Johann Deisenhofer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Deisenhofer
Syntynyt 30. syyskuuta 1943 (ikä 70)
Instituutti Max Planck -instituutti
Howard Hughesin lääketieteellinen instituutti
Tutkinnot Münchenin teknillinen yliopisto
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto

Johann Deisenhofer (30. syyskuuta 1943, Zusamaltheim) on saksalainen biokemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1988 fotosynteettisen keskuksen löytämisestä Rhodopseudomonas viridis - bakteerista. Deisenhofer jakoi palkinnon Robert Huberin ja Hartmut Michelin kanssa.

Deisenhofer valmistui tohtoriksi vuonna 1974 Münchenin teknillisestä yliopistosta vuonna 1974 tutkimustyöstä, jonka hän teki Max Planck -instituuttille. Siellä hän toimi vuoteen 1988 asti, jolloin hän siirtyi Howard Hughesin lääketieteelliseen instituuttiin.[1]

Yhdessä Huberin ja Michelin kanssa Deisenhofer selvittivät tietyistä fotosynteesiin pystyvissä bakteereissa olevan proteiinin rakenteen. Tällä bakteerin solukalvoon kiinnittyvällä proteiinilla on tärkeä rooli yksnkertaisissa fotosynteesireaktioissa. Deisenhofer, Huber ja Michel selvittivät yli 10 000 atomia käsittävän proteiinikompleksin röntgenkristallografiatekniikalla. Heidän työnsä oli tärkeä askel bakteerien ja kasvien fotosynteettisten prosessien yhtäläisyyksien tuntemisessa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Autobiography (From Nobel Lectures, Chemistry 1981-1990, Editor-in-Charge Tore Frängsmyr, Editor Bo G. Malmström, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1992) Viitattu 17.10.2012.
  2. Johann Deisenhofer Encyclopedia Britannica
Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.