Jean-Marie Lehn

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean-Marie Lehn
Lehn Dresdenin teknillisessä yliopistossa vuonna 2008
Lehn Dresdenin teknillisessä yliopistossa vuonna 2008
Syntynyt 30. syyskuuta 1939 (ikä 74)
Instituutti Strasbourgin yliopisto
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto

Jean-Marie Lehn (30. syyskuuta 1939, Rosheim) on ranskalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1987 työstään supramolekulaarisen kemian ja supermolekyylien parissa sekä erityisesti kryptandien synteesistä. Lehn jakoi palkinnon Donald J. Cramin ja Charles J. Pedersenin kanssa. Lehn on julkaissut yli 800 vertaisarvioitua kemiaa koskevaa artikkelia.

Lehn opiskeli aluksi musiikkia tullakseen kotikaupunkinsa Rosheimin kanttoriksi. Myöhemmin hän kuitenkin luopui ajatuksesta. Hän jatkoi urkujen soittamista kuitenkin myös koko tieteilijän ammattiuransa aikana. Vuosina 1950-1957 Lehn opiskeli latinaa, kreikkaa, englantia ja ranskankielistä kirjallisuutta. Hän kiinnostui filosofiasta ja luonnontieteistä, erityisesti kemiasta. Lehn suoritti alemman korkeakoulututkinnon filosofiassa vuonna heinäkuussa 1957 ja alemman korkeakoulututkinnon luonnontieteissä saman vuoden syyskuussa.

Valmistuttuaan Lehn työskenteli opettajansa Guy Ourissonin laboratoriossa jatkaen tohtorin opintojaan. Siellä hän oli vastuussa laboratorion ensimmäisestä NMR-spektrometrista. Valmistuttuaan filosofian tohtoriksi työskenteli hän vuoden Robert Burns Woodwardin laboratoriossa Harvardin yliopistossa tehden töitä muun muassa B12-vitamiinin synteesin parissa.[1]

Vuonna 1966 Lehn sai apulaisprofessorin paikan Strasbourgin yliopistosta. Hänen päätutkimuskohteensa oli aineiden rakenne.

Vuonna 1968 Lehn onnistui syntetisoimaan häkinkaltaisia molekyylejä, jotka sulkivat sisäänsä ainoastaan yhdenlaisen molekyylin. Tämä oli tärkeä askel uuden supramolekulaarisen kemian alalla, joka tutkii aineiden sisäisten sidosten sijasta intermolekulaarisia sidoksia. Kryptandeista, kuten Lehn yhdisteitä nimittää tulikin hänen uransa erityinen mielenkiinnon kohde. Vuonna 1980 hänestä tuli opettaja maineikkaaseen Collège de Franceen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1987, Editor Wilhelm Odelberg, [Nobel Foundation], Stockholm, 1988) Viitattu 17.10.2012.