Fritz Haber

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fritz Haber
Fritz Haber.png
Syntynyt 9. joulukuuta 1868
Breslau, Saksa
Kuollut 29. tammikuuta 1934 (65 vuotta)
Basel, Sveitsi
Asuinpaikka Saksan lippu Saksa
Kansallisuus saksalainen
Tutkimusala Kemia
Instituutti ETH Zürich
Karlsruhen yliopisto
Tutkinnot Heidelbergin yliopisto
Humboldt-yliopisto
Technische Universität Berlin
Väitöstyön ohjaaja Robert Bunsen
Tunnetuimmat työt Haber–Bosch-menetelmä
Born-Haber-sykli
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1918)

Fritz Haber (9. joulukuuta 186829. tammikuuta 1934) oli saksalainen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1918 kehittämästään ammoniakin valmistusmenetelmästä,[1][2] Haber–Bosch-menetelmästä. Ammoniakki on tärkeä typpilannoitteiden ja räjähteiden valmistusaine.

Haberia on sanottu myös kemiallisten aseiden isäksi, sillä hän oli osallisena kloorin ja muiden taistelukaasujen kehittämisessä ja käyttöönotossa ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänen vaimonsa, kemian tohtori Clara Immerwahrin arvellaan tehneen itsemurhan Haberin tämän roolin takia. Hän siirtyi sodan päättyessä Sveitsiin, koska oletti joutuvansa syytteeseen sotarikoksista, mutta yleiseksi hämmästykseksi hänelle myönnettiin 1918 Nobelin kemianpalkinto. Haberin kehitelmä oli myös toisen maailmansodan aikaisten keskitysleirien kaasukammioissa ihmisten surmaamiseen käyttämä Zyklon B -hyönteismyrkky. Myös hänen lähiomaisiaan kuoli tuhoamisleireillä.[2][3]

Haber oli isänmaallinen saksalainen ja valvoi henkilökohtaisesti ensimmäisiä kokeita, joissa kaasua käytettiin venäläisiä vastaan ensimmäisen maailmansodan itärintamalla.[2] Koska Haber oli ollut ennen kääntymistään uskonnoltaan juutalainen ja myös juutalaista sukua, hän muutti pois Saksasta vuonna 1933 vastalauseena kansallissosialistisen puolueen juutalaisvastaiselle politiikalle.[4] Hän lähti Englantiin, harkitsi Israelia, mutta ei koskaan oikein asettunut mihinkään ja kuoli jo seuraavana vuonna hotellissa Baselissa ollessaan matkalla parantolaan[3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Hudson: Suurin tiede – kemian historiaa. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
  • Henrik Ennart & Mats-Eric Nilsson, Döden i grytan, Ordfront, 2010
  • Kimmo Klemola: 1900-luvun tärkein keksintö Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Viitattu 30.7.2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hudson, s. 388
  2. a b c Klemola, s. 26–30
  3. a b Ennart & Nilsson, s. 212
  4. Hudson, s. 371

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Daniel Charles, Mastermind: the Rise and Fall of Fritz Haber