Manic Street Preachers
Wikipedia
| Manic Street Preachers (1986– ) |
||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Manic Street Preachers esiintymässä Brightonissa. |
||||||||
| Tiedot | ||||||||
| Tyylisuunta: | rock | |||||||
| Tyylilaji: | glam punk, indie rock, vaihtoehtorock | |||||||
| Kotipaikka: | Wales, Yhdistynyt kuningaskunta | |||||||
| Laulukieli: | englanti | |||||||
| Sivusto: | www.manics.co.uk | |||||||
| Jäsenet | ||||||||
|
||||||||
| Entiset jäsenet | ||||||||
|
||||||||
| Levy-yhtiöt | ||||||||
|
||||||||
Manic Street Preachers on walesilainen rock-yhtye ja yksi 1990-luvun lopun suosituimmista brittiyhtyeistä. Yhtye tunnetaan erityisesti poliittisesti kantaaottavista sanoituksistaan ja kitaristi-sanoittajansa Richey James Edwardsin salaperäisestä katoamisesta vuonna 1995. Manic Street Preachersin tunnetuimpia lauluja ovat muun muassa ”If You Tolerate This Your Children Will Be Next”, ”A Design for Life”, ”Everything Must Go” ja ”Motorcycle Emptiness”. Kappale "Everything Must Go" oli myös Gran Turismo -pelin tunnusmusiikkina.
Vuonna 2001 Manic Street Preacherista tuli ensimmäinen Kuubassa konsertoinut länsimainen yhtye.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuvuodet
Yhtye perustettiin vuonna 1986 nimellä Betty Blue (ranskalaisen 37°2 le matin -elokuvan mukaan). Tuolloin kokoonpanossa oli James Dean Bradfield, Sean Moore, Nicky Wire ja Flicker. Alkuaikana Wire toimi kitaristina ja Flicker basistina. Laulaja-kitaristi James Dean Bradfield kokeili myös sanoittamista, mutta jätti tehtävän kuitenkin Nicky Wirelle.
Vuonna 1988 Flicker jätti yhtyeen väittäen, että yhtye oli menossa poispäin punk-juuriltaan. Flickerin tilalle otettiin Richey James Edwards, joka oli toiminut yhtyeen kuljettajana ja roudarina. Flickerin lähdettyä Nicky Wire jätti kitaransoiton Edwardsille ja alkoi soittaa bassoa.
[muokkaa] Sooloprojektit
Vuoden 2005 loppupuolella sekä Bradfield että Wire ilmoittivat aikeistaan julkaista soolomateriaalia ennen bändin uutta levyä. Joulupäivänä 2005 bändi antoi virallisilla kotisivuillaan vapaasti julkaistavaksi Wiren uuden soolokappaleen I Killed The Zeitgeist päivän ajaksi. Kappaleen tyyli poikkesi huomattavasti Manics-soundista. Bradfieldin single That's No Way To Tell A Lie sekä albumi The Great Western julkaistiin heinäkuussa. Wiren albumi I Killed The Zeitgeist puolestaan julkaistiin syyskuussa samana vuonna.
[muokkaa] Kokoonpano
- James Dean Bradfield – kitara, laulu
- Sean Moore – rummut
- Nicky Wire (oik. Nicholas Allen Jones) – basso
[muokkaa] Entiset jäsenet
- Flicker (oik. Miles Woodward) – basso (1986–1988)
- Richey James Edwards – kitara (1988–1995)
[muokkaa] Diskografia
- Generation Terrorists (1992)
- Gold Against the Soul (1993)
- The Holy Bible (1994)
- Everything Must Go (1996)
- This Is My Truth Tell Me Yours (1998)
- Know Your Enemy (2001)
- Forever Delayed (2002) (kokoelma)
- Lipstick Traces (2003) (B-puolia ja harvinaisuuksia)
- Lifeblood (2004)
- The Holy Bible 10th Anniversary Edition (2004) (uudelleenjulkaisu)
- Everything Must Go 10th Anniversary Edition (2006) (uudelleenjulkaisu)
- Send Away The Tigers (2007)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virallinen kotisivu (englanniksi)
- Manic Finland – suomalainen fanisivusto

