Tritium
Sivulta puuttuu 
Tritium (T tai 3H) on vedyn radioaktiivinen isotooppi. Tritium-ytimessä on yksi protoni ja kaksi neutronia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Löytäminen ja esiintyminen
Tritiumin löysivät Ernest Rutherford, M. L. Oliphant ja Harteck vuonna 1934 pommittaessaan deuterium-atomeja deuteroneilla eli deuterium-atomin ytimillä. Tämän isotoopin puoliintumisaika on 12,32 vuotta.[1] Pieniä määriä tritiumia muodostuu yläilmakehässä, kun kosmiset säteet iskeytyvät typpimolekyyleihin.[1] Ydinvoimaloissa muodostuu ydinreaktioiden yhteydessä tritiumia, jota pääsee lauhdutusveden mukana veteen.[1] Myös ydinasekokeiden jälkeen on löydetty koepaikalta pieniä määriä tritiumia.[2] Tritiumia voidaan myös valmistaa reaktoreissa pommittamalla litium-6:ta neutroneilla.[3]
Tritium voi esiintyä kaasumaisena, mutta yleisimmin tritium esiintyy muodossa, jossa yksi vesimolekyylin protium-atomeista on korvautunut sillä.[1]
[muokkaa] Käyttö
Tritiumin hajoamisessa syntyvät elektronit voivat virittää muiden aineiden elektroneja, joten sitä käytetään itsevalaisevana aineena rannekellojen näytöissä ja poistumistiekylteissä.[2] Tritiumia voidaan käyttää myös merkkiaineena isotooppigeokemiassa[4] ja lääketieteessä tutkittaessa lääkeaineiden metaboliaa[1]. Yksi energiantuotannon kannalta lupaavimmista fuusioreaktioista on deuteriumin ja tritiumin fuusio. Siinä vapautuu energiaa 16 MeV. Ongelmana on reaktion vaatima 40 miljoonan kelvinin lämpötila.[3]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d e Tritium U.S. Enviromental Protection Agemcy. Viitattu 6.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b The Tritium Laboratory University of Miami. Viitattu 6.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Nuclear Fusion Georgia State University. Viitattu 6.1.2010. (englanniksi)
- ↑ Carol Kendall & Eric A. Caldwell: Fundamentals of Isotope Geochemistry U. S. Geological Survey. Viitattu 6.1.2010. (englanniksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- WolframAlpha: Tritium (englanniksi)
