Ilya Prigogine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilya Prigogine
Syntynyt 25. tammikuuta 1917
Moskova, Venäjän keisarikunta
Kuollut 28. toukokuuta 2003 (86 vuotta)
Bryssel, Belgia
Asuinpaikka Belgian lippu Belgia
Kansallisuus Belgian lippu Belgia
Tutkimusala Kemia, fysiikka
Instituutti Université libre de Bruxelles
Teksasin yliopisto, Austin
Tutkinnot Université libre de Bruxelles
Väitöstyön ohjaaja Théophile de Donder
Oppilaat Adi Bulsara
Radu Bălescu
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto (1977)

kreivi Ilya Prigogine (ven. Илья Романович Пригожин, Ilja Romanovitš Prigožin, 25. tammikuuta 1917 Moskova28. toukokuuta 2003 Bryssel) oli belgialainen fyysikko ja kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1977 häilyvien rakenteiden tutkimisesta.

Prigogine syntyi Moskovassa. Hänen isänsä Roman Prigogine oli kemiantekniikan insinööri. Perhe muutti lokakuun vallankumouksen jälkeen ensin Saksaan ja vuonna 1929 Belgiaan, koska perheen isä suhtautui kielteisesti sosialismiin. Vuonna 1949 Prigogine sai Belgian kansalaisuuden.

Prigogine opiskeli kemiaa Brysselin vapaassa yliopistossa. Vuodesta 1950 hän toimi siellä professorina. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Solvay-konferenssin johtajaksi. Samana vuonna hän aloitti opettajana Austinin yliopistossa Teksasissa. Vuonna 1967 Prigogine palasi Belgiaan.

Prigogine tunnetaan termodynaamisen epätasapainon tilassa olevien häilyvien rakenteiden käyttäytymistä selittävästä teoriastaan. Lisäksi Prigonine suunnitteli tietoliikennejärjestelmämalleja, jotka perustuivat Bosen–Einsteinin kondensaatti -teoriaan ja tutki kaaosteorian determinismiä sekä klassisen fysiikan että kvanttifysiikan näkökulmasta.

Prigogine sai töistään Nobelin lisäksi muitakin huomionosoituksia, muun muassa Francqui Prize -tiedepalkinnon vuonna 1955 ja Rumford-mitalin vuonna 1976.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.