Hatsina

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hatsina
(Gattšina)
Гатчина
Hatsinan palatsi
Hatsinan palatsi
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna

Hatsina

Koordinaatit: 59°33′12.7″N, 30°7′58.5″EKoordinaatit: 59°33′12.7″N, 30°7′58.5″E

Valtio Venäjän lippu Venäjä
Hallinnollinen alue Leningradin alue
Hallintopiiri Hatsinan piiri
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 28,75 km²
Väkiluku 84 900

Hatsina (ven. Гатчина, Gattšina) on 84 900 asukkaan kaupunki Venäjällä 46 km Pietarista etelälounaaseen. Hatsina on Leningradin alueen suurin kaupunki ja Hatsinan piirin keskus keskellä historiallista Inkerinmaata. Hatsina on tullut kuuluisaksi myös Venäjän keisarien asuinpaikkana. Hatsinan palatsi puistoineen on eräs Pietarin seudun maailmanperintökohteista. [1][2][3][4] Nykyään Hatsina on merkittävä teollisuuskaupunki ja sillä on Venäjän tiedekaupungeille myönnetty naukogradin asema.[5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki tunnetaan jo vuodesta 1499 nimellä Hotšino, jolloin se oli kylä Novgorodin hallinnassa. 1500-luvulla se joutui Puola-Liettualla ja sitten Ruotsille, josta se palautui Venäjälle Pietari Suuren valloitusten mukana 1712. Seudulla asui venäläisiä, vepsäläisiä ja inkeriläisiä. Pietari Suuri rakennutti maa-alueelle pienen puisen palatsin ja lahjoitti maa-alueen sisarelleen Natalialle. Sittemmin omistus siirtyi Kurakin ruhtinasperheelle. Vuonna 1760 Katariina Suuri antoi sen lahjaksi suosikilleen kreivi Orloville ja rakennutti Hatsinaan italialaisen Antonio Rinaldin suunnitteleman palatsin. [4] Siihen kuului 600 huonetta ja englantilaistyylinen puisto.

Keisarinna asui kreivin kanssa yhdessä 15 vuotta ja ihastui palatsiin. Tunteiden viilennyttyä Orlov naitettiin ja sai tehtävän suurlähettiläänä Italiassa. Orlovin kuoleman jälkeen 1783 keisarinna osti palatsialueen ja lahjoitti sen pojalleen, tulevalle keisari Paavalille. Paavali I sisusti palatsia uudelleen uusklassiseen tyyliin; linna muutettiin paraati- ja edustuslinnaksi. Paavalin kuoleman jälkeen Hatsina ei ollut keisarien suosiossa, ennen kuin Aleksanteri III teki siitä terrorismin pelossa pääasuntonsa. Nikolai II, viimeinen keisari vietti näin ollen nuoruutensa Hatsinassa, jonne hänet myös vangittiin syrjäyttämisensä jälkeen. [4]

Valkoisen kenraali Judenitšin joukot etenivät Venäjän sisällissodan aikana myöhäissyksyllä 1919 Virosta kohti Petrogradia aina Hatsinaan asti, ennen kuin Trotskin puna-armeija sai torjuttua valkoisten joukot.

Hatsinan palatsin ilmakuva.

Toisen maailmansodan aikana Hatsinan palatsin tuhosivat vetäytyvät saksalaiset. Hatsinan palatsia on restauroitu vuodesta 1970 lähtien. Se on nykyään yksi Venäjän maailmanperintökohteista.

Kaupungin nimenmuutoksia neuvostoaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoaikana kaupunki nimettiin uudestaan muutaman kerran: vuonna 1923 Hatsina nimettiin Trotskin mukaan (ven. Троцк, Trotsk) sitten vuonna 1929, kun Trotski joutui epäsuosioon kaupunki nimettiin Krasnogvardeiskiksi (ven. Красногвардейск, Krasnogvardeisk, suom. punakaartilainen). Vuonna 1942 saksalaisten miehityshallinto nimesi kaupungin Lindemannstadtiksi, ja lopulta 1944 kaupunki sai nykyisen nimensä Hatsina.

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneyhteydet Hatsinaan ovat hyvät. Nopein maantie Pietarista on Pihkovan suuntaan vievä valtatie M20 (eli eurooppatie E 95), jonka varrella kaupunki sijaitsee; valtatie ohittaa Hatsinan keskustan itäpuolitse. Pietarin Baltian rautatieasemalta on säännöllinen lähijunayhteys Hatsinan Baltian rautatieasemille ja kaupungin muille asemille. [1][2][6][7][8][3]

Pietarin seutuliikenteen busseista tai reittitakseista Hatsinaan ajavat muun muassa:[6][3]

Suomalaista toimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa on myös paljon suomalaista toimintaa. Kaupungissa on suomalainen kirkko, suomalainen monitoimikeskus ja Inkeri-seuran toimisto.lähde?

Suomalainen seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hatsinan luterilainen seurakunta on perustettu vuonna 1789. Aluksi sen jäseninä oli vain saksalaisia. Naapurikylien inkerinsuomalaiset kuuluivat Skuoritsan seurakuntaan. Venäjän keisarihuone rakennutti Hatsinaan vuonna 1794 puukirkon, ja vuonna 1828 valmistui uusi kivikirkko.

Hatsinan seurakunnasta tuli kaksikielinen vuonna 1846, kun kaupungin suomalaiset liitettiin siihen. Myöhemmin seurakuntaan liitettiin vielä eräitä lähiympäristön suomalaiskyliä. Vuonna 1860 seurakunnan 1200 jäsenestä viidennes oli saksalaisia ja loput suomalaisia. 1800-luvun lopulla seudulle muutti paljon virolaisia. Vuonna 1904 seurakuntaan, joka käsitti myös valtaosan Laukaan hallintopiiristä, kuului noin 4800 henkeä, joista 4000 oli virolaisia, 450 suomalaisia, runsaat 300 saksalaisia ja 35 mustalaisia.

Vallankumouksen jälkeen Hatsinan seurakunta jakautui saksalais-virolaiseksi ja suomalaiseksi seurakunnaksi. Suomalaiseen seurakuntaan liitettiin 1920-luvulla vielä pari Venjoen kylää. Seurakunnan toiminta päättyi vuonna 1938. [9]

Hatsinan kirkkoa käytettiin 1930-luvulta lähtien pitkään mm. urheilusalina, kunnes Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon uudelleen perustettu seurakunta sai sen käyttöönsä vuonna 1993. 1990-luvulla seurakuntaa avusti suomalainen lähetysseura Kylväjä. Hatsinan seurakunnan suomalaisia ystävyysseurakuntia ovat Kauniaisten seurakunta, Launeen seurakunta Lahdessa ja Haukivuoren seurakunta [10] Mikkelissä.

Hatsinan seurakuntaan kuuluneet kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ala-Sakosta, Pieni-Hatsina, Hatsinanmylly, Karjakankylä, Kokkola (Suuri-Kokkola), Korhosi, Käppälä (Pieni-Kokkola, Vaija), Vanha-Mosina, Pieni-Mosina, Uusi-Mosina (p. Puhra), Mosinanmylly, Mäyrylä, Porttila, Rahkola, Sahala (Sahamylly), Saamusti, Vaijala, Verevä [11]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hatsinan ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  2. a b Baltia. Autoilijan tiekartta 1:800 000. Karttakeskus (www.karttakeskus.fi), Helsinki, 2008. ISBN 978-951-593-226-6. (suomeksi), (ruotsiksi), (englanniksi), (saksaksi), (venäjäksi)
  3. a b c Essential Saint Petersburg. Handbook and Guide. Summer 2010. Publishing house Telinfo (www.bestspb.ru), Saint Petersburg, 2010. (englanniksi)
  4. a b c Kaarina Kaurinkoski: Pietarin palatsit. 2. uudistettu painos. Kustannusyhtiö Moreeni, 2011. ISBN 978-952-254-053-9.
  5. Peretšen naukogradov Rossijskoi federatsii naukograds.ru/. Viitattu 24.7.2012. (venäjäksi)
  6. a b Санкт-Петербург Весь Транспорт на подробной карте города. Новое изднаие кольцевая автодорога. Метро - Трамваи - Автобусы - Троллейбусы - маршрутные такси. Масштаб 1:34 000, Центр 1:13 500. Торговый дом "Медный всадник", 197101 Санкт-Петербург, Россий, 2010. www.mvsadnik.ru. (venäjäksi)
  7. Гатчина. Вокзалы (Hatsinan rautatieasemat) Viitattu 21.9.2011. (venäjäksi)
  8. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. Масштас 1:750 000...1:35 000 000. Омск, ул. Таубе Но 21, 644099 Омск. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  9. Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000. ISBN 951-583-052-4.
  10. Haukivuoren seurakunta Mikkelin seurakuntayhtymä. Viitattu 21.1.2008.
  11. Hatsinan kylät Virtuaali-Inkeri. Inkerin kulttuuriseura ry. Viitattu 21.1.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hatsina.
  • Hatsina Virtuaali-Inkeri. Inkerin kulttuuriseura ry.
  • Hatsinan kaupunki Leningradskaja oblast. (venäjäksi)
  • Hatsinan piiri Leningrdaskaja oblast. (venäjäksi)
  • Hatsina Severnyjen kreposti – Pohjoiset linnoitukset. (englanniksi) (venäjäksi)