Ernest Rutherford

Ernest Rutherford
Syntynyt	30. elokuuta 1871 Spring Grove, Uusi-Seelanti
Kuollut	19. lokakuuta 1937 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta
Asuinpaikka	Uusi-Seelanti Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus	Uusi-Seelanti
Tutkimusala	Fysiikka
Instituutti	McGill-yliopisto Manchesterin yliopisto
Tutkinnot	Uuden-Seelannin yliopisto Canterburyn yliopisto Cambridgen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	J. J. Thomson
Oppilaat	Niels Bohr Cecil Powell Pjotr Kapitsa John Cockcroft James Chadwick George de Hevesy
Tunnetuimmat työt	Atomiytimen löytäminen. Tunnetaan ”ydinfysiikan isänä”
Tunnustukset	Nobelin kemianpalkinto (1908) Franklin-mitali (1924)
Rutherford on fyysikko Ralph Fowlerin appi.

Ernest Rutherford, Nelsonin ensimmäinen paroni Rutherford, OM, PC, FRS, PRS (30. elokuuta 1871–19. lokakuuta 1937) oli Uudessa-Seelannissa syntynyt brittiläinen fyysikko. Fysiikan suurista löydöistä hänen nimiinsä luetaan atomin ytimen löytäminen; sen hän teki kokeella, joka nykyään tunnetaan Rutherfordin kokeena.

Hän tutki radioaktiivisuutta ja otti ensimmäisenä käyttöön termit alfa-, beta-, ja gammasäteily. Rutherford havaitsi ensimmäisenä, että radioaktiivisesta aineesta puolet hajoaa vakioajassa (puoliintumisaika). Rutherford myös löysi protonin ja teki hypoteesin atomin varauksettomista hiukkasista, neutroneista.

Rutherford sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1908. Rutherford lyötiin ritariksi 1914 ja 1931 hänestä tehtiin paroni. Yksi hänen oppilaistaan oli Niels Bohr.

Aiheesta muualla

• Nobelprize.org Ernest Rutherfordin elämäkerta (englanniksi)

Nobelin kemianpalkinto 1901–1925

1901: van 't Hoff | 1902: Fischer | 1903: Arrhenius | 1904: Ramsay | 1905: von Bayer | 1906: Moissan | 1907: Buchner | 1908: Rutherford | 1909: Ostwald | 1910: Wallach | 1911: Curie | 1912: Grignard, Sabatier | 1913: Werner | 1914: Richards | 1915: Willstätter | 1916: Ei jaettu| 1917: Ei jaettu| 1918: Haber | 1919: Ei jaettu | 1920: Nernst | 1921: Soddy | 1922: Aston | 1923: Pregl | 1924: Ei jaettu | 1925: Zsigmondy

Kemian palkinnon saajat 1926–1950 | Kemianpalkinnon saajat 1951–1975 | Kemian palkinnon saajat 1976–2000 | Kemian palkinnon saajat 2001–