Ilya Prigogine

Wikipedia

Ilya Prigogine (ven. Илья Романович Пригожин, Ilja Romanovitš Prigožin, 25. tammikuuta 1917 Moskova − 28. toukokuuta 2003 Bryssel) oli belgialainen fyysikko ja kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1977 häilyvien rakenteiden tutkimisesta.

Prigogine syntyi Moskovassa. Hänen isänsä Roman Prigogine oli kemiantekniikan insinööri. Perhe muutti lokakuun vallankumouksen jälkeen ensin Saksaan ja vuonna 1929 Belgiaan, koska perheen isä suhtautui kielteisesti sosialismiin. Vuonna 1949 Prigogine sai Belgian kansalaisuuden.

Prigogine opiskeli kemiaa Brysselin vapaassa yliopistossa. Vuodesta 1950 hän toimi siellä professorina. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Solvay-konferenssin johtajaksi. Samana vuonna hän aloitti opettajana Austinin yliopistossa Teksasissa. Vuonna 1967 Prigogine palasi Belgiaan.

Prigogine tunnetaan parhaiten hänen häilyvien rakenteiden käyttäytymisestä, kun ne eivät ole termodynaamisessa tasapainotilassa. Lisäksi Prigonine suunnitteli tietoliikennejärjestelmämalleja, jotka perustuivat Bosen–Einsteinin kondensaatti -teoriaan ja tutki kaaosteorian determinismiä sekä klassisen että kvanttifysiikan puolilta.

Progogine sai töistään lukuisia huomionosituksia muun muassa Francqui Prize -tiedepalkinnon vuonna 1955 ja Rumford-mitalin vuonna 1976.