Sumukammio
Wikipedia
Sumukammio on hiukkassäteilyn ilmaisemiseen tarkoitettu laite. Sumukammion keksi Charles Wilson vuonna 1911. Sumukammiossa olevaan vesihöyryyn muodostuu sumujälkiä varattujen hiukkasten liikkeestä.
[muokkaa] Toiminta
Sumukammio sisältää vesihöyryä, joka saadaan ylikylläiseksi pudottamalla kammion painetta. Kun paine laskee, vesi tiivistyy pisaroiksi kohdissa, joissa hiukkassäteily on ionisoinut vesimolekyylejä. Valokuvaamalla pisarat nähdään reitti, jota pitkin ionisoiva hiukkanen on kulkenut. Kun sumukammio sijoitetaan magneettikenttään, hiukkasten radat kaareutuvat. Radan säde riippuu hiukkasen massasta, joten hiukkaset voidaan tunnistaa ratojensa perusteella.
