Harold Kroto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harold Kroto
Harold Kroto 1c389 8471.sweden.jpg
Syntynyt 7. lokakuuta 1939 (ikä 74)
Wisbech, Britannia
Tutkimusala orgaaninen kemia
Instituutti Sussexin yliopisto
Tutkinnot Sheffieldin yliopisto
Tunnetuimmat työt fullereeni
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto

Harold Walter Kroto (7. lokakuuta 1939, Wisbech) on brittiläinen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1996 fullereenin löytämisestä. Kroto jakoi palkinnon Robert Curlin ja Richard Smalleyn kanssa.

Kroton alkuperäinen sukunimi oli Krotoschiner, joka oli sleesialaista alkuperää. Kroton isä oli kotoisin Puolasta ja äiti oli saksalainen. Hänen vanhempansa muuttivat Isoon-Britanniaan 1930-luvulla pakoon natseja, koska Kroton isä oli juutalainen. Vuonna 1955 perheen nimi lyhennettiin muotoon Kroto.[1]

Kroto opiskeli kemiaa Sheffieldin yliopistossa ja hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1961. Filosofian tohtorin arvon hän sai vuonna 1964 samasta yliopistosta. Hänen tohtorintyönsä käsitteli vapaiden radikaalin elektronispektriä.[1]

Tutkijan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kroton tohtorintyö sisälsi myös julkaisemattomia tutkimuksia muun muassa hiilisuboksidista. Nämä tutkimukset loivat Kroton kiinnostuksen molekyyleihin, jotka sisältävät useita hiiliä, joiden välillä on kaksois - tai kolmoissidoksia.

Väitöksensä jälkeen Kroto teki muutaman vuoden ajan tohtorintutkinnon jälkeisiä tutkimuksia Kanadassa ja Yhdysvalloissa Bell Labsin laboratorioissa. Hän muutti perheineen takaisin Britanniaan ja aloitti opetus- ja tutkimustyöt Sussexin yliopistossa vuonna 1967.[1]

1970-luvulla Kroto tutki avaruudessa esiintyviä suuriketjuisia molekyylejä ja onnistui löytämään niistä lukuisia todisteita tähtien spektreistä. Tällaisia molekyylejä olivat muun muassa polyynit syanobutydiyyni (H-C≡C-C≡C-C≡N) ja syanoheksatriyyni (H-C≡C-C≡C-C≡C-C≡N). Näiden molekyylien rakenteen selittäminen johti hänet C60-molekyylin löytämiseen.

Kroto kuuli Ricen yliopistossa Curl ja Smalley suorittamista laserspektroskopiatutkimuksista. Kroto ehdotti,että he käyttäisivät Ricen yliopiston laitteistoja tähdissä esiintyvien ketjumaisten hiiliyhdisteiden simuloimiseen.

Kroto, Curl ja Smalley osoittivat, että näitä yhdisteitä ei pelkästään esiintynyt tähdissä, vaan tähdet myös kykenivät tuottamaan niitä. Lisäksi he onnistuivat löytämään buckminsterfullereenin olemassaolon. Fullereenin ainutlaatuisen rakenteen selvittävminen aloitti kokonaanuuden kemian osa-alueen tutkimuksen.[2] Nämä kolme kemistiä suorittivat tutkimukset yhdessä Jim Heathin, Sean O'Brienin ja Yuan Liun kanssa.

Vuoden 1990 jälkeen Kroton tutkimukset ovat käsitelleet nanotiedettä ja -teknologiaa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1996, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1997) Viitattu 7.10.2012.
  2. Sir Harold W. Kroto Encyclopedia Britannica