Sähkömagneettinen induktio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sähkömagneettinen induktio on fysiikan perusilmiö, jossa muuttuva magneettikenttä indusoi sähköiseen johteeseen sähkömotorisen voiman.[1] Kun johdinsilmukka on muuttuvassa magneettikentässä, silmukkaan syntyy sähkömotorinen voima, jonka suuruus on yhtä suuri kuin silmukan lävistävän magneettivuon muutosnopeus:

e=-{d\over dt}\Phi,

missä \scriptstyle e on indusoituva sähkömotorinen voima ja \scriptstyle \Phi on silmukan lävistävä magneettivuo.

Miinusmerkki johtuu Lenzin laista, jonka mukaan indusoituneen jännitteen polariteetti on sellainen, että se pyrkii synnyttämään johdinsilmukkaan sellaisen sähkövirran, jonka synnyttämä magneettivuo silmukan sisällä kumoaa ulkoisen magneettikentän muutoksen.

Mikäli vuontiheys B on vakio silmukan sisällä niin vuo on

\Phi=BA,

missä \scriptstyle A on silmukan poikkipinta-ala ja \scriptstyle B on silmukan läpi kulkevan magneettivuon tiheys.

Kelaan indusoituva jännite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikierroksisen johdinsilmukkaan eli kelaan indusoituva jännite on verrannollinen kelan silmukoiden läpi kulkevan yhteenlasketun kokonaisvuon muutosnopeuteen. Siksi N-kierroksiseen kelaan indusoituva jännite voidaan kirjoittaa muotoon

e=-NA\frac{d}{dt}B,

missä A on kelan poikkipinta-ala ja B on kelan läpi kulkevan magneettivuon tiheys.

Sovelluksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkömagneettinen induktio on tärkeä ilmiö sähkötekniikassa ja sähkömagneettisissa energiamuuntimissa kuten generaattoreissa ja muuntajissa. Näissä muuttuva magneettikenttä indusoi käämiin jännitteen, joka taas synnyttää suljettuun virtapiiriin virran.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Bird: Science for Engineering, s. 366. Routledge, 2013. ISBN 9781136299759. (englanniksi)