Gerhard Ertl

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gerhard Ertl
Gerhard Ertl vuonna 2007
Gerhard Ertl vuonna 2007
Syntynyt 10. lokakuuta 1936 (77 v)
Stuttgart, Saksa
Kansallisuus saksa
Tutkimusala epäorgaaninen kemia, materiaalikemia
Instituutti

Hannoverin Gottfried Wilhelm Leibniz -yliopisto,
Ludwig-Maximilians-Universität München,
Münchenin teknillinen yliopisto,
Berliinin vapaa yliopisto,
Berliinin teknillinen yliopisto,
Max Planck -instituutin Fritz Haber -tutkimusinstituutti,

Humboldt-yliopisto
Tutkinnot

Stuttgartin yliopisto

Münchenin teknillinen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Heinz Gerischer
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto
Wolfin palkinto

Gerhard Ertl (s. 10. lokakuuta 1936, Stuttgart, Saksa[1]) on emeritusprofessori fysikaalisen kemian osastolla Max Planck -instituutin Fritz Haber -tutkimusinstituutissa. Hänelle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 2007 työstään pintakemian menetelmien kehittämisessä[1].

Pintakemian tutkimus mahdollistui 1960-luvulla tyhjiöiden tuottamiseen vaadittavan teknologian myötä. Mahdollisimman täydellisen tyhjiön tuottaminen on oleellista, jotta reaktio saadaan toteutumaan vieraiden molekyylien puuttumatta reaktion kulkuun. Gerhard Ertl oli ensimmäisten joukossa soveltamassa uutta teknologiaa uuteen kemianalaan. Hän perehtyi erityisesti Haber–Bosch-prosessiin ja selitti myöhemmin sen yksityiskohtaisen toiminnan. Haber–Bosch-prosessissa typestä ja vedystä tuotetaan ammoniakkia käyttämällä rautaa katalyyttinä. Gerhard Ertlin tutkimus on mahdollistanut muun muassa prosessin paremman hyödyntämisen kemianteollisuudessa. Ertl jäi eläkkeelle vuonna 2004[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Gerhard Ertl - Autobiography Nobel Prize. Viitattu 12.7.2012. (englanniksi)