Magneettivuo
Wikipedia
Magneettivuo (tunnus Φ tai täsmällisemmin erotuksena muusta vuosta ΦB tai ΦM) on magnetismin määrää kuvaava suure, jota SI-järjestelmässä mitataan yksiköllä weber (1 Wb = 1 V·s = 108 Mx). Magneettivuon voidaan ajatella olevan magneettikentän kenttäviivojen kokonaismäärä. Yksittäisen magneettisen navan säteilemäksi magneettivuoksi määritellään navan voimakkuus, pohjoisnapa toimii vuon lähteenä ja etelänapa vuon nieluna (kts. myös sähkövuo).
Yleisesti magneettivuo pinnan A läpi saadaan magneettivuon tiheyden B pintaintegraalina[1]
.
Mikäli magneettivuon tiheys on vakio ja vektori B muodostaa kulman φ pinnan A normaalivektorin kanssa, magneettivuo saadaan kaavasta
.
Kelan sisällä magneettivuo on verrannollinen itseisinduktanssiin L, virtaan I ja kierrosten lukumäärään N seuraavasti:
.
[muokkaa] Magneettivuo suljetun pinnan läpi
Gaussin laki magneettikentille kertoo, että suljetun pinnan läpi virtaava magneettivuo on yhtä kuin pinnan sisäänsä sulkemien napojen voimakkuuksien summa, jonka on käytännössä havaittu olevan aina nolla, eli
.
Magneettisia monopoleja ei siis ole, jokaisen suljetun pinnan sisään suuntautuvien magneettikenttäviivojen lukumäärä on yhtä suuri kuin pinnan sisältä pois tulevien viivojen määrä. Tämä johtuu siitä, että millään hiukkasella ei ole vain yhtä magneettista napaa, vaan jokaisella on aina sekä pohjois-, että etelänapa.[2]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ I. S. Grant & W. R. Phillips: ”4.6.1”, Electromagnetism, 2. painos, s. 152. Wiley, 2003. ISBN 0-471-92712-0. (englanniksi)
- ↑ Magnetic Flux Illustrations (html) HyperPhysics. (englanniksi)
