Vuole

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuole[1] (ven. Вуо́лы, Vuoly) on pitäjä (volosti), kylä (Vuolen pitäjän kirkonkylä) ja entinen seurakunta Pohjois-Inkerissä Venäjällä. Vuole oli yksi niistä raja-alueen paikkakunnista, jotka tuhottiin käytännöllisesti katsoen kokonaan 1930-luvun vainoissa. Kylät jyrättiin maan tasalle, asukkaat karkotettiin ympäri Neuvostoliittoa ja myöhemmin lähes kaikki miespuoliset (myös osa naisista) vangittiin ja toimitettiin joukkohautoihin 1937-1938. Suuri osa teloituksista säästyneistä menehtyi myöhemmin NKVDn keskitysleireillälähde? (mm. Tšeljabinsk), joita muodostettiin Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941. Hyökkäyksen seurauksena epäluotettavaksi katsottu väestö siirrettiin muun muassa "Saksan työarmeijan" leireille. Käytännössä leirit olivat keskitysleirejä joissa vangit kuolivat pakkotyössä sairauksiin ja ravinnon puutteeseen

Vuole asiakirjoissa ja kartoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostovalta muutti useaan kertaan aluejakoa Pohjois-Inkerissä.

Vuole mainitaan seuraavien piirien ja hallintoalueiden alueella lähteestä riippuen.

  • Kuivaisten (Kuivaisin) piiri / Куйвозовский финский национальный район 1.8.1927 - 22.2.1939
    • Nimi muutettiin Toksovan piiriksi / 1936. Toksovan piiri lakkautettiin 22. helmikuuta 1939 ja sen alue liitettiin Parkalan piriin. Nykyisin entisen piirin alue kuuluu kokonaisuudessaan Leningradin alueen Seuloskoin piiriin.
  • Parkalan piiri, Pargolovo / Па́рголово
  • Seuloskoin piiri / Все́воложский 1936 -

Useiden muutosten ja 1930-luvun väestönsiirtojen seurauksena monien asukkaiden syntymä- ja asuinpaikaksi on merkitty milloin mikäkin piiri tai hallintoalue. Paikasta toiseen siirretty väestö oli usein epätietoisia minkä piirin alueelle kuuluvat.

Kirkollisissa lähteissä Vuolen ihmisiä löytyy Vuolen seurakunnan kirkonkirjojen lisäksi myös naapuriseurakuntien (Miikkulainen, Lempaala, Toksova) ja Pietarin Pyhän Marian seurakuntien kironkirjoista.

Suomalaisissa kirkonkirjoissa vuolelaisia löytyy muun muassa Metsäpirtistä ja muista rajapitäjistä (-1939), Inkerin pakolaisseurakunnasta sekä niistä seurakunnista joihin ihmisiä on merkitty Suomeen muuton jälkeen.

Vuolen kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivukylä / Койвукюля
  • Korkkinen (Karhunkylä) / Коркина
  • Kyyrähaka / Кюрехага
  • Lopotti / Сергиевка, Слобода
  • Matoksi / Матокса
  • Meslikka / Меслика, Меслики
  • Perämäki / Перемяки
  • Putkela / Путкелово
  • Reppoi / Реппо
  • Suojala / Соелово, Соелово, Сослово, Соело
    • Pieni-Suojala / Малое Соелово
    • Suuri-Suojala / Большое Соелово
  • Sohvola / Софолово
  • Uusikylä / Rokoskoi, Рагозинка
  • Vuole / Вуоле, Вуолы
  • Vuolejärvi / Волоярви

Asukasluku kirkonkirjojen mukaan (inkerinsuomalaiset)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1928 2000 [2]
  • 1936 0 (Vuolelta karkotettiin viimeiset inkerinsuomalaiset toukokuussa 1936)

Vuolen seurakunta (luterilainen)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perustamisvuosi n.1611
  • Kirkon valmistumisvuosi 1730
  • Kirkko suljettiin 1931
  • Kirkko muutettiin kommunistien klubiksi talvella 1932 - 1933
  • Seurakunnanhoitajat
    • Paulinius Henrik (pastori) 1709-1722† [3]
    • Vaslin Samuel (kirkkoherra 1722-1741 [3]
    • Avenarius Georg (kirkkoherra) 1741-1787† [3]
    • Hendelius Henrik (adj) 1759[3]
    • Landan Peter (adj) 1770-1772[3]
    • Avenarius Alexander (adj-kirkkoherra) 1779-1816[3]
    • Avenarius (adjj, adj, adj, kirkkoherra) 1806-1826 (1837†)[3]
    • Avenarius Peter-Gustav (adj) 1816[3]
    • Lassenius Johan-Emanuel (apulaispastori) 1826-1831[3]
    • Mercelius Johan (apulaispastori, kirkkoherra) 1831-1849†[3]
    • Avelarius Peter-Gustav (kirkkoherra) 1850-1854†[3]
    • Peronius Wilhelm-Victor (tf kh. , kirkkoherra 1849-1894†[3]
    • Peronius Wilhelm-Theodor (adj, kirkkoherra) 1890-1919[3]
    • Relander Felix 1921 (piispa)[3]
    • Bister Pekka 1922-1924[3]
    • Virronen Isac 1925-1927[3]
    • Kuortti Aatami 1927 - 12/1929 (vangittu)[3][2]
    • Musakka Johan 05/1930-15.02.1931 (vangittu).[3]
    • 1891 - 1927 Kokka Pietari (Pekka) (suntio)

Vuolen historian surullisimpia tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stalinin vainoissa teloitettuja Vuolen ihmisiä 1930-1938[4]
  • Tsheljabinskin keskitysleirillä menehtyneitä Vuolen ihmisiä 1941-1944[5]
  • Pakkotyöleireille tuomittuja Vuolen ihmisiä[6] Pakkotyöleireiltä palasi ani harva, työ oli erittäin raskasta ja ravinto sekä muut olot erittäin puutteelliset. Käytännössä pitkä pakkotyötuomio merkitsi lähes varmaa menehtymistä.

