Peter Debye

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peter Debye
Debye100.jpg
Syntynyt 24. maaliskuuta 1884
Maastricht, Alankomaat
Kuollut 2. marraskuuta, 1966
Ithaka, Yhdysvallat
Asuinpaikka Alankomaiden lippu Alankomaat
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Kansallisuus Alankomaiden lippu Alankomaalainen
Tutkimusala Kemia, fysiikka
Instituutti Zürichin yliopisto (1911–12)
Utrechtin yliopisto (1912–14)
Göttingenin yliopisto (1914–20)
ETH Zürich (1920–27)
Leipzigin yliopisto (1927–34)
Berliinin yliopisto
Cornellin yliopisto (1940–50)
Tutkinnot RWTH Aachen
Münchenin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Arnold Sommerfeld
Oppilaat Lars Onsager
Paul Scherrer
George K. Fraenkel
Tunnetuimmat työt Fysikaalisen kemian tutkimus
Debye–Hückel-yhtälö
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1936)

Petrus Josephus Wilhelmus Debije (24. maaliskuuta, 18842. marraskuuta, 1966) oli Nobel-palkittu alankomaalainen fysikaalinen kemisti. Hän vaihtoi nimensä myöhemmin muotoon Peter Joseph William Debye.

Peter Debye teki ensimmäisen merkittävän tieteellisen työnsä 1912 soveltaessaan dipolimomentin käsitettä epäsymmetristen molekyylien varausjakauman kuvaamiseen. Samana vuonna hän onnistui myös laajentamaan Albert Einsteinin teoriaa ominaislämpökapasiteetista mataliin lämpötiloihin lisäämällä siihen matalataajuiset fononit (Debyen malli). Vuonna 1913 Debye laajensi Niels Bohrin teoriaa atomimallista lisäämällä siihen elliptiset orbitaalit. Saman idean tosin esitti myös Arnold Sommerfeld.

Vuosina 1914–1915 Peter Debye laski yhdessä Paul Scherrerin kanssa lämpötilan vaikutuksen röntgendiffraktiokuvioihin. Myöhemmin Ivar Waller[1] täydensi työtä, joten kiteen lämpöliikkeen vaikutusta röntgendiffraktiokuvioon kuvaava Debyen ja Wallerin tekijä nimettiin heidän mukaansa. Hän myös kehitti teorian, joka selitti Comptonin ilmiön, missä röntgensäteilyn energia muuttuu, kun se vuorovaikuttaa elektronin kanssa.

Yhdessä assistenttinsa Erich Hückelin kanssa Debye paransi Svante Arrheniuksen teoriaa sähköjohtavuudesta elektrolyyttisissä liuoksissa (Debyen ja Hückelin yhtälö).

Vuonna 1936 Peter Debyelle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto[2] hänen työstään molekyylien rakenteen selvittämisessä (dipolimomentti ja röntgendiffraktio).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.