F. Sherwood Rowland

Wikipedia
Ohjattu sivulta Frank Sherwood Rowland
Loikkaa: valikkoon, hakuun
F. Sherwood Rowland
F. Sherwood Rowland.jpg
Syntynyt 28. kesäkuuta 1927
Delaware, Yhdysvallat
Kuollut 10. maaliskuuta 2012 (84 vuotta)
Corona del Mar, Yhdysvallat
Instituutti Kalifornian yliopisto (Irvine)
Tutkinnot Chicagon yliopisto
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kemianpalkinto

Franklin Sherwood Rowland (s. 28. kesäkuuta 1927, Delaware, Ohio10. maaliskuuta 2012[1]) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon 1995 yhdessä Mario J. Molinan ja Paul J. Crutzenin kanssa ilmakehän kemiallisista tutkimuksista, erityisesti otsonin muodostumisen ja hajoamisen tutkimuksesta.

Rowlandin isä oli matematiikan professori Ohio Wesleyan Universityssä. Nopeutetun koulutuksen ansiosta Rowland valmistui lukiosta hieman ennen kuusitoistavuotispäiväänsä vuonna 1943. Hän ei voinut liittyä asevoimiin nuoren ikänsä vuoksi, joten Rowland siirtyi yliopistoon opiskelemaan. Toisen maailmansodan ollessa käynnissä juuri tuolloin ei yliopistoa opiskellut montakaan miestä hänen lisäkseen. Vuonna 1945 Rowland lähti suorittamaan asepalvelusta, mutta sota ehti loppua ennen kuin hän oli läpäissyt peruskoulutuksen. Tohtorin tutkintoa suorittamaan Rowland pyrki Chicagon yliopistoon jatko-opiskelijaksi. Jokaiselle aloittavalle jatko-opiskelijalle nimettiin tuutori ja Rowlandin tuutoriksi osui sattumalta nobelisti Williard F. Libby. Muita Rowlandia opettaneita joko jo Nobelin palkinnon saaneita tai tulevaisuudessa saavia henkilöitä Chicagon yliopistossa olivat Enrico Fermi, Harold Clayton Urey, Henry Taube, ja Maria Goeppert Mayer.

Opiskeluaikanaan Rowland tapasi Joan Lundbergin, joka myös valmistui Chicagon yliopistosta. He menivät naimisiin kesäkuussa 1952 ja elokuussa samana vuonna Rowland sai väitöskirjansa valmiiksi. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Ingrid ja Jeffrey.

Rowlandin saatua täyden professuurin Kansasin yliopistossa hän siirtyi vuonna 1964 Kalifornian yliopiston uudelle Irvinen kampukselle kemian professoriksi. Kuultuaan tammikuussa 1972 James Lovelockin esitelmän CFC-yhdisteistä Rowland alkoi pohtia mitä yhdisteille tapahtuu ilmakehässä. Mario Molina liittyi tutkimusryhmään myöhemmin samana vuonna ja yhdessä he alkoivat tutkia yhdisteiden kiertoa luonnossa. Kolmessa kuukaudessa he ymmärsivät, että kyseessä ei ollut pelkkä mielenkiintoinen tieteellinen ongelma vaan vakava uhka ympäristölle otsonikadon muodossa.

Molina ja Rowland julkaisivat tuloksensa Naturessa 1974.[2] Tuloksiin suhtauduttiin aluksi epäillen, mutta myöhemmin selvisi, että todellisuudessa tuho on jopa pahempi kuin Molina ja Rowland olivat arvioineet.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.