Privy Council

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Victoria pitämässä ensimmäistä Privy Council kokoustaan vuonna 1837

Her Majesty's Most Honourable Privy Council (suom. valtaneuvosto, valtakunnanneuvosto, salainen neuvosto) on Britannian monarkin neuvonantajien toimielin. Se oli aiemmin vaikutusvaltainen elin, mutta nykyisin suurin osa sen vallasta on pääministerin johtaman hallituksen tai kabinetin käsissä, joka on virallisesti sen yksi komitea. Privy Councililla on myös oikeudellisia toimenkuvia, joista kuitenkin suurin osa on delegoitu Judicial Committeelle.

Privy Councilin johtaja on Lord President of the Council, joka on arvoasteikossa kuudes perinteisistä kruununministereistä (Great Officers of State). Lord President on hallituksen jäsen ja yleensä ala- tai ylähuoneen johtaja (engl. Leader, ei ole sama kuin puhemies).

Hallitsija voi nimittää kenet tahansa neuvostoon, mutta yleensä jäseniä ovat vain korkeimmat hallituksen jäsenet sekä opposition johtaja. Kruununperijä on aina jäsen, kuten myös Englannin kirkon kolme korkeinta viranhaltijaa, Canterburyn arkkipiispa, Yorkin arkkipiispa ja Lontoon piispa sekä muutamat korkeimmat oikeudenkäyttäjät. Jäsenien määrää ei ole rajattu ja heitä on useita satoja. Vanhemmat ministerit, jotka menettävät asemansa hallituksen vaihtuessa, jäävät Privy Councilin jäseniksi ja voivat neuvotella hallituksen kanssa tasa-arvoisina neuvoston nimissä. Valtaneuvoston jäsenten nimien perään lisätään virallisissa yhteyksissä pilkulla erotettuna kirjaimet "PC".

Vaikka Privy Council on brittiläinen instituutio, myös muutamia kansainyhteisön maiden viranomaisia on nimetty. Merkittävimpinä Uuden-Seelannin pääministeri, vanhimmat poliitikot ja korkeimmat tuomarit. Myös Kanadan ja Australian pääministerit ja korkeimmat tuomarit on aiemmin nimitetty, mutta nykyisin näissä maissa pidetään epäsopivana liittyä toisen valtion valtioelimeen ja monarkin alaisuuteen.

Neuvoston jäsenyys lakkaa automaattisesti kuuden kuukauden kuluttua monarkin kuolemasta. Monarkki voi myös erottaa jäsenen tai hän voi hakea eroa välttääkseen erottamisen. Kolme jäsentä on eronnut viimeisen vuosisadan aikana (esim. John Profumo vuonna 1963) ja yksi erotettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksalaismielisen toiminnan vuoksi.