Uhrien selvittelytyö on vielä kesken. 1930-luvulla Suomen vastainen raja tyhjennettiin Suomesta muuttaneista inkeriläisistä 22 km:n etäisyydeltä Suomesta. Vuole kuului tähän alueeseen yhdessä Miikkulaisen, Lempaalan ja Valkeasaaren kanssa. Tämän alueen suomensukuisen väestön kohtalo oli erittäin kova. Heidät luokiteltiin epäluottavaksi viholliskansaksi (suomalaisiksi), joka pyrittiin tuhoamaan mahdollisimman perusteellisesti. Vain ani harva Vuolen asukas selvisi hengissä. Suurin osa teloitetuista on haudattu Levashovon alueen joukkohautoihin, joihin on tämänhetkisten tietojen mukaan haudattu 45 000 - 46 000 teloitettua uhria. On esitetty myös arvioita, että Levashovon uhrien lukumäärä kaikkiaan voisi olla jopa lähes 100 000 ihmistä. Suurimmat joukkohaudat ovat yli 18 metriä syviä. Uhrien täsmällinen lukumäärä tuskin selvinnee koskaan.

Vuolella sijainneita kolhooseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolhoosin nimi Kylä
Raivaaja Lehtoinkylä
Turpeenpuskija Lehtoinkylä/Kyyrähaka
Yhteistyö Matoksi
Punaranta Kaavani
Puna-Raja[7] Suuri-Suojala
Ponnistus[7] Putkela
Puna-Työ[7] Korkkinen
Tie Sosialismiin[7] Korkkinen
Vappu[7] Katumaa
Yhteiskylväjä Meslikka

Vuoleen kylä (kirkonkylä)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoleen kirkonkylä sijaitsi Kuivaisin ja Matoksin välisen maantien varrella Sirkkajärven ohi Katumaahan johtavan tien risteyksessä. Nykyisen Seuloskoin piirin Kuivaisin kuntaan kuuluvan Vuoleen kylän paikka on entisen kirkonkylän luoteispuolella. Sen kautta kulkee A120-maantie. Tien toisella puolella on pieni Pusajärvi.[8]

Vuonna 2010 kylässä oli vain kaksi vakituista asukasta. Sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee osittain kaatopaikkana käytetty hiekkalouhos. Kylä kuuluu kaatopaikan suoja-alueeseen, minkä vuoksi sen asukkaat on tarkoitus siirtää muualle.[8]

Vuolella puhuttu kieli (inkeriläismurre)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inkeriin muodostui ajan kuluessa inkerin suomalaismurteet, jotka ovat lähellä Suomen kaakkoismurteita. Niistä käytetään usein yksinkertaista nimitystä inkerinsuomi, ja puhujat viittaavat niihin myös inkerin kielenä. Vaikka kylissä oltiinkin suomenkielisessä ympäristössä, myös venäjänkielisiin oli luonnollisesti yhteyksiä, ja venäjästä omaksuttiin lainasanoja. Lainasanat, kuten rovatti (sänky), vunukka (lapsenlapsi) ja potuska (tyyny), tulivat suomalaistuneina osaksi suomenkielistä puheenpartta. Suomen kirjakieltä käytettiin julkisen elämän kielenä kirkoissa ja kouluissa, ja myös kirjakielestä tuli vaikutteita puhuttuun kieleen.[9]

Petroskoissa asuneet tutkijat ryhtyivät keräämään Vuolen murretta 1950-60-luvuilla ja sen pohjalta koottiin yhdessä Toksovan murteen kanssa Pohjois-Inkerin murteen sanakirja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 17.10.2015.
  2. ↑ a b Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo: Inkeri : historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991. 28524096. ISBN 951-717-668-6, 978-951-717-668-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.4.2021).
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Vuole - все приходы Ингерманландии на Инкери.Ру www.inkeri.ru. Viitattu 8.4.2021.
  4. ↑ Luettelo Stalinin vainoissa kuolleista vuolelaisista – Wikiaineisto fi.wikisource.org. Viitattu 8.4.2021.
  5. ↑ Tsheljabinskin keskitysleirillä menehtyneitä vuolelaisia – Wikiaineisto fi.wikisource.org. Viitattu 8.4.2021.
  6. ↑ Pakkotyöhön tuomittuja vuolelaisia – Wikiaineisto fi.wikisource.org. Viitattu 8.4.2021.
  7. ↑ a b c d e Toivo Waske (Author), Lea Waske Springer (Editor): Crossing Borders: From Refugee to Freedom Fighter and Beyond My Life Story, s. 22. Amazon, 2017. ISBN 9781548796334.
  8. ↑ a b Projekt Generalnogo plana Kuivozovskogo selskogo poselenija Vsevoložskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti: Materialy po obosnovaniju projekta generalnogo plana. Tom II, kniga 1: Analiz sostojanija territorii, problem i napravleni jejo kompleksnogo razvitija 2011. Sankt-Peterburg: NIIPG gradostoitelstva. Arkistoitu 30.4.2013. Viitattu 13.11.2011. (venäjäksi)
  9. ↑ Miten suomea puhutaan Inkerinmaalla? – Kielenkäytön muutoksia jäljittämässä Kieliverkosto. Viitattu 17.4.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Karttoja
Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat
Tämä Venäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vuole&oldid=20637908”