Rutherfordin koe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yllä: odotetut tulokset Thomsonin rusinapullamallin mukaisesti.
Alla: havaitut tulokset.

Rutherfordin koe (myös: kultalevykoe tai Geigerin–Marsdenin koe) oli Hans Geigerin ja Ernest Marsdenin vuonna 1909 Ernest Rutherfordin johdolla Manchesterin yliopiston fysiikan laboratoriossa tekemä koe, joka johti JJ Thomsonin rusinapullamallin hylkäämiseen. Kokeessa ohutta kultaliuskaa pommitettiin alfahiukkasilla. Thomsonin atomimallin mukaan kaikkien alfahiukkasten olisi pitänyt läpäistä liuska, mutta tässä kokeessa huomattiin, että osa hiukkasista heijastuikin takaisinpäin. Rutherford kuvasi vuonna 1936, miltä hänestä tuntui, kun hän kuuli kokeen tuloksista:

Se oli melkein yhtä uskomatonta, kuin että pommitettaessa silkkipaperia 15 tuuman ammuksilla ne singahtaisivat takaisin ja osuvat ampujaan! [1]

Rutherford julkaisi kokeensa perusteella tuloksen, jonka mukaan melkein koko atomin massa on keskittynyt sen ytimeen. Rutherfordin atomimallia paranteli myöhemmin Niels Bohr, joka julkaisi Bohrin mallin

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helge Kragh. Kvanttisukupolvet: 1900-luvun fysiikka. s. 74 Suomentanut Kimmo Pietiläinen ISBN 952-5202-53-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Young & Freedman: ”38.4”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 1460. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7. (englanniksi)