Determinismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Determinismi eli lainalaisuusoppi on filosofian näkökanta, jonka mukaan kaikilla asioilla on syynsä. Tästä seuraa, että maailman syy-seuraus -suhteet muodostavat ketjun, joka määrää kaikki tapahtumat. Determinismin mukaan kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättä, eikä mikään voisi tapahtua toisin. Vastaavasti indeterministit sanovat, että todellisuudessa on satunnaisuutta eivätkä kaikki tapahtumat seuraa välttämättä edellisistä. Determinismiin voi liittyä myös ennaltamääräytyvyys: joku tai jokin on määrännyt etukäteen kaikkien tapahtumien lopputuloksen, eli tapahtumat kulkevat kohti jotain tiettyä päämäärää, kuten esimerkiksi predestinaatio-opissa.

Determinismi pohjautuu pääasiassa syy-seuraus -suhteeseen eli kausaliteettiin. Kausaliteetilla tarkoitetaan kahden ilmiön suhdetta, jossa ensimmäinen aiheuttaa toisen. Sitä pidetään yleisesti pätevänä arkiajattelussa ja enimmäkseen myös fysiikassa. Newtonilaisen mekaniikan mukaisesti on ajateltu, että jos kahteen täysin samanlaiseen kappaleeseen vaikuttavat täysin samanlaiset voimat, ne käyttäytyvät samalla tavalla. Klassista mekaniikkaa onkin pidetty yhtenä suurimmista determinismin auktoriteeteista, vaikka Newton itse ei uskonutkaan determinismiin.[1] David Humen kuuluisa kausaalisuuden kritiikki ei varsinaisesti koske kausaalisuuden olemassaoloa vaan väitettä, että voisimme johtaa kausaalisuuden järjestämme.

Pierre-Simon Laplace kehitti mekanistisen luonnonfilosofian kiteytykseksi Laplacen demoniksi sittemmin kutsutun fiktiivisen hahmon. Laplacen demoni on subjekti, joka tietää kaiken aiemmin vallinneista asiatiloista, nyt vallitsevista asiatiloista ja asiatiloja ohjaavista luonnonlaeista. Näillä tiedoilla demoni kykenee ennustamaan täysin varmasti kaiken mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Monet filosofit ovat ajatelleet, että determinismi ei ole yhteensovitettavissa vapaan tahdon kanssa. Heidän mukaansa ei voida sanoa, että subjekti toimii vapaasti, jos tämä ei syy-seuraus -ketjun tuloksena kykene tekemään kuin yhden valinnan. Deterministisessä maailmassa jokainen subjektin tekemä teko on väistämätön eikä subjekti voi todellisuudessa valita mitä hän tekee eri tilanteissa. Väitteen aiheuttamat filosofiset ongelmat liittyvät vahvasti etiikkaan.

Kvanttimekaniikka ja erityisesti Kööpenhaminan tulkinta on haastanut determinismin modernissa fysiikassa. Tulkinnan mukaan mittauksissa saatavat tulokset ilmentävät todellisuuden perimmiltään indeterminististä luonnetta. Esimerkiksi Tarja Kallio-Tammisen mukaan "kvanttimekaniikka ei mahdu Laplacen olettamaan superdeterministiseen ja reduktionistiseen maailmaan".[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tarja Kallio-Tamminen: ”II”, Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina, s. 61. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.
  2. Tarja Kallio-Tamminen: ”IV”, Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina, s. 189-190. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-625-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hoefer, Carl: Causal Determinism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Swartz, Norman: Foreknowledge and Free Will The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)