Lise Meitner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lise Meitner

Lise Meitner (s. 17. marraskuuta 1878 – k. 27. lokakuuta 1968) oli itävaltalaissyntyinen fyysikko, joka tutki radioaktiivisuutta ja ydinfysiikkaa.

Meitner opiskeli Wienin yliopistossa ja väitteli siellä fysiikan alan ensimmäisenä naistohtorina 1905. Väiteltyään hän siirtyi Berliinin yliopistoon, jossa opiskeli Max Planckin johdolla. Vastaperustettu Kaiser Wilhelm -instituutti tarjosi naistutkijalle työskentelymahdollisuuden[1]. Siellä hän tutki radioaktiivisuutta yhdessä kemisti Otto Hahnin kanssa yli 30 vuoden ajan. Tutkimuksessaan he yhdistivät Meitnerin fysiikantiedot Hahnin kemiantietoihin. Vuonna 1918 he löysivät ensimmäisen pitkäikäisen isotoopin radioaktiivisesta alkuaineesta protaktinium. Vuonna 1929 Metneristä tuli Saksan ensimmäinen naisprofessori Berliinin yliopistossa.

Kun neutroni oli keksitty 1930-luvulla, fyysikot alkoivat spekuloida, että pitäisi olla mahdollista luoda laboratoriossa uraania painavampia alkuaineita. Alkoi kilpajuoksu Enrico Fermin (Italia), Ernest Rutherfordin (Englanti), Irene Joliot-Curien (Ranska) työryhmien ja Meitner-Hahn-joukkueen (Saksa) välillä. Asianosaiset ajattelivat kilvan olevan akateemista tarkastelua, josta voi parhaimmillaan saada Nobelin – sovelluksista atomipommeihin ei puhuttu.

Kun natsi-Saksa valtasi Itävallan 1938, juutalaista syntyperää oleva Meitner pakeni Ruotsiin. Meitner työskenteli Manne Siegbahnin laitoksella Tukholmassa, mutta sai kovin vähän tukea, osaksi Siegbahnin naisvastaisten mielipiteiden takia. Hän tapasi Hahnin salaa Kööpenhaminassa ja jatkoi kirjeenvaihtoa, mutta poliittisista syistä he eivät voineet tehdä yhteisjulkaisuja. Kirjeenvaihdosta käy ilmi, ettei Hahn uskonut atomin fission olevan mahdollista ennen kuin Meitner osoitti sen tapahtuneen. Hän oli ensimmäinen, joka keksi että atomin ydin voi hajota: uraanista tuli bariumia ja kryptonia, ja samalla vapautui neutroneita ja paljon energiaa (joka kompensoi massan pienenemistä). Vuonna 1944 Hahn sai kemian Nobelin fission keksimisestä. Monien mielestä palkinnosta osa olisi kuulunut Meitnerille. Hahnin mielestä löytö perustui hänen omiin kemian tutkimuksiinsa.

Alkuaine numero 109 nimettiin vuonna 1997 meitneriumiksi, mutta Hahn jäi ilman nimikkoalkuainetta[2].

Meitner muutti Cambridgeen, Englantiin vuonna 1960 ja kuoli siellä 1968.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lise Meitner.