Sähkömagneettinen induktio
Wikipedia
Sähkömagneettinen induktio on fysiikan perusilmiö, joka liittyy magneettivuon muutokseen. Muuttuvassa ulkoisessa magneettikentässä olevaan johdinsilmukkaan indusoituu sähkömotorinen voima, jonka suuruus on yhtä suuri kuin silmukan lävistävän magneettivuon muutosnopeus:
,
missä e on indusoituva sähkömotorinen voima eli jännite ja Φ on silmukan lävistävä magneettivuo.
Miinusmerkki johtuu Lenzin laista, jonka mukaan indusoituneen jännitteen polariteetti on sellainen, että se pyrkii synnyttämään johdinsilmukkaan sellaisen sähkövirran, jonka synnyttämä magneettikenttä kumoaa ulkoisen kentän muutoksen, ja on siten vastakkainen ulkoisen kentän muutokselle.
Monikierroksisen johdinsilmukkaan eli kelaan indusoituva jännite on verrannollinen kelan silmukoiden läpi kulkevan yhteenlasketun kokonaisvuon muutosnopeuteen. Siksi kelaan indusoituva jännite voidaan kirjoittaa muotoon
,
missä N on kelan kierrosmäärä, A on kelan poikkipinta-ala ja B on kelan läpi kulkevan magneettivuon tiheys.
[muokkaa] Sovelluksia
Sähkömagneettinen induktio on tärkeä ilmiö sähkötekniikassa ja sähkömagneettisissa energiamuuntimissa (generaattorit ja muuntajat).
