Nikolai Semjonov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikolai Semjonov
Nikolay Semyonov Nobel.jpg
Asuinpaikka Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Kansallisuus Neuvostoliiton lippu Neuvostoliittolainen
Tutkimusala Kemia, fysiikka
Väitöstyön ohjaaja Abram Ioffe
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1956)
Semjonov (oik.) ja Kapitsa. Boris Kustodijevin maalaus vuodelta 1921.

Nikolai Nikolajevitš Semjonov (ven. Никола́й Никола́евич Семёнов) (15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1896 Saratov25. syyskuuta 1986 Moskova) oli neuvostoliittolainen fyysikko ja kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1956 muutamien ketjureaktioihin liittyvien ongelmien ratkaisemisesta sekä palamisteoriasta. Semjonov jakoi palkinnon Cyril Norman Hinshelwoodin kanssa.

Semjonov opiskeli fysiikkaa Pietarin yliopistossa Abram Ioffen johdolla ja valmistui vuonna 1917. Vuonna 1918 Semjonov muutti Samaraan ja liittyi Aleksandr Koltšakin johtamaan valkoiseen armeijaan Venäjän sisällissodan aikana.

Vuonna 1920 Semjonov palasi Pietariin. Siellä hän tapasi Pjotr Kapitsan. Yhdessä he löysivät tavan mitata atomiytimen magneettikentän suuruus. Semjonovin ja Kapitsan tutkimuksia käyttivät myöhemmin hyödykseen Otto Stern ja Walter Gerlach.

Vuonna 1925 Semjonov tutki yhdessä Jakov Frenkelin kanssa höyryn tiivistymisen ja absorption kinetiikkaa. Vuonna 1928 hän tutki kaasujen ionisointia ja julkaisi sitä käsittelevän kirjan.

Semjonov toimi opettajana Pietarin Polyteknillisessä yliopistossa, professorina vuodesta 1928. Vuonna 1931 hän perusti fysikaalisen kemian instituutin Venäjän tiedeakatemiaan ja toimi sen ensimmäisenä johtajana.

Semjonovin tutki tarkasti ketjureaktioiden etenemistä ja erityisesti palamisprosessia. Hänen tutkimuksensa johtivat hapettumisen mekanismien tarkempaan ymmärtämiseen.

Semjonoville myönnettiin kahdesti työn sankarin arvonimi, kaksi Neuvostoliiton valtionpalkintoa, viisi Leninin kunniamerkkiä ja useita muita tunnustuksia.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]