Protaktinium

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ToriumProtaktiniumUraani
Pr

Pa

-  
 
 
Pa-TableImage.png
Yleistä
Nimi Protaktinium
Tunnus Pa
Järjestysluku 91
Luokka aktinoidi
Lohko f-lohko
Ryhmä -
Jakso 7
Tiheys 15,37×103 kg/m3
Löytövuosi, löytäjä 1913, Kasimir Fajans ja O. H. Göhring
Atomiominaisuudet
Atomipaino 231,03588[1] amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 180 pm
Orbitaalirakenne [Rn] 5f26d17s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 32, 20, 9, 2
Hapetusluvut +V
Kiderakenne tetragonaalinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 2113 K (1840 °C)
Kiehumispiste 4300 K (4027 °C)
Höyrystymislämpö 481 kJ/mol
Sulamislämpö 12,34 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,5 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K


Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Protaktinium (lat. protactinium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pa, järjestysluku 91 ja CAS-numero 7440-13-3. Alkuaine on radioaktiivinen, sen puoliintumisaika on 32 000 vuotta. Protaktiniumia muodostuu uraanin hajotessa. Protaktinium muuttuu alfa- ja gammasäteilyn vaikutuksesta aktiniumiksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Protaktinium.

Helsingin Sanomien juttu protaktiniumista

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.