Aika-avaruus
Wikipedia
Aika-avaruus on neliulotteinen avaruus, jossa on kolme avaruudellista ulottuvuutta (pituus, leveys ja korkeus) ja yksi aikaulottuvuus. Maailmankaikkeus on efektiivisesti aika-avaruus. Suhteellisuusteorissa aika-avaruus on keskeinen käsite kuten intervalli, joka kuvaa tapahtumien välistä 'etäisyyttä' tässä aika-avaruudessa. Suhteellisuusteoriassa aika-avaruutta voidaan kuvata valokartiolla, jossa origon alapuolella on menneisyys, yläpuolella tulevaisuus ja origossa nykyisyys. Menneen valokartion ulkopuoliset tapahtumat eivät ole voineet vaikuttaa origon tapahtumaan, eikä origon tapahtuma voi vaikuttaa tulevan valokartion ulkopuolisiin tapahtumiin, sillä tämä vaatisi informaation etenemistä valoa nopeammin.
Einsteinin teorialle on etsitty kokeellisesti vahvistusta 40 vuoden ajan, kunnes Nasa laukaisi vuonna 2004 Gravity Probe B -satelliitin kilometrin korkeuteen. Satelliitti kiersi maata 17 kuukautta ja mittasi teleskoopin ja gyroskooppien avulla yhtä tähteä. Nasa julkisti kokeensa tulokset vuonna 2007. Ne todistavat Einsteinin otaksumat avaruuden ja ajan poimuttumisesta yhteen aika-avaruudeksi todeksi.
[muokkaa] Katso muualta
- Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia. WSOY, 1988. ISBN 951-0-24821-5. (Online-versio: The Brief History Of Time(englanniksi))
[muokkaa] Lähteet
- Tieteen Kuvalehti 1/2008
