Otto Hahn
Sivulta puuttuu 
Otto Hahn (8. maaliskuuta 1879 – 28. heinäkuuta 1968) oli saksalainen tiedemies, jonka Fritz Strassmanin kanssa tekemät tutkimukset johtivat fissioreaktion keksimiseen. Hahnin epäiltiin osallistuneen Saksan sodanaikaiseen ydinaseohjelmaan, joka päättyi tuloksettomana, mutta tutkimukset osoittivat Hahnin osuuden rajoittuneen akateemiseen fysiikan tutkimukseen. Hahnille myönnettiin vuoden 1944 kemian Nobel-palkinto fissioreaktion löytämisestä. Otto Hahnin mukaan on nimetty saksalainen ydinkäyttöinen rahtilaiva NS Otto Hahn.
[muokkaa] Aiheesta muualla
1926: Svedberg | 1927: Wieland | 1928: Windaus | 1929: Harden, von Euler-Chelpin | 1930: Fischer | 1931: Bosch, Bergius | 1932: Langmuir | 1933: Ei jaettu | 1934: Urey | 1935: F. Joliot-Curie, I. Joliot-Curie | 1936: Debye | 1937: Haworth, Karrer | 1938: Kuhn | 1939: Butenandt, Ružička | 1940: Ei jaettu | 1941: Ei jaettu | 1942: Ei jaettu | 1943: de Hevesy | 1944: Hahn | 1945: Virtanen | 1946: Sumner, Northrop, Stanley | 1947: Robinson | 1948: Tiselius | 1949: Giauque | 1950: Alder, Diels
Kemianpalkinnon saajat 1901–1925 | Kemian palkinnon saajat 1951–1975 | Kemian palkinnon saajat 1976–2000 | Kemian palkinnon saajat 2001–
