Lars Onsager
Sivulta puuttuu | Lars Onsager | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 27. marraskuuta 1903 Oslo, Norja |
| Kuollut | 5. lokakuuta 1976 Coral Gables, Yhdysvallat |
| Asuinpaikka |  Norja Yhdysvallat |
| Kansallisuus | Norjalainen |
| Tutkimusala | Kemia |
| Instituutti | ETH Zürich John Hopkinsin yliopisto Brown University Yalen yliopisto Miamin yliopisto |
| Tutkinnot | Norjan teknillinen korkeakoulu |
| Oppilaat | Joseph L. McCauley |
| Tunnetuimmat työt | Termodynamiikka |
| Tunnustukset |  Nobelin kemianpalkinto (1968) |
Lars Onsager (s. 27. marraskuuta 1903 Oslo, Norja – k. 5. lokakuuta 1976, Coral Gables, Florida, Yhdysvallat) oli norjalainen kemisti ja fyysikko. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1968 irreversiibelien prosessien termodynamiikkaa käsittelevistä tutkimuksista.
Onsager valmistui insinööriksi Norges Tekniske Høgskolesta vuonna 1925. Vuonna 1925 hän myös korjasi Peter Debyen ja Erich Hückelin teoriaa ionien Brownin liikkeestä liuoksissa ja hän julkaisi sen vuonna 1926. Onsager teki matkan Zürichiin, missä Debye oli opettamassa, ja kertoi tällä huomanneensa virheen Debyen teoriassa. Onsagerista tuli Debyen assistentti ETH Zürichiin. Siellä hän toimi aina vuoteen 1928.
Vuonna 1928 hän siirtyi opettamaan Johns Hopkinsin yliopistoon Marylandiin. Onsager kuitenkin huomasi, että vaikka hän olikin taitava kehittämään fysikaaliseen kemiaan liittyviä teorioita, ei hänellä ollut opettajan kykyjä.
JHU:n jälkeen hän siirtyi Brown Universityyn. Siellä hän teki huomattavia tutkimuksia liittyen termodynamiikkaan. 1930-luvun laman takia Onsager joutui jättämään paikkansa Brown Universityssä ja siirtyi Yalen yliopistoon lyhyen Euroopan vierailun jälkeen.
Onsager viett lopun työuransa Yalen yliopistossa. Toisen maailmansodan jälkeen hän julkaisi teoreettisen selityksen nestemäisen heliumin suprajuoksevuudelle. Vuotta myöhemmin samanlaisen teorian julkaisi Richard Feynman itsenäisesti. Onsager tutki myös nestekiteitä.
