Hermann Staudinger

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hermann Staudinger
Hermann Staudinger ETH-Bib Portr 14419.jpg
Syntynyt 23. maaliskuuta 1881
Worms, Saksa
Kuollut 8. syyskuuta 1965
Freiburg im Briesgau, Saksa
Asuinpaikka Saksan lippu Saksa
Kansallisuus Saksan lippu Saksalainen
Tutkimusala Kemia
Instituutti Strasbourgin yliopisto
Karlsruhen yliopisto
ETH Zürich
Freiburgin yliopisto
Tutkinnot Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg
Väitöstyön ohjaaja Daniel Vorländer
Oppilaat Lavoslav Ružička
Tunnetuimmat työt Polymeerikemia
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1953)
Hermann Staudingerin hauta.

Hermann Staudinger (23. maaliskuuta 1881 Worms, Saksa8. syyskuuta 1965 Freiburg im Briesgau, Saksa) oli kemisti. Hän oli makromolekyyli­kemian perustaja ja kehittäjä.

Jo 1800-luvulla oli todettu, että eräistä orgaanisista yhdisteistä voi tietyissä olosuhteissa muodostua tervamaisia, liukenemattomia aineita. Näiden aineiden kemiallista rakennetta ei kuitenkaan tunnettu, ennen kuin Staudinger 1930-luvulla osoitti niiden samoin kuin luonnonkuminkin muodostuvan erittäin pitkistä ketjumaisista molekyyleistä. Staudingerin tutkimukset vaikuttivat osaltaan siihen, että näitä aineita voitiin käyttää muovien raaka-aineina.[1]

Vuonna 1953 Staudinger sai Nobelin kemianpalkinnon "for his discoveries in the field of macromolecular chemistry" ("löydöistään makromolekyylikemian saralla").[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 380. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
  2. Hudson, s. 392

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.