Kaliningradin alue

Калининградская область Kaliningradskaja oblast1
lippu vaakuna
Pääkaupunki	Kaliningrad 54°44′0″N, 20°29′0″E
Suurin kaupunki (2002)	Kaliningrad (430 003)
Kuvernööri	Georgi Boos
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	15 100 km² 1 800 km²
Väkiluku (2002)  – yhteensä  – väestötiheys	955 281 63,26 / km²
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+3 UTC{{{kesäaika}}}
Rekisterikilven numerot	{{{rekisterikilven numerot}}}
Perustettu	1946
Kotisivu	www.gov.kaliningrad.ru
1 Translitteroituna

Kaliningradin alue (ven. Калининградская область, Kaliningradskaja oblast) on Venäjään kuuluva hallinnollinen alue Baltian lounaisosassa Keski-Euroopassa. Alue on eksklaavi eli se sijaitsee erillään muusta Venäjästä. Se rajoittuu pohjoisessa ja idässä Liettuaan, etelässä Puolaan ja lännessä Itämereen. Kaliningradin väkiluku vuonna 2002 oli 955 281.

Kaliningradin alue on Venäjän läntisin osa ja samalla ainut alue, joka ei yhdisty maitse muuhun Venäjään. Neuvostoliiton hajotessa Kaliningradin alue jäi erilleeen muusta Venäjästä. Matka Kaliningradista Venäjän muihin osiin ylittämättä rajoja on mahdollista vain meritse tai ilmateitse. Kaliningradin poliittinen asema on vaikea, sillä sen rajanaapurit Liettua ja Puola ovat kumpikin sekä Euroopan unionin että NATOn jäseniä ja Schengen -aluetta.

Alueen suurin kaupunki on Kaliningrad (ennen Königsberg), millä on historiallista merkittävyyttä sekä Preussin aiempana tärkeänä kaupunkina että entisen Saksan provinssin, Itä-Preussin pääkaupunkina. Kaliningradista tuli osa Neuvostoliittoa Toisen maailmansodan aikana. Kaliningrad nimettiin Neuvostoliiton entisen päämiehen, Mihail Kalininin mukaan.

Maantiede

Kaliningradin alueen kartta

Kaliningradin alue on Venäjän ekslaavi, jota reunustavat Liettua, Puola ja Itämeri. Alueen merkittävimmät joet ovat Niemen ja Pregolja, ja alue on alankoa. Pregolja-joen (ven. Преголя; saks. Pregel liett. Prieglius) pituus on 123 km. Itämeren rannikolla sijaitsevat laguunimaiset Kuurinhaffi ja Veikselinhaffi. Kuurinhaffi on ja jaettu Liettuan ja Veikselinhaffi Puolan kanssa.

Kaliningradin alue käsittää aiemman Itä-Preussin alueen pohjoisosan. Itä-Preussi on Weimarin tasavallan entinen ekslaavi, jonka Natsi-Saksa menetti Neuvostoliitolla hävittyään sodan.

Historia

Kaliningradin alueen lippu ennen vuotta 2006.

Kaliningradin alue on entisen Itä-Preussin pohjoisosa. Toisen maailmansodan lopulla Neuvostoliiton puna-armeija valtasi alueen ja alueen saksalainen väestö pakeni lähes kokonaan. Vuonna 1945 pidetyssä Potsdamin konferenssissa liittoutuneet sopivat, että runsas kolmannes Itä-Preussista, pääkaupunki Königsberg mukaan lukien, siirtyi Neuvostoliitolle. Tämän jälkeen alue asutettiin uudelleen pääosin venäläisillä. Vuonna 1946 alueesta tuli Venäjän neuvostotasavaltaan kuuluva Kaliningradin alue pääkaupunkiaan seuraten silloin edesmenneen Neuvostoliiton presidentin Mihail Kalininin mukaan. Sitten alue sulkeutui ulkomaisilta ja siitä tuli militarisoituneimpia alueita koko maassa. Baltijskista kehittyi 1950-luvulla Neuvostoliiton Baltian laivaston tärkein tukikohta. Kaliningradin aluetta tarjottiin neuvostoaikana Liettuan neuvostotasavallalle, mutta se ei ottanut aluetta vastaan, jotta Liettuan venäläisvähemmistö ei olisi kasvanut.

Armeija

Joitakin vuosia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kaliningradin alue oli Venäjän federaation militarisoitunempia alueita, ja puolustuslaitteistojen tiheys oli Euroopan korkein. Myös paljon Itä-Euroopasta poistettuja Neuvostoliiton puolustuslaitteita oli jätetty sinne. Vuonna 2009 Kaliningradin alueella oli 11,600 venäläistä sotilasta sekä joitakin meri- ja ilmavoimien joukkoja. Armeijan joukot käsittävät 2% alueen väestöstä.

Hallinto

Kaliningradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Kaliningrad. Alue on jaettu hallinnollisesti 13 piiriin ja 22 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma.

Väestö

Kaliningradin alueen asukasluku on 951 000 (1999) ja väestötiheys 63 as./km². Suurin kaupunki on Kaliningrad, jossa on 426 500 asukasta (1999). Alueen väestöstä on venäläisiä 78 %, valkovenäläisiä 8 %, ukrainalaisia 7 %, liettualaisia 2 % ja saksalaisia 0,6 %. Muita kaupunkeja ovat Sovetsk ja Baltijsk.

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, sähkötekniikka, selluloosa-, paperi-, elintarvike-, kaasu- ja kevytteollisuus. Lisäksi on meripihkan tuotantoa ja jalostusta. Maatalous tuottaa perunoita ja vihanneksia sekä karjataloustuotteita. Lisäksi harjoitetaan turkistarhausta ja kalastusta.

Alueelta on rautatieyhteys Liettuaan. Tärkeimmät satamat ovat Kaliningrad ja Baltijsk.

Merkitys Venäjälle

Koska Kaliningradin alueella ei ole maayhteyttä muuhun Venäjään, vaan sinne pitää kulkea joko Liettuan tai Puolan kautta eli Euroopan unionin ja Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön alueen läpi, se on aiheuttanut poliittisia ongelmia. Lisäksi on keskusteltu muun muassa EU:n ja Venäjän välisestä viisumivapaudesta.

Kaliningradin alue on Venäjälle tärkeä, koska siellä sijaitsee Baltijskin sotilastukikohta sekä satama on syvänmeren alueella ja ympäri vuoden jäätön^selvennä. Alue onkin yksi Venäjän militarisoiduimmista.^lähde? Vuonna 2001 The Washington Times ilmoitti nimettömiin lähteisiin vedoten Venäjän siirtäneen ydinaseita alueelle ensimmäisen kerran sitten kylmän sodan. Presidentti Dimitri Medvedev ilmoitti puheessaan 5.11.2008 Venäjän aikeesta sijoittaa Iskander-ohjuksia Kaliningradin alueelle vastatoimenpiteenä Yhdysvaltojen aikeelle sijoittaa Puolaan ohjuksia.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaliningradin alue Wikimedia Commonsissa

Venäjän federaation subjektit

Luoteinen federaatiopiiri