Kuurinkynnäs
Sivulta puuttuu 
Kuurinkynnäs (liett. Kuršių nerija, ven. Куршская коса, Kuršskaja kosa, saks. Kurische Nehrung) on 98 kilometrin pituinen kapea niemimaa, jonka pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjän Kaliningradin alueeseen.
Hiekkadyynien luonnehtima Kuurinkynnäs erottaa Kuurinhaffin Itämerestä. Kynnäksen leveys vaihtelee noin 400 metristä 3,8 kilometriin. Aikanaan Kuurinkynnäs kuului Itä-Preussiin.
Niemi työntyy etelästä pohjoiseen. Pohjoispäässä vain kapea salmi yhdistää Kuurinhaffin Itämereen Klaipedan kaupungin kohdalla. Klaipedasta on niemelle kaksi lauttayhteyttä, uusi ja vanha.
Kuurinkynnäällä sijaitsee Kuurinkynnään kansallispuisto. Kynnäs hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2000. Se on Liettuan ja Venäjän yhteinen kohde, joka on suojeltu kultturiarvojensa takia esimerkkinä alueesta jolla ihminen on vaikuttanut maisemaan.[1]
Sisällysluettelo |
Liettuan Kuurinkynnäs[muokkaa]
Suurin itse kynnäkselllä sijaitseva taajama on Liettuan Nida, entinen kalastajakylä joka elää nykyään pääasiassa turismista. Toinen matkailukylä on Juodkrantė. Niemen muut entiset kalastajakylät eivät ole yhtä kaupallistuneita.
Liettuan puolella Kuurinkynnäs kuuluu kahteen kuntaan. Pohjoisin kylä, Smiltynė, jossa on delfinaario, Liettuan merimuseo, saksalaisen rannikkotykistön linnoitusmuseo, kalastaja-alusnäyttely ja kalastajakyläulkomuseo, kuuluu Klaipėdan kaupunkiin. Tästä noin 10 km etelään on Neringan kunnallispiiriin kuuluva kylä Alksnynė, ja edelleen kahdeksan kilometrin päässä suurehko Juodkrantė, sitten Agila. Vielä 15 kilometriä etelään sijaitsevat Pervalka, Karvaičiai, Nagliai ja Preila. Tästä kuuden kilometrin päässä ovat Nidaan kuuluva Purvynė ja Skruzdynė, sitten itse Nida.
Venäjän Kuurinkynnäs[muokkaa]
Venäjän puoleinen kynnäs kuuluu Kaliningradin alueen Zelenogradskin piirin Kuršskaja kosan maalaiskuntaan. [2] Tässä maalaiskunnassa asui väestönlaskennan 2010 mukaan yhteensä 1309 henkeä ja se sisältää kolme taajamaa: Morskoje (ent. Pillkoppen), Rybatši (Rossitten) ja Lesnoi (Sarkau).[3][4] Myös kyntään Venäjän puoleinen osa on kansallispuistoa.[5]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Curonian Spit Unesco. Viitattu 27.4.2012.
- ↑ Munitsipalnyje obrazovanija Kaliningradskoi oblasti (Kalininingradin alueen paikallishallinnon jako (suuremmat eli toisen tason yksiköt)) Kaliningradin alue, gov39.ru. Viitattu 31.10.2012. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 31.10.2012. (venäjäksi)
- ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ Kuršskaja kosa Natsionalnyi park. Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 31.10.2012. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Nida in your pocket inyourpocket.com matkailuopas (englanniksi)
- Kuurinkynnään kansallispuiston kotisivu (liettuaksi) (englanniksi) (venäjäksi)
- Kuurin kynnäs – Euroopan suurimmat hiekkadyynit plaza.fi
| Altain kultavuoret | Baikaljärvi | Derbentin monumentit | Ferapontovin luostari | Jaroslavlin historiallinen keskusta | Kamtšatkan tulivuoret | Kazanin Kreml | Keskinen Sikhote-Alin | Kiži | Kolomenskojen Kristuksen taivaaseenastumisen kirkko | Komin aarniometsät | Kuurinkynnäs (Liettuan kanssa) | Läntinen Kaukasus | Moskovan Kreml ja Punainen tori | Novgorodin historialliset monumentit | Novodevitšin nunnaluostari | Pietari Pietarhovin, Puškinin, Pauluskoin (Pavlovsk), Hatsinan, Strelnan, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pähkinälinnan kanssa | Putoranan laakio | Solovetskin luostari | Struven ketju (yhdeksän muun maan kanssa) | Troitse-Sergijevin luostari | Uvs Nuurin syvänne (Mongolian kanssa) | Vladimirin ja Suzdalin valkoiset monumentit | Wrangelinsaari |
