuivat ennen hänen syntymäänsä Lontoossa, jossa Hawkingin isä työskenteli omassa lääketieteellistä tutkimusta tekevässä yrityksessään. Frank Hawking oli vaimonsa tavoin opiskellut Oxfordissa, missä oli pääasiallisesti keskittynyt lääketieteeseen ja varsinkin trooppisiin sairauksiin. Isobel Hawking tunnetaan poliittisena kansalaistoimijana[3][7], mutta hän työskenteli ennen Frank Hawkingin tapaamista myös muun muassa verovirkailijana ja lääketieteellisen laboratorion sihteerinä. Stephen Hawkingin vanhemmista kumpikin oli lähtöisin keskiluokkaisesta perheestä.[8]

Hawkingit muuttivat Oxfordiin, koska Lontoo oli toisen maailmansodan aikaan vaarallinen paikka odottavalle äidille. Oxfordissa Isobel Hawking synnytti esikoisensa, Stephen Hawkingin, 8. tammikuuta 1942, tasan 300 vuotta Galileo Galilein kuoleman jälkeen.[9] Frank Hawking oli jäänyt Lontooseen, jonne Isobel palasi poikansa kanssa. Perhe asui Highgatessa Pohjois-Lontoossa, jossa Stephen aloitti koulunkäynnin. Hänellä on kaksi sisarta, Mary ja Philippa, ja yksi veli, Edward.[7]

Nuoruus ja varhainen opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Hawking sai työtä Mill Hillistä, ja perhe muutti St Albansiin, jotta matkustaminen olisi helpompaa. Tällöin Stephen Hawking oli kahdeksan vuoden ikäinen. Hawking kävi koulua St Albansin tyttölukiossa, johon pojatkin hyväksyttiin 10 ikävuoteen asti. Seuraavaksi Frank Hawking halusi poikansa siirtyvän Westminsterin yksityiskouluun, sillä hänen mielestään se takaisi pojalle paremman tulevaisuuden. Vanhemmilla ei kuitenkaan ollut varaa lukukausimaksuihin, joten Stephenin olisi pitänyt saada apuraha opintojaan varten. Hawking ei kuitenkaan päässyt stipendinhakukokeisiin (engl. Scholarship examination), koska oli sairaana juuri niiden aikaan. Joka tapauksessa Hawking uskoi saaneensa paremman opetuksen St Albansissa kuin ehkä olisi saanut Westminsterissä.[3]

Westminister-haaveiden kariuduttua isä päätti lähettää poikansa St Albans School -nimiseen oppilaitokseen, joka oli sisäoppilaitos perheen kotikaupungissa. Vuonna 1952 koulussa pidettiin pääsykokeet, jotka nuori Hawking läpäisi helposti. Saman vuoden syyskuussa hänet hyväksyttiin kouluun.[10] Hawkingin luokkatoverit suhtautuivat häneen paikoin viileästi. Hän joutui myös koulukiusatuksi lievän puhevikansa takia. Toisaalta Hawkingilla oli myös samalta luokalta ystäviä, jotka hänen tapaansa menestyivät hyvin koulussa. Hawkingin keskiarvo oli vain hiukan luokkansa keskitason yläpuolella, mutta tästä huolimatta opettajat ilmeisesti pitivät häntä älykkäänä oppilaana.[11]

Poliittisten aatteiden suhteen nuori Hawking sai paljon vaikutteita jokseenkin vasemmistolaiselta äidiltään, joka myös kuului paikalliseen liberaalijärjestöön.[12] Toinen yhteiskunnallisesti Hawkingiin vaikuttanut henkilö oli St Albans Schoolissa opettanut herra Finlay. Tämän opetustapoihin kuului keskustella jo kolmasluokkalaistenkin kanssa yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista kuten ydinaseriisunnasta ja syntyvyyden säännöstelystä.[13]

Koulussa Hawkingin matematiikanopettaja sai hänet kiinnostumaan matematiikasta, jota hän viimeisinä vuosina koulussaan erikoistui opiskelemaan. Hänen isänsä olisi halunnut poikansa jatkavan opiskeluja Oxfordin yliopiston University Collegessa, jossa hän oli itse aikaisemmin opiskellut. Nuori Hawking halusi tulevia yliopisto-opintojaan ajatellen ottaa pääaineikseen fysiikan ja matematiikan jatkokurssin. Frank Hawking toivoi kuitenkin pojastaan itsensä tavoin lääkäriä ja vaati tätä ottamaan myös kemian pääaineekseen. Niinpä lopulta Stephen Hawking valitsi pääaineikseen matematiikan, fysiikan ja kemian. Tässä vaiheessa hänen ei kuitenkaan tarvinnut tehdä vielä päätöksiä yliopistoa ajatellen.[14]

Sisäoppilaitoksen kuudetta luokkaa käydessään Hawking pääsi ensimmäistä kertaa sanomalehteen paikallisen Herts Advertiser -julkaisun tehtyä jutun hänestä ja muutamasta muusta oman tietokoneensa rakentaneesta kuudesluokkalaisesta.[15] Tähän aikaan Englannissa oli tietokoneita lähinnä vain puolustusministeriössä ja joissakin yliopistoissa.[14]

Opiskeluvuodet ja sairastuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oxford[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oxfordin University College, Stephen Hawkingin opiskelupaikka.

Maaliskuussa 1959 Hawking meni stipendinhakukokeisiin tavoitteenaan päästä Oxfordiin opiskelemaan luonnontieteitä. Pääsykokeessa tuli suorittaa kirjallisina viisi kahden ja puolen tunnin koetta, jotka jakautuivat fysiikkaan, matematiikkaan ja yleistietoon. Osa kysymyksistä ei liittynyt mitenkään aineisiin, joiden opiskelijaksi Hawking pyrki: esimerkiksi eräässä kysymyksessä oli tehtävänä eritellä juuri valtaan nousseen Fidel Castron tulevaa merkitystä maailmalle.[16] Kirjallisten kokeiden jälkeen kukin hakija vielä haastateltiin erikseen. Kokeiden jälkeen Hawking sai kutsun uuteen haastatteluun, minkä jälkeen hänet hyväksyttiin oppilaaksi ja hänelle myönnettiin stipendi.lähde?

Hawking kävi isänsä kanssa väittelyjä ja keskusteluja tulevista opinnoistaan. Hän halusi yhä opiskella lääketieteen sijasta fysiikkaa ja matematiikkaa. Myöhemmin Hawking on kertonut, ettei halunnut opiskella biologiaa, koska se oli hänestä ”liian kuvailevaa eikä pureutunut riittävän syvälle perusasioihin”.[16] Frank Hawking taas ajatteli, ettei matemaatikon koulutus avaisi juuri muita uravaihtoehtoja kuin opettajan ammatin. Lopulta Stephen sai tahtonsa läpi.

Luonnontieteellisissä opinnoissaan University Collegessa Hawking erikoistui fysiikkaan. Fysiikan ja matematiikan tehtävät olivat hänelle helppoja, eikä hän viitsinyt juuri ahkeroida koulumenestyksensä eteen. Tähän aikaan University Collegessa vain jotkin tilaisuudet olivat pakollisia opiskelijoille, mutta muuten he saivat käyttää ajan haluamallaan tavalla.[17] Loppuarvosana muodostui pelkästään yliopiston järjestämästä loppukokeesta. Stephen Hawking itse on sanonut Oxfordin-ajoistaan:

»Tuohon aikaan Oxfordin ilmapiiri ei suosinut työntekoa. Opiskelijan oletettiin olevan niin loistava, että hän saattoi menestyä ponnistelematta, tai sitten hänen oli tunnustettava rajalliset kykynsä ja tyydyttävä neljännen luokan saavutuksiin. Jos paransi tuloksiaan ahkeroimalla, leimautui tylsäksi tyypiksi, ja se oli pahinta mitä Oxfordissa saattoi tapahtua.[18]»

Hawking itse kuitenkin menestyi juurikaan ponnistelematta, vaikka osallistui ensimmäisenä vuonnaan lähes pelkästään matematiikkaa käsitteleviin opintoihin. Toisaalta silloinen fysiikan opetus ei tasoltaan juuri poikennut siitä, mitä Hawkingilla oli ollut St Albans Schoolissa.[18] Vähäisestä vaivannäöstään huolimatta hän onnistui muun muassa voittamaan pakollisen yliopiston fysiikkakilpailun toisena Oxfordin vuotenaan.[19] Vastapainona yliopiston aiheuttamalle ikävystymiselle ja liian helpoille kursseille Hawking alkoi harrastaa soutua joukkueensa perämiehenä. Opiskeluaikanaan Hawking joutui hankaluuksiin virkavallan kanssa maalattuaan ystäviensä seurassa paikalliseen siltaan tekstin: ”ÄÄNESTÄ LIBERAALEJA”.[20]

Vietettyään laiskottelevaa opiskelijaelämää liki kolmen vuoden ajan Oxfordissa Hawking joutui osallistumaan ratkaisevaan loppukokeeseen. Ennen koetta Hawking ymmärsi opiskelleensa liian vähän, eikä hän luontaisista kyvyistään huolimatta välttämättä kykenisi hankkimaan siitä loistopisteitä. Kuitenkin vasta loppukoe määräisi lopullisen arvosanan kolmen vuoden opiskeluista: edeltäneillä kokeilla ja kilpailuilla ei olisi merkitystä. Laskelmiensa mukaan Hawking oli käyttänyt opiskeluunsa noin tunnin päivässä kolmen vuoden ajan, minkä hän ei uskonut riittävän loppukokeeseen. Paineita lisäsi myös se, että hänen pääsynsä Cambridgeen riippuisi siitä, kuinka hyvän loppuarvosanan hän saisi.[21] Loppukokeessa Hawkingin taktiikkana oli keskittyä pääosin teoreettisiin kysymyksiin, jotka eivät vaatisi kovin yksityiskohtaisia tietoja. Kokeen jälkeen selvisi, että hän oli yltänyt parhaan ja toiseksi parhaan arvosanan rajamaille. Ongelmana vain oli, että Cambridgeen vaadittiin paras mahdollinen Oxfordista saatava arvosana. Hawkingin mahdollinen tulevaisuus Cambridgessa ratkaistiin suullisessa kuulustelussa. Laiskasta ja alkoholintäytteisestä opiskelijaelämästään huolimatta Hawking onnistui kuulustelussa vakuuttamaan opettajansa älykkyydestään. Lopulta hänelle myönnettiin Cambridgeen oikeuttava arvosana.[22]

Cambridge[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1962 Hawking muutti Oxfordista Cambridgeen tutkiakseen yleistä suhteellisuusteoriaa ja kosmologiaa. Tällöin hänen tuli myös valita väitöskirjansa aiheeksi joko kvanttifysiikka tai kosmologia. Hawkingin omien sanojen mukaan hänen valintaansa vaikutti muun muassa se, että hiukkasfysiikalta puuttui kunnon teoria. ”Hiukkaset vain järjestettiin luokkiin kuten kasvit”, kertoi Hawking myöhemmin. ”Sen sijaan kosmologiassa on selkeä lähtökohta, Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria.” Näin Hawking päätyi kosmologiaan.[23]

Näihin aikoihin Hawkingilla alkoi esiintyä ongelmia motorisessa koordinaatiossa: paikoin jopa kengännauhojen sitominen tuotti ongelmia.[23] Näitä asioita ei kuitenkaan juuri huomattu Cambridgessa. Opiskelussa ongelmana taas oli, että Hawking ei päässyt haluamansa tutkijan oppilaaksi eivätkä hänen matematiikan taitonsa enää riittäneet suhteellisuusteorian vaatimiin mutkikkaisiin ja työläisiin laskutoimituksiin. Lisäksi Hawkingin opiskelu alkoi jälleen muistuttaa Oxfordin elämää. Hänen opettajansa mielestä ongelmien lähteenä oli myös se, ettei Hawking ollut löytänyt haluamaansa aihetta väitöskirjansa pohjaksi.[24]

Joululomalla kotonaan Hawking tapasi nuoren Jane Wilden, tulevan vaimonsa. He tutustuivat toisiinsa ja ystävystyivät. Joululoma toi kuitenkin Hawkingille myös huonoja uutisia, sillä kotipuolessa hänen lisääntyneet koordinaatio-ongelmansa huomattiin välittömästi. Aluksi hänen isänsä Frank Hawking, joka oli erikoistunut trooppisiin sairauksiin, epäili, että hänen poikansa oli sairastunut johonkin outoon tautiin lomallaan Lähi-idässä.[24]

Hawking oli sairaalassa kaksi viikkoa keväällä 1963. Hänellä havaittiin motoneuronisairaus nimeltä amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS), joka tunnetaan myös nimellä Lou Gehrigin tauti. Hawkingin tila heikentyi nopeasti, ja lääkärit ennustivat, ettei hän eläisi tarpeeksi kauan valmistuakseen tohtoriksi: Hänelle luvattiin elinaikaa enää kaksi vuotta.[25] Lehdistössä myöhemmin esiintyneiden tietojen mukaan Hawking olisi tulokset saatuaan eristäytynyt huoneeseensa ja alkanut juoda. Hawking on kuitenkin itse kiistänyt kirjoitukset ankarasta juopottelusta liioitteluna.[25] Joka tapauksessa Hawking masentui syvästi. Hän on kuitenkin kertonut, että nähtyään samassa sairaalassa kuolemaa tekevän leukemiapotilaan hän ymmärsi, että joillakuilla muilla meni vielä häntäkin huonommin.[25] Olotilansa vakautuessa Hawking alkoi taas työstää väitöstyötään ohjaajansa Dennis Sciaman ohjaamana. Hawkingin isä oli pyytänyt Sciamalta, että Hawking voisi väitellä tohtoriksi nopeammin kuin asetetussa kolmessa vuodessa, mutta yliopiston säännöt kielsivät tämän. Hawking ei omien sanojensa mukaan nähnyt syytä nähdä vaivaa tohtorintutkinnon eteen. Jane Wilde sai hänet kuitenkin piristymään masennuksensa jälkeen.[26]

Hawkingin sairaus eteni nopeasti, ja pian hän alkoi tarvita kävelykeppiä kyetäkseen liikkumaan. Hawking sai kuitenkin kaikesta huolimatta vakiinnutetuksi itselleen maineen lupaavana tulevaisuuden fyysikkona. Hän sai kosmologipiireissä huomiota osoittaessaan matemaattisesti, että maailmankuulun tutkijan Fred Hoylen uusin teoria oli virheellinen. Hawking ja Hoyle kävivät aiheesta väittelyjä, joiden lopputuloksena Hawkingin kanta osoittautui oikeaksi ja teoria todistettiin vääräksi.[27] Sairaus jatkoi kuitenkin leviämistään, ja pian Hawkingin puheesta oli vaikeata saada selvää. Samalla hän kuitenkin lisäsi työskentelyään, ja väitöskirja eteni nopeammin. Hawking myös kihlautui Jane Wilden kanssa ja avioitui tämän kanssa vuonna 1965.[28]

Hawking sai uutta puhtia väitöskirjansa tekoon kuultuaan Lontoossa pidetyillä luennoilla mustista aukoista ja näiden mahdollisesti sisältämistä singulariteeteista. Tämän jälkeen Hawking alkoi kehitellä aiheeseen liittyvää omaa teoriaansa, jonka hän otti mukaan väitöskirjaansa.lähde? Hawking valmistui filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopiston Trinity Hallista vuonna 1966. Pian tämän jälkeen hän sai tutkijafellow'n paikan Cambridgen Gonville and Caius Collegesta.[29]

Aikuisikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stephen Hawking painottomassa tilassa.

Hawking liittyi Institute of Astronomyn henkilökuntaan vuonna 1968. Oltuaan virassa viisi vuotta hän siirtyi Cambridgen yliopiston sovelletun matematiikan ja teoreettisen fysiikan laitokselle. Hawkingista tuli Cambridgen yliopiston gravitaatiofysiikan professori vuonna 1977, ja kaksi vuotta myöhemmin hän sai Lucas-professuurin.[30] Vuosina 1965–1970 Hawking tutki singulariteettia yleisen suhteellisuusteorian avulla ja laati tämän tuloksena uudenlaisen matemaattisen mallin, jonka avulla singulariteetteja voidaan tutkia. Hawking teki lukuisia tutkimuksia Roger Penrosen kanssa, joka oli tuohon aikaan Lontoossa Birkbeck Collegessa. Vuodesta 1970 eteenpäin Hawking alkoi soveltaa keksintöjään mustiin aukkoihin.[31]

Samaan aikaan Hawkingin sairaus paheni entisestään, ja hän joutui vaihtamaan kävelykeppinsä kainalosauvoihin. Myös hänen puheensa muuttui entistä epäselvemmäksi. Cambridgessa Hawking alkoi saavuttaa mainetta tutkijana, ja joissakin piireissä hänestä puhuttiin jo ”uutena Einsteinina”.[32] Hawking sai myös lapsen vaimonsa Janen kanssa, mutta koska Hawking itse ei voinut sairautensa takia osallistua kotitöihin, jäivät ne kokonaisuudessaan hänen vaimonsa hoidettaviksi. Vaimo onkin myöhemmin kuvaillut ensimmäisiä avioliittovuosia:

»Avioliittoon mennessäni tiesin, että luopuisin omasta urastani. Meidän perheessämme voitiin luoda vain yksi ura, ja se oli Stephenin. Silti nuo ensimmäiset vuodet olivat vaikeita ja turhauttavia. Tunsin olevani pelkkä orjuutettu piika samalla kun Stephen sai kaikki häikäisevät palkinnot.[33]»

Hawkingin tutkimukset mustista aukoista johtivat merkittävään löytöön vuonna 1970. Vuonna 1974 käyttämällä kvanttiteoriaa mustien aukkojen ominaisuuksien tutkimiseen Hawking kykeni osoittamaan, että mustat aukot tuottavat säteilyä. Tätä säteilyä kutsutaan nykyään Hawkingin säteilyksi.[34]

Hawking ja hänen ensimmäinen vaimonsa Jane Wilde, silloinen Hawking, erosivat vuonna 1991. Eron syynä olivat Hawkingin saama kuuluisuus ja hänen sairautensa vaikeutuminen. Perheeseen oli tätä ennen syntynyt kolme lasta. Neljä vuotta eron jälkeen Hawking avioitui hoitajansa Elaine Masonin kanssa. Tämän ensimmäinen aviomies David Mason oli suunnitellut ensimmäisen version Hawkingin puhesyntetisaattorista. Lokakuussa vuonna 2006 Hawking haki eroa 11 vuotta kestäneestä avioliitosta.[35]

Syntymäpäivänään 8. tammikuuta 2007 Hawking ilmoitti, että lähtisi samana vuonna painottomuuslennolle harjoitellakseen Virgin Galactic -yhtiön aluksella vuonna 2009 järjestettävälle avaruuslennolle, jonka kaikki kustannukset miljardööri Richard Branson oli lupautunut maksamaan.[36]

Hawkingin sairauden pahentuessa edelleen hänen puheensa on tullut entistä hitaammaksi ja vaikeammaksi jopa tietokoneen avulla. 24. kesäkuuta 2012 ilmoitettiin, että Hawking tulisi kokeilemaan iBrain -laitetta, joka voisi tulevaisuudessa mahdollistaa kommunikoinnin aivoaaltojen avulla.[37][38]

Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawkingin keskeisimpiä tutkimusaloja ovat kosmologia, kvanttigravitaatio ja säieteoria. Hänen tärkeimmät työnsä käsittelevät mustien aukkojen ja termodynamiikan välistä suhdetta.

Mustat aukot ja singulariteetit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys mustasta aukosta. Juuri mustia aukkoja käsittelevillä tutkimuksillaan Hawking nousi maailmanmaineeseen, ja hänen mukaansa on nimetty Hawkingin säteilyksi kutsuttu ilmiö.

Hawkingin uran alkuvuosina tiedepiireissä vallitsi epäselvyys mustien aukkojen suhteen. Mustien aukkojen olemassaolon teoreettinen mahdollisuus oli jo tiedossa, mutta useimmat tieteilijät eivät pitäneet niitä todella olemassa olevina.[39] Mustien aukkojen singulariteettien ääretöntä tiheyttä ei vielä pidetty yleisesti ongelmana. 1960-luvulla taas kosmologipiireissä puhuttiin, että itse kaikkeus voisi käyttäytyä käänteisen mustan aukon tavoin.[40]

Vuonna 1971 Hawking ja Sir Roger Penrose osoittivat, että kaikkeuden on täytynyt olla jossain vaiheessa singulariteetti, mikäli yleinen suhteellisuusteoria pätee. Tällaista näkemystä tähtitieteilijät olivat vastustaneet vielä 1940- ja 1950-luvuilla,[41] eli ennen kuin varsinainen alkuräjähdysteoria oli saanut yleistä kannatusta. Myöhemmin Hawking on pyrkinyt kumoamaan oman teoriansa (muun muassa kirjassaan Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa) käyttämällä imaginaariaikaa: singulariteetti muuttuu samankaltaiseksi pisteeksi kuin mikä hyvänsä muu piste aika-avaruudessa, ja näin voidaan päästä osin eroon ongelmista, joita singulariteetti aiheuttaisi maailmankaikkeuden alussa.lähde?

Hawking kiinnostui mustista aukoista erityisesti tajutessaan, että hänen ja Penrosen laskentamenetelmiä olisi mahdollista soveltaa niihin. Samaan aikaan Hawkingin kanssa mustien aukkojen olemusta pohti myös Yhdysvalloissa toimiva Jakob Bekenstein, jonka kanssa Hawking joutui riitoihin. Kiista koski sitä, kuinka termodynamiikkaa tulisi soveltaa mustiin aukkoihin: Hawking käytti termodynamiikkaa pelkkänä ajattelumallinaan, kun taas Bekenstein sovelsi sitä suoraan mustiin aukkoihin.lähde?

Hawkingin mustia aukkoja koskeva työ mutkistui huomattavasti, sillä pitkälle edenneen sairautensa takia hän ei voinut enää käyttää kynää ja paperia laskelmissaan. Hawking joutuikin tekemään monimutkaiset laskelmat päässään.[42] Monet työtovereista ovatkin kuvanneet hänellä olevan erittäin hyvä muisti. Esimerkiksi erään kertoman mukaan Hawking saattoi muistaa jo vuosia sitten lukemassaan kirjassa olevan pienen virheen sekä kyseisen sivunumeron.[42]

Mustia aukkoja koskevissa tutkimuksissaan Hawking päätti lähestyä ongelmia uudella tavalla. Hän yritti yhdistää laskuissaan sekä kvanttifysiikkaa että suhteellisuusteoriaa.[43] Tätä vaativaa tehtävää hankaloitti Hawkingin kyvyttömyys käyttää apuvälineitä laskuissaan. Vuonna 1974 Hawking laski, että mustat aukot lähettävät ainetta ympäristöönsä, mikä vie aukoilta energiaa niin paljon, että ne saattavat lakata olemasta. Tulos oli mullistava, ja Hawking piti sitä itsekin aluksi pähkähulluna.[43] Tämä Hawkingin teoreettisesti laskema niin sanottu Hawkingin säteily on sitä voimakkaampaa, mitä pienempi aukon massa on. Lopulta mustan aukon massa lähenee nollaa, Hawkingin säteily voimistuu entisestään, ja aukko näyttää räjähtävän. Ajatus oli uusi, ja se herätti nopeasti julkistamisensa jälkeen vastustusta. Teoria nousi nopeasti puheenaiheeksi ympäri maailmaa fyysikoiden keskuudessa.lähde?

Hawkingin säteily voidaan selittää virtuaalihiukkasten avulla. Nämä virtuaalihiukkaset ovat hiukkasia, joita on kvanttiteorian mukaan kaikkialla. Ne ovat hiukkas-antihiukkas-pareja, jotka kumoavat toistensa vaikutuksen heti syntymänsä jälkeen, mikä johtaa molempien hiukkasten tuhoutumiseen. Virtuaalihiukkasten joutuessa mustan aukon läheisyyteen, toinen virtuaalihiukkaspareista saattaa pudota mustaan aukkoon, jolloin hiukkasparin toinen osapuoli jää yksin. Jäljelle jäänyt hiukkanen saattaa päätyä myös mustaan aukkoon, tai liikkua pois sen läheisyydestä.lähde?

Virtuaalihiukkasparin käyttäytymistä mustan aukon läheisyydessä voidaan tarkastella myös toiselta suunnalta. Mikäli mustaan aukkoon putoaa antihiukkanen, sitä voidaan pitää mustan aukon vaikutuskentästä poistuvana tavallisena hiukkasena, mikä on selitettävissä antihiukkasen erikoispiirteiden avulla.[44] Kun loogisesti katsoen ”väärin” kulkeva hiukkanen saavuttaa pisteen, jossa virtuaalihiukkanen vaikuttaa syntyneen, painovoimakenttä laittaa sen kulkemaan ajassa eteenpäin, jolloin se poistuu tavallisena hiukkasena mustan aukon läheisyydestä.[44] Näin aikamatkustus toteutuu äärimmäisen pienessä mittakaavassa.lähde?

Kvanttiteorian soveltaminen alkuräjähdykseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawkingin tutkimukset mustien aukkojen parissa olivat olleet uraauurtavia myös siksi, että ne olivat pystyneet yhdistelemään suhteellisuusteoriaa ja kvanttiteoriaa.[45] Esimerkiksi pelkästään yleisen suhteellisuusteorian mukaan mustan aukon pinta-ala ei voisi pienentyä[46], toisin kuin mitä Hawkingin laskelmat osoittivat.[47] Yhdisteltyään kahta tieteen perusteoriaa Hawking alkoi tutkia kvanttiteorian soveltamista myös maailmankaikkeuden alkuun.[48]

Kvanttiteorian ja suhteellisuusteorian yhdistäminen on ollut yksi nykyaikaisen tieteen suurimmista haasteista. Hawking ei kuitenkaan lähtenyt yrittämään teorioiden yhdistämistä, vaan tyytyi joidenkin osa-alueiden käsittelyyn. 1980-luvun alussa hän päätyi johtopäätökseen, jonka mukaan ajalla ei mahdollisesti ole alkua.[49]

Braanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Planeetat kiertävät haamubraanista heijastuvaa painovoimaa.

Hawking on tutkimuksissaan ottanut kantaa myös braaneihin. Esimerkiksi kirjassaan Hawking 2003 hän on omistanut braaneille oman luvun. Braani (tunnetaan myös nimellä p-braani) on teoreettisessa fysiikassa käytetty teoria, jonka mukaan maailmankaikkeutemme olisi yhden braanin pinnalla ja braaneja voisi olla useita. Teorian avulla on voitu laajentaa säieteoriaa ja M-teoriaa. Braanit keksi Paul Townsend Cambridgen teoreettisen matematiikan ja -fysiikan laitokselta.[50]

Braaneissa merkintä p tarkoittaa ulottuvuuksia. 0-braani olisi siis nollaulotteinen braani, 1-braani säie, 2-braani pinta eli membraani, 3-braani avaruus ja 4-braani aika-avaruus. Tunnettu maailmankaikkeutemme on M-teoriassa yleisesti 10-braani tai 11-braani,[51] vaikkakin neljästä perusulottuvuudesta (korkeus, leveys, syvyys ja aika) eriävät ulottuvuudet ovat käpertyneet hyvin pieniksi, mahdollisesti äärettömiksi toruksiksi.

Pääsääntöisesti kaikki voimat käyttäytyvät braanissa aivan kuten tavanomaisessa, neliulotteisessa maailmassa. Poikkeuksen tähän tekee painovoima, jonka vaikutus voi ulottua myös lisäulottuvuuksiin ja sitä kautta toisiin braaneihin. Tämän tiedon avulla on voitu selittää pimeän aineen olemassaolo siten, että pimeä aine olisikin todellisuudessa viereisen haamubraanin kappaleen painovoima joka ulottuisi lisäulottuvuuksiin.[52]

Braaneihin liittyen Hawking on muun muassa käsitellyt ajatusmallia, jossa braania voitaisiin kuvata kuplana ja sen sisältämää tilaa viidentenä ulottuvuutena. Tässä mallissa braanin pinnalla oleva ulottuvuus voidaan kokea laajenevaksi samalla kun itse kupla pullistuu ilmapallon tavoin.[53] Hawking on myös pohtinut kysymystä siitä, että ovatko ihmiset ainoastaan braanille lankeavia varjoja, ja että todelliset tapahtumat olisivatkin kuvatun ”kuplan” sisällä.[54] Kysymykseen siitä, mitä braanien ulkopuolella mahdollisesti olisi, Hawking esittää kirjassaan Hawking 2003 kolme mahdollisuutta. Ensimmäisen mukaan ulkopuolella ei ole mitään, eikä edes tyhjää avaruutta. Toisen mahdollisuuden mukaan braani liittyy toiseen braaniin, mutta matemaattisesti asia on sama kuin tyhjä ulkopuoli.[55] Kolmannen mallin mukaan braani itse on avaruudessa, joka poikkeaa ”kuplan” sisäosasta. Siten myös useampien braanien määrä on mahdollinen, samoin kuin braanien väliset törmäyksetkin – onkin esitetty, että alkuräjähdys voisi johtua juuri tällaisesta törmäyksestä.[55]

Aikamatkustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Aikamatkustus

Hawking on myös jonkin verran käsitellyt ja ottanut kantaa aikamatkailuun ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin. Aihetta hän on käsitellyt sekä kirjassaan Ajan lyhyt historia että Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa, jossa hän toteaa: ”Fyysikoista vain me muutamat höyrypäät olemme uskaltautuneet ryhtyä näin arveluttavaan puuhaan [aikamatkustuksen käsittelyyn].”[56]

Hawking on kuitenkin yksi monista aikamatkustuksen mahdollisuuteen hyvin epäilevästi suhtautuvista tutkijoista. Teoksissaan Hawking ei kuitenkaan suoraan kiellä aikamatkustuksen mahdollisuutta, mutta pitää sitä hyvin epätodennäköisenä. Hänen laskujensa mukaan todennäköisyys sille, että ihminen pystyy matkaamaan menneisyyteen ja murhaamaan isoisänsä, olisi yhden suhde kymmenen potenssiin miljoona triljoonaa triljoonaa triljoonaa.[57]

Hawking tietokirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawking tunnetaan myös tieteen yleistajuistajana, erityisesti maineikkaista tietokirjoistaan. Näistä on suomennettu Ajan lyhyt historia (1988), Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa (2001), Leonard Mlodinowin kanssa kirjoitettu Ajan lyhyempi historia (2005) sekä tytär Lucy Hawkingin kanssa kirjoitettu nuortenkirja Avain maailmankaikkeuteen (2007). Suomentamatta on vuonna 1993 ilmestynyt kirjoituskokoelma Black Holes and Baby Universes and Other Essays. Hawkingin kirjoittamia oppikirjoja ovat George Ellisin kanssa työstetty The Large Scale Structure of Spacetime (1973) sekä Werner Israelin kanssa tehdyt General Relativity: An Einsteinian Centenary Survey (1979) ja 300 Years of Gravity (1987).[58]

Varsinkin Ajan lyhyt historia on noussut suureen suosioon. Se on saatavilla neljälläkymmenellä eri kielellä, joiden kokonaispainos ylittää yhdeksän miljoonaa kappaletta.[59] Uudistetun painoksen alkusanoissa Hawking kirjoittaakin, että maailmassa on yksi Ajan lyhyt historia -kirja jokaista 750 ihmistä varten.[59] Toinen Hawkingin suomennettu teos, Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa keskittyy kertomaan tieteen uusista suuntauksista ja linjoista Ajan lyhyen historian jälkeen. Kirjassa Hawking käsittelee nykyaikaisia kaikkeuden luonnetta hahmottavia teorioita, kuten supersäikeitä, braaneja, kvanttifysiikkaa ja M-teoriaa.

Hawkingin näkemykset ihmiskunnan tulevaisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawking Ranskan kansalliskirjastossa pitämässään lehdistötilaisuudessa 2006.

»Parin vuosikymmenen kuluttua kaupasta voi saada tuhannella dollarilla tietokoneen, joka vastaa monipuolisuudessaan ihmisen aivoja. Rinnakkaiset suorittimet käsittelevät tietoja aivojen tapaan ja saavat tietokoneen toimimaan kuin sillä olisi älyä ja tietoisuutta.»
(Stephen Hawking vuonna 2001 ilmestyneessä kirjassaan Hawking 2003.)

Stephen Hawking on myös käsitellyt ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Kirjassaan Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa hän on omistanut kokonaisen luvun ihmiskunnan tulevaisuuden pohdiskeluun.

Luvun alussa Hawking toteaa muun muassa, että jos kasvu väkiluvun ja sähkönkulutuksen suhteen jatkuisi nykyvauhdilla, ”vuonna 2600 ihmiset seisoisivat maapallolla kylki kyljessä ja tuotettu sähköteho saisi koko planeetan hehkumaan punaisena”.[60] Siispä Hawking toteaa, ettei kasvu voi jatkua loputtomiin, ja antaa yhdeksi vaihtoehdoksi koko ihmiskunnan tuhoavan ydinsodan. Toisaalta hän myös huomauttaa:

»Olen kuitenkin optimisti enkä usko, että ihmiskunta potkaisee tyhjää juuri kun se on päässyt niin pitkälle, että kaikki alkaa käydä todella mielenkiintoiseksi.»

Ihmiskunnan tulevaisuutta pohtiessaan Hawking on käsitellyt geenimanipulaatiota ja sen soveltamista ihmisiin. Hawking ei pidä ihmisen geenimuuntelua hyvänä asiana.[61] Joka tapauksessa hän kuitenkin arvelee, että melko varmasti jossakin vaiheessa myös ihmisten geeneihin kajotaan keinotekoisesti. ”Vain koko maapallon kattava täydellinen diktatuuri voisi estää sen”, kirjoittaa hän Hawking 2003 -kirjassaan.[61] Kirjassaan hän ottaa puheeksi myös tietokoneiden lisääntyvän tehon ja toteaa, että tietokoneille on mahdollista kehittää keinotekoisesti ihmisenkaltaista älykkyyttä.[62] Tästä Hawking jatkaa päättelemällä, että älykkäät tietokoneet pystyisivät myös suunnittelemaan vielä älykkäämpiä koneita. Ihmisten älykkyyden kehittymisestä Hawking taas toteaa, että pään koko synnytyksessä muodostaa rajan aivojen kehitykselle, mutta kasvattamalla sikiöitä laboratorioissa tämä ongelma voitaisiin kiertää.[63]

Ihmiskunnan kehittymisen lisäksi Hawking on eri otteissa käsitellyt tähtienvälistä matkustamista ja uusille planeetoille siirtymistä. Nasan 50-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Hawking esitti näkemyksen, jonka mukaan 0,25 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta tulisi suunnata Maan ulkopuolisten asuttamismahdollisuuksien kartoitukseen. Miehitetylle Mars-lennolle hän esittää toteuttamisajaksi viimeistään 2025. Pidemmän aikavälin tavoitteeksi hän haluaisi asettaa Aurinkokunnan ulkopuolelle suuntautuvan miehitetyn lennon 200–500 vuoden sisällä.[64]

Hawking on käsitellyt kysymystä siitä, että jos älykästä elämää on kehittynyt muualla maailmankaikkeudessa, miksi esimerkiksi maapallolla ei ole jo vierailtu. Toisen hänen selityksensä mukaan mahdollinen älykkäämpi sivilisaatio ei juuri piittaisi itseään vähemmän älykkäästä ihmiskunnasta, samaan tapaan kuin ihmiset eivät juuri huomaa jaloissaan pyöriviä hyönteisiä ja matoja.[65] Asiallisempana selityksenä Hawking pitää sitä, ettei muille planeetoille liene kehittynyt älyllistä elämää. Hawking on huomauttanut, ettei evoluutio välttämättä johda väistämättömästi älyn syntymiseen, ja ettei älykkyys loppujen lopuksi anna eloonjäämiskamppailussa kovin suurta etulyöntiasemaa. Kirjassa Hawking 2003 Hawking toteaakin: ” – – älystä ei kenties ole ratkaisevaa etua eliölajien välisessä olemassaolokamppailussa. Bakteereilla menee hyvin ilman älyäkin, ja ne jäävät jäljelle, kun tämä niin kutsuttu älykäs laji on tuhonnut itsensä ydinpommeilla. Voimme siis löytää galakseista alkeellista elämää, mutta tuskin itsemme kaltaisia olentoja.”[65]

Keväällä 2010 Hawking julkaisi aiemmasta käsityksestään poikkeavan lausunnon.[66] Hän vetosi, että ihmiskunnan pitäisi välttää kontaktia maapallon ulkopuoliseen elämään.[66] Hawking totesi olevansa vakuuttunut siitä, että elämää löytyy maapallon ulkopuolelta. Hän perustaa näkemyksensä todennäköisyyksiin – on rationaalista olettaa, että 100 miljardia galaksia sisältävässä maailmankaikkeudessa Maa ei ole ainoa planeetta, jolla olisi kehittynyt elämää.[67] Planeettojen suhteen Hawking on varma. Hän pitää mahdollisena, että elämää voisi löytyä muualtakin, kuten tähdistä tai leijumassa ulkoavaruudessa.[68] Suurin haaste onkin Hawkingin mielestä selvittää, millaista maapallon ulkopuolinen elämä olisi.[68] Hawkingin mielestä kontaktiyrityksiä vieraiden planeettojen älyyn pitäisi välttää, koska jotkut avaruusolennot voivat muodostaa uhan maapallolle. Tässä tapauksessa yhteyden muodostaminen niihin voisi olla ihmiskunnalle tuhoisaa.[68]

»Jos alienit joskus tulevat tänne, uskon, että lopputulos on samankaltainen kuin Kristoffer Kolumbuksen rantauduttua Amerikkaan. Sehän ei päättynyt kovin hyvin Amerikan alkuperäisasukkaiden kannalta.[1]»

Syksyllä 2010 Hawking kehotti ihmiskuntaa miehittämään avaruuden kahden seuraavan vuosisadan aikana, ellei se halua kuolla sukupuuttoon. Hän näkee ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavien kriisien, millainen esimerkiksi Kuuban ohjuskriisi oli, lisääntyvän tulevaisuudessa. Pitkällä tähtäimellä on vaikeaa tai jopa mahdotonta välttää tällaista onnettomuutta, joten kaikkia munia ei tulisi pitää yhdessä korissa. Uhkia hänen mukaansa ovat väkiluvun ja rajallisten raaka-aineiden käytön eksponentiaalinen kasvu. Hawkingin mukaan ihmiskunnan ainoa mahdollisuus säilyä pitkään onkin muutto Maasta ja uusien planeettojen asuttaminen.[69][70]

Hawkingin näkemykset uskonnosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawkingin St Albans Schoolin aikaisten nuoruudenystävien tiedetään eräässä vaiheessa kiinnostuneen suuresti kristinuskosta ja myöhemmin okkultismista.[71] Hawkingin ei kuitenkaan tiedetä jakaneen ystäviensä näkemyksiä, ja myöhemmin hänen on kuvattu tarkkailleen uskoon ja Jumalaan liittyviä keskusteluja ”älyllisistä korkeuksista”. Tosin St Albans Schoolin kolmannella luokalla koulu palkitsi Hawkingin teologiassa.[71] Kristinuskoa enemmän Hawkingia kiinnosti ystäväpiirissään uskonnollisen suuntauksen jälkeen jalansijaa saanut okkultismi. Pääosin tämä johtui siitä, että kokeiden mahdollisuus oli uskontoa suurempi.[71]

Hawkingin ei tiedetä osoittaneen uskonnollista ajattelua myöskään silloin, kun hänen ALS-tautinsa todettiin. Elämäkertakirjassaan Michael White ja John Gribbin kuvaavat tätä vaihetta kirjoittaen:

»Oli luonnollista, ettei hänen mielestään elämällä ollut enää tarkoitusta. Mitäpä millään oli väliä, jos hän kuitenkin kuolisi muutaman vuoden kuluttua? Hawking ei ollut koskaan tuntenut vetoa uskontoon eikä hän uskonut kuolemanjälkeiseen elämään, joten sieltäkään ei löytynyt tukea. Hän eläisi aikansa ja kuolisi pois. Siinä kaikki.[72]»

Aikuisiällä Hawkingia on kuvattu sanoen, ettei hän ole varsinainen ateisti, vaan hän ei välttämättä vain pysty sovittamaan Jumalaa todellisuuskäsitykseensä. Hawkingin ensimmäinen vaimo Jane oli saanut kristillisen kasvatuksen, minkä johdosta avioparin uskonnolliset näkemykset poikkesivat suuresti toisistaan. Hawking totesi ennen vuotta 1992, että ”maailmankaikkeuden alkua tutkiessani liikun uskonnon ja luonnontieteen rajamailla, mutta yritän pysytellä luonnontieteiden puolella rajaa. Mahdollisesti Jumala toimii tavalla, jota ei voi kuvata luonnonlakien avulla. Siinä tapauksessa kyse on vain itse kunkin henkilökohtaisesta uskosta.”[73]

Yksi uskontoon ja tieteeseen liittyvä ajatus, josta Hawking aikanaan riiteli vaimonsa Janen kanssa oli Hawkingin suosima niin sanottu ”reunattomuusmalli”, jossa kaikkeus on Hawkingin sanojen mukaan ”yksinkertaisesti vain olemassa”, eikä siten vaatisi syntyhetkeä tai erillistä luomista.[73]

Vuonna 2010 Hawking totesi, että kaikkeuden syntyminen ei vaadi jumalan vaikutusta. Hänen mukaansa voidaan nähdä, että alkuräjähdys on ollut johdonmukainen seuraus fysiikan laeista. Ajan lyhyt historia -kirjassa Hawking piti jumalan olemassaoloa mahdollisena. Vuonna 1992 löydettiin toisesta aurinkokunnasta ensimmäinen tähteä kiertävä planeetta. Tämä sai Hawkingin tarkistamaan käsitystään. Planeetan löytäminen osoitti Hawkingille, ettei ihmisten aurinkokunta ole kaikkeudessa keskeisessä asemassa. Kaikkeutta ei ole luotu vain palvelemaan ihmistä.[74][75]

Hawkingin vedonlyönnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawking tunnetaan varsinkin tutkijapiirien ulkopuolella myös useista vedonlyönneistään. Tunnetuimmat vedonlyönnit käsittelevät mustia aukkoja, ja osapuolina niissä ovat pääosin Hawking itse, sekä Kip Thorne ja John Preskill.lähde?

Yksi tunnetuimmista Hawkingin vedoista oli vuonna 1975 Kip Thornen kanssa lyöty veto Cygnus X-1 -kohteen luonteesta. Hawking löi vetoa sen puolesta, ettei Cygnus X-1 olisi musta aukko.[76] Hän kuvaili jälkeenpäin vetoaan sanoen, että kyseessä oli ”eräänlainen vakuutus”.[77] Mikäli mustia aukkoja ei olisi olemassa, voittaisi Hawking vetonsa. Tosin tällöin hänen tutkimuksensa mustien aukkojen parissa olisivat olleet täysin turhia. Sen sijaan Cygnus X-1:n varmistuminen mustaksi aukoksi todistaisi niiden olemassaolon, jolloin hän häviäisi mieluusti vedon Thornelle.[77] Vuonna 1990 Hawking tunnusti hävinneensä vedon ja tilasi korvauksena Thornelle Penthouse-lehden vuoden ajaksi.[78]

Toinen tunnettu veto lyötiin Hawkingin, Thornen ja Preskillin välillä. Aiheena oli informaation mahdollinen katoaminen mustaan aukkoon.[79] Tässä vedossa Thorne ja Hawking asettuivat samalle kannalle Preskillia vastaan. Vuonna 2004 Hawking tunnusti hävinneensä vedon,[80] mutta Thorne ei yhtynyt hänen tulkintaansa,[81] eikä vedon lopputulosta voida vielä katsoa tieteellisesti vahvistetuksi.lähde?

Hawking löi vetoa Thornen ja Preskillin kanssa myös siitä, että kosminen sensuuri eli se, ettei singulariteetteja voi nähdä, pätee aina.[82] Hawking hävisi vedon, sillä tutkijat löysivät matemaattisia ratkaisuja, joiden mukaan tietynlainen singulariteetti olisi mahdollista nähdä hyvin kaukaa.[83]

Stephen Hawking populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hawking on tunnettu julkisuuden hahmo, jota kohtaan tiedotusvälineet osoittavat kiinnostusta. Tieteellisen työn lisäksi myös hänen yksityiselämänsä on ollut viestimien uutisaiheena. Hänen tiedetään kuitenkin suhtautuvan yksityiselämänsä käsittelyyn kielteisesti. Hawking haluaa olla tunnettu ensisijaisesti tutkijana ja tietokirjailijana.[84]

Viihteessä Stephen Hawkingin hahmo on esiintynyt muun muassa Simpsoneissa, Futuramassa,[85] Disaster-elokuvassa, Dilbert-sarjakuvassa sekä Star Trekissä holokannen pokerivastustajana.[86] Hawking on lisäksi näytellyt itseään yhdessä jaksossa Rillit huurussa- sarjassa. Jakso esitettiin Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran 5. huhtikuuta 2012.

Vuonna 2004 BBC tuotti 90 minuuttisen tv-elokuvan Hawking, jossa pääosaa näytteli Benedict Cumberbatch. Elokuva kertoo Hawkingin nuoruusvuosista, sairastumisesta ja läpimurrosta.

Stephen Hawkingin puhuu syntetisoidusti Pink Floyd -yhtyeen kappaleessa Keep Talking (The Division Bell -levyltä, 1994).[87] Manic Street Preachers -yhtye julkaisi vuonna 2009 kappaleen nimeltä Me And Stephen Hawking (Journal For Plague Lovers -levyllä).[88]

Hawking on ollut käsikirjoittamassa vuonna 2008 julkaistua Beyond the Horizon -elokuvaa.[89] Hän myös esittää itseään samassa elokuvassa.[89]

Vuonna 2014 ensi-iltansa sai James Marshin ohjaama elämäkertaelokuva Kaiken teoria, joka perustuu Jane Hawkingin muistelmiin Travelling to Infinity: My Life with Stephen. Elokuva keskittyy heidän suhteeseensa, Stephenin sairastumiseen ja menestykseen fyysikkona. Elokuvassa Stepheniä näyttelee Eddie Redmayne ja Janea Felicity Jones. Stephen liikuttui nähtyään elokuvan Toronton elokuvajuhlilla ja kutsui elokuvaa pääpiirteittäin todenmukaiseksi.[90]

Huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomentamattomia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Black Holes and Baby Universes and Other Essays. London & New York: Bantam Books, 1993. ISBN 0-553-09523-4.
  • (toim.): On the Shoulders of Giants: The Great Works of Physics and Astronomy. Toimittanut ja kommentoinut Stephen Hawking. London & Philadelphia: Running Press, 2002. ISBN 0-7624-1348-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hawking, Stephen W.: Ajan lyhyt historia. (The Illustrated A brief history of time, 1996.) Tarkistettu ja täydennetty, kuvitettu laitos. Suom. Risto Varteva. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-19440-9.
  • Hawking, Stephen W.: Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. (The Universe in a Nutshell, 2001). Suom. Risto Varteva. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28400-9.
  • White, Michael & Gribbin, John: Stephen Hawking: Tiedemiehen elämä. (Stephen Hawking: A Life in Science, 1993). Suom. Risto Varteva. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18117-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nieminen, Tommi: Maan ulkopuolista elämää etsitään kiivaammin kuin koskaan HS.fi. 19.9.2010 kello 11.00. Sanoma News. Viitattu 19.9.2010.
  2. ALS - amyotrofinen lateraaliskleroosi Lihastautiliitto
  3. a b c J. O'Connor & E. F. Robertson: Stephen William Hawking School of Mathematical and Computational Sciences University of St Andrews. Viitattu 10.8.2007. (englanniksi)
  4. University of Cambridge – Permanent Staff Cambridgen yliopisto. Viitattu 15.11.2006. (englanniksi)
  5. Kangasniemi, Tuomas: Fyysikoiden kuningas Stephen Hawking lähti eläkkeelle – seuraaja nimetty 21.10.2009. Tekniikka&Talous. Viitattu 27.10.2009.
  6. Kuolemansairas fyysikko selvitti maailmankaikkeuden salat Iltalehti. Viitattu 8.1.2012.
  7. a b Stephen Hawking NNDB. Viitattu 10.8.2007. (englanniksi)
  8. White & Gribbin 1992, s. 15.
  9. TV1: Prisma: Hawkingin paradoksi, 25.11., klo. 14:10.
  10. White & Gribbin 1992, s. 17
  11. White & Gribbin 1992, s. 18.
  12. White & Gribbin 1992, s. 22.
  13. White & Gribbin 1992, s. 19.
  14. a b White & Gribbin 1992, s. 26.
  15. White & Gribbin 1992, s. 27.
  16. a b White & Gribbin 1992, s. 45.
  17. White & Gribbin 1992, s. 49.
  18. a b White & Gribbin 1992, s. 50.
  19. White & Gribbin 1992, s. 52.
  20. White & Gribbin 1992, s. 54.
  21. White & Gribbin 1992, s. 55.
  22. White & Gribbin 1992, s. 56.
  23. a b White & Gribbin 1992, s. 58.
  24. a b White & Gribbin 1992, s. 59.
  25. a b c White & Gribbin 1992, s. 61–62.
  26. White & Gribbin 1992, s. 63.
  27. White & Gribbin 1992, s. 66–67.
  28. Books: Stephen Hawking: the man who mistook his wife for a nurse (kirja-arvio) 1999. The Independent.
  29. Encyclopaedia Britannica Online Viitattu 25.9.2011 (englanniksi)
  30. Stephen Hawking Lucasian Chair.
  31. Black holes aren't Black Think Quest.
  32. White & Gribbin 1992, s. 91.
  33. White & Gribbin 1992, s. 92.
  34. David Shiga: Hawking radiation glimpsed in artificial black hole New Scientist. 28.9.2010. Viitattu 2.2.2013. (englanniksi)
  35. David Sapsted: Hawking and second wife agree to divorce 21.10.2006. Telegraph.co.uk. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
  36. Roger Highfield: Stephen Hawking plans to see space Telegraph.co.uk. Viitattu 24.8.2007. (englanniksi)
  37. Scientist developing device to 'hack' into brain of Stephen Hawking The Telegraph. 24.6.2012. Viitattu 2.2.2013. (englanniksi)
  38. Tiedemiehet haluavat hakkeroitua Stephen Hawkingin aivoihin Iltalehti. 25.6.2012. Viitattu 2.2.2013.
  39. White & Gribbin 1992, s. 75.
  40. White & Gribbin 1992, s. 76.
  41. White & Gribbin 1992, s. 77.
  42. a b White & Gribbin 1992, s. 114.
  43. a b White & Gribbin 1992, s. 118.
  44. a b Ajan lyhyt historia s. 209–210.
  45. Ajan lyhyt historia, s. 143.
  46. "Jos tapahtumahorisontin muodostamat valonsäteet eivät koskaan kohtaa toisiaan, tapahtumahorisontin pinta-ala ei voi koskaan pienentyä: se voi vain kasvaa tai pysyä ikuisesti samana." Viite: Ajan lyhyt historia, s. 129.
  47. Matemaattinen havainto mustan aukon säteilystä, jonka mukana se menettää energiaa ja massaa, johtaen pienentymiseen. Viite: Ajan lyhyt historia, s. 133-137.
  48. Ajan lyhyt historia, kappale 8. Maailmankaikkeuden synty ja kehitys (s. 144-181), sekä s. 232.
  49. White & Gribbin 1992, s. 159.
  50. Hawking 2003, s. 55.
  51. Hawking 2003, s. 178.
  52. Hawking 2003, s. 185.
  53. Hawking 2003, s. 195.
  54. Hawking 2003, s. 197–198.
  55. a b Hawking 2003, s. 199.
  56. Hawking 2003, s. 135.
  57. Hawking 2003, s. 153.
  58. Ajan lyhyt historia, tarkistetun ja täydennetyn sekä kuvitetun laitoksen sisäkansiteksti.
  59. a b Ajan lyhyt historia, tarkistetun ja täydennetyn sekä kuvitetun laitoksen sisäkansiteksti sekä Hawkingin alkusanat.
  60. Hawking 2003, s. 159.
  61. a b Hawking 2003, s. 165
  62. Hawking 2003, s. 167.
  63. Hawking 2003, s. 168.
  64. http://www.tekniikkatalous.fi/tk/avaruus/article78022.ece
  65. a b Hawking 2003, s. 171.
  66. a b Tikka, Juha-Pekka: Stephen Hawking: Avaruusolennoille ei pidä puhua Verkkouutiset. 25.4.2010. Viitattu 26.4.2010.
  67. Stephen Hawking warns over making contact with aliens BBC News. 25.4.2010. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  68. a b c Leake, Jonathan: Don’t talk to aliens, warns Stephen Hawking The Times. 25.4.2010. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  69. Kiuru, Ilpo: Hawking: Ihmiskuntaa uhkaa sukupuutto, ellei se muuta avaruuteen Verkkouutiset. 10.8.2010. Viitattu 10.8.2010.
  70. Hawking, Stephen: Abandon Earth—Or Face Extinction Big Think. 6.8.2010. Viitattu 10.8.2010. (englanniksi)
  71. a b c White & Gribbin 1992, s. 22–23.
  72. White & Gribbin 1992, s. 62.
  73. a b White & Gribbin 1992, s. 150–156.
  74. Stephen Hawking: Jumalalla ei ole sijaa maailman synnyssä 2.9.2010. Ylen uutiset. Viitattu 2.9.2010.
  75. Gabbatt, Adam: Stephen Hawking says universe not created by God The Guardian. 2.9.2010. Viitattu 2.9.2010. (englanniksi)
  76. Voittaessaan vedon Hawking saisi Private Eye -lehden neljä vuosikertaa. Viite: Ajan lyhyt historia s. 124.
  77. a b White & Gribbin 1992, s. 127.
  78. ”Vaikka tietomme Cygnus X-1:n luonteesta eivät ole vuoden 1975 jälkeen paljonkaan tarkentuneet, mahdollisista muista mustista aukoista on saatu uskottavia viitteitä niin runsaasti, että olen myöntänyt hävinneeni vedon.” Viite: Ajan lyhyt historia s. 124.
  79. Keski-Vakkuri, Esko: Esitelmä mustista aukoista (Kirkkonummen Komeetan esitelmä mustista aukoista) Viitattu 24.3.2008.
  80. Hawking S. W.: Information loss in black holes. Physical Review D, 10/2005, 72. vsk, nro 8, s. 4. American Physical Society. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.10.2009.
  81. Preskill, John: On Hawking's Concession 24.7.2004. California Institute of Technology.
  82. Penrose: ”Jumala kammoksuu alastonta singulariteettia”. Hawking selittää Penrosen tarkoittavan tällä, että ”painovoimaluhistumisen aiheuttamia singulariteetteja voi esiintyä vain mustien aukkojen tapaisissa paikoissa, jotka ovat katseilta säädyllisesti piilossa tapahtumahorisontin takana.” Viite: Ajan lyhyt historia s. 114.
    Hawking: ”[heikko kosminen sensuuri] estää mustan aukon ulkopuolista havaitsijaa näkemästä, mitä singulariteetin aiheuttamasta ennustettavuuden katoamisesta seuraa, mutta se ei sensuroi mitään mustaan aukkoon putoavalta onnettomalta astronautilta.”
    ”Kosmisen sensuurin vahva muoto väittää, että singulariteetti on joko pelkästään tulevaisuudessa (kuten painovoimaluhistumisen singulariteetit) tai pelkästään menneisyydessä (kuten alkuräjähdyksen singulariteetti).” Viite: Ajan lyhyt historia s. 114–115.
  83. Ajan lyhyt historia s. 115.
  84. White & Gribbin 1992, s. 8.
  85. Basile, Nancy: Stephen Hawking on ”The Simpsons” About.com. Viitattu 26.2.2007. (englanniksi)
  86. Stephen Hawking: Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa. (The universe in a nutshell, 2001.) Suomentanut Risto Varteva. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28400-9.
  87. Wikipedia: Keep Talking (Pink Foyd song Viitattu 25.4.2010. (englanniksi)
  88. Manic Street Preachers : Journal for plague lovers -special edition Velvykauppa X.
  89. a b The Internet Movie Database: Full cast and crew for Beyond the Horizon (2008) Viitattu 25.3.2008. (englanniksi)
  90. Setoodeh, Ramin: Toronto: ‘The Theory of Everything’ Made Stephen Hawking Cry Variety. 7.9.2014. Viitattu 8.9.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ferguson, Kitty: Stephen Hawking: Elämä. (Stephen Hawking: His Life and Work, 2011.) Suomentanut Markus Hotakainen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39327-7.
  • Filkin, David: Stephen Hawkingin maailmankaikkeus. (Stephen Hawking’s universe, 1998.) Perustuu BBC-televisioyhtiön tiedesarjaan. Suom. Risto Varteva. Helsinki: Helsinki Media, 1998. ISBN 951-32-0575-4.
  • McEvoy, J. P & Zarate, Oscar: Stephen Hawking vasta-alkaville ja edistyville. (Stephen Hawking for beginners, 1995). Suom. Jukka Vallisto. Helsinki: Jalava, 1997.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Stephen Hawking -sitaatteja